Kotiäiti, toivotko tyttärellesi samanlaista tulevaisuutta?

Toivon, että hänestä tulee onnellinen. Oli sitten koulutusasteensa ja työnsä mikä tahansa. Ensimmäiseksi ei tule mieleen toivoa korkeaa koulutusta tai rankkaa työntekoa.

No jos tyttarellani olisi samanlainen tulevaisuus kuin minulla, niin helpolla tassa elamassa paasisi. Eli kylla toivon. Mutta han saa tehda omat ratkaisunsa ja toivottavasti on niista onnellinen.



Hmm, tuosta koulutuksesta en ole ihan varma. Itse olen ekonomi, joten toivon, etta tyttareni kavisi jotain kouluja. Mutta yliopistoa ei tarvitse kayda.



Mutta jos siis tyttareni menee naimisiin rikkaan miehen kanssa niinkuin mina ja viela olisi rakastunut, niin mikas sen hienompaa =)

varmaa työllisyyttä ja hyviä ansiotuloja ;)



Terveisin itse akateemisesti koulutettu alipalkattu työssäkäyvä äiti

Toivoisin myös, että hänellä olisi mahdollisuus olla kotona lasten kanssa tai jos kävisi töissä, niin haluaisin auttaa ja tukea lastenhoidossa mahdollisimman paljon.

Eli juu, toivon että opiskelevat molemmat, kuten minä ja isänsä.

Tällä hetkellä olen kotiäiti ja jatkan vielä 1½v. Koulutusta ja ammatti (jopa työpaikka) minulta löytyy.

Outo kysymys ap!

ja hyvinpalkattua työtä, jossa vielä viihtyisi. Ei kukaan voi koko elämäänsä kotiäitinä viettää, jossain vaiheessa on kyllä töitäkin tehtävä.

lapsi saa itse valita uransa. Jos hän haluaa lähihoitajaksi, kokiksi, lääkäriksi tai kotiäidiksi, tuen häntä valinnassaan. Minulle on pääasia, että lapsi on onnellinen ja tyytyväinen ratkaisuunsa.



Itse olen kotiäiti, olen ollut kotona lasten kanssa noin 7 vuotta. Tätä ennen olen kuitenkin kouluttanut itselleni ammatteja lähes 10 vuotta ja ollut työelämässäkin.

Toivon, että hän saisi ensimmäisen lapsensa riittävän nuorena (25 v?, minä 31 v), jotta jäisi aikaa saada vielä monta lasta ihan siihen tahtiin, kuin tuntuisi hyvältä ilman että ikä tulisi vastaan. Toivon, että hän olisi tätä ennen kouluttautunut jonkin verran ja saisi välillä työkokemustakin.



Toivon, että hän saisi elää vahvasti naisen elämää. Toivon, että hänellä olisi hyvä mies ja toisaalta kykyä huolehtia perheestä tiukan paikan tullen yksinkin. Työuraa en hänelle toivo, jos se on pois muusta.

ihan kuin kotiäitiys olisi joku kurja loukko, johon "joutuneita" naisia pitäisi sääliä!

Onko valittava joko tai, ammatin opiskelu vastaan kotiäitiys???



Minä olen kuudetta vuotta kotiäiti, ja tulen olemaan jatkossakin, vaikka lapset jo yli 3-v. SILTI minulla on ammatti, tutkintoja ylioppilaaksi pääsyn jälkeen kaksikin opiskeltuna. Vakituisesta työpaikasta otin lopputilin hoitaakseni lapset kotona, eli siis en ollut mikään "työtön luuseri". Ja jos tyttärenikin sitten joskus äidiksi tultuaan haluaa hoitaa lapsensa itse, niin olen hänestä suunnattoman ylpeä! Sen sijaan, jos hän vie lapsensa hoitoon pienenä, niin siitä en pitäisi.



Ja sitä paitsi, juuri nuo perusammatit kuten kokit ja lähihoitajat on niitä ammatteja, joita tarvitaan ja joilla on töitä...toisin kuin esimerkiksi ne pitempään opiskelleet, (esim eri alojen maisterit) joita sinä ilmeisesti arvostat.

kotona olleita ahdista ajatus siitä miten elättäisitte itsenne, jos mies jättää tai kuolee? Tai että on taloudellinen pakko jatkaa avioliitossa, olipa se millainen hyvänsä?



Vaikka saisitte kymmenen vuoden tauon jälkeen kokin tai lähihoitajan hommia, niin eläisittekö sitten yksin sillä palkalla? Entä miten järjestäisitte vuorotyön ja yksinhuoltajuuden?

mahdollista kotiäidiksi ryhtymistään ;) Kotiäitiys on minusta ihan hieno valinta. Toivon että opiskelevat sellaisen ammatin joka vastaa heidän taipumuksiaan, oli se sitten kokki tai lähihoitaja tai lääkäri tai juristi.



Toivon, että sekä lapsistani että lastenlapsistani tulee onnellisia ihmisiä. Minusta on onnenpotku lapsenlapsilleni jos heidän äitinsä hoitaa heitä heidän ollessaan pieniä. Mutta en tietenkään tarkoita että se olisi ainut hyvä vaihtoehto.



t. akateemisesti koulutettu kotiäiti

tienaan kuussa noin kymppitonnin ja kotona ollessani tein siis väitöskirjan.



Meillä on talo, mökki, vene ja kaikki maksettuna, sijoituksissa noin 800 000. Eläkettä minulle on nyt kertynyt noin 3 000 kuussa.



Eli vastauksena kysymykseesi ei.

kaltaisellesi ihmiselle, vaan näille joiden taloudellinen asema on hmm tavanomaisempi. Jos olet ollut yrittäjä ja tehnyt samalla vielä väitöskirjan, et muutenkaan ole sellainen kotiäiti, johon tässä keskustelussa viitattiin.

tienaan kuussa noin kymppitonnin ja kotona ollessani tein siis väitöskirjan.

Meillä on talo, mökki, vene ja kaikki maksettuna, sijoituksissa noin 800 000. Eläkettä minulle on nyt kertynyt noin 3 000 kuussa.

Eli vastauksena kysymykseesi ei.

joka on ollut kotona 6 vuotta tai 10 vuotta. Minä olin kotona 6 vuotta eli kysymys kohdistettiin minulle.

Jos mieheni kuolee tai eroamme, menen tietysti töihin. Sillä tavalla kai kaikki yksinhuoltajat itsensä ja lapsensa elättävät, eikö? Ja miten kukaan yksinhuoltaja järjestää vuorotyön ja lastenhoidon? Hassuja ongelmia...



Ja kyllä minulla (minä siis se kuudetta vuotta kotona oleva) säästöjä on, tällä hetkellä lähemmäs 10 000 euroa, (joille ei siis nyt ole mitään "käyttöä"). Ja erossahan meidän omaisuus (omakotitalo, auto, rahastot ym.) menee puoliksi, ja jos mieheni kuolisi niin minä ja lapsethan perisimme kaiken. En näe mitään ongelmaa!



Lisäksi olemme hyvinkin onnellisia, joten en ollenkaan joudu kitumaan huonossa suhteessa, päinvastoin :)

Itse en edes tiedä, mitä tekisin suuremmilla tuloilla. Enkä usko, että olisin onnellisempi rikkaampana. Vuorohoitopäiväkoti hoitaisi lapset, kun tekisin matalapalkkaista vuorotyötä.

etkä hyväksy, jos joku ei mahdu kaavaasi...

tosi varakkaita kotiäitejä ;) Ei mulla vaan ole 10 000 säästössä, vaikka olen ollut ne kuusi vuotta töissä ;)

Osaatteko muuten oikeasti laskea, että jos eroatte, joudutte maksamaan miehen ulos pesästä? Eli teille jää tosiaan vaan se talon puolikas, ja jossain pitäisi asuakin. Ja muutenkin yksi (ja yleensä lapsiperheessä velkainen) omakotitalo jossain Keski-Suomessa on aika pieni pesämuna, jos sillä on tarkoitus turvata eläminen ilman ansiotuloja ja eläkettä. Äläkä nyt vastaa että asut Westendissä ja teillä ei ole velkaa ja sijoituksia on 1 500 000 euroa, kun se ei ole tämän keskustelun pointti.

Tähän ei varmaan saa yhtään järkevää vastausta, kun kukaan ei halua ajatella näitä epämiellyttäviä puolia kotiäitiydessä.

Jos mieheni kuolee tai eroamme, menen tietysti töihin. Sillä tavalla kai kaikki yksinhuoltajat itsensä ja lapsensa elättävät, eikö? Ja miten kukaan yksinhuoltaja järjestää vuorotyön ja lastenhoidon? Hassuja ongelmia...

Ja kyllä minulla (minä siis se kuudetta vuotta kotona oleva) säästöjä on, tällä hetkellä lähemmäs 10 000 euroa, (joille ei siis nyt ole mitään "käyttöä"). Ja erossahan meidän omaisuus (omakotitalo, auto, rahastot ym.) menee puoliksi, ja jos mieheni kuolisi niin minä ja lapsethan perisimme kaiken. En näe mitään ongelmaa!

Lisäksi olemme hyvinkin onnellisia, joten en ollenkaan joudu kitumaan huonossa suhteessa, päinvastoin :)

etuoikeutettu sukupuolensa vuoksi. Toivon hänen tekevän valintansa itse, ei miehensä tai äitinsä vuoksi, en toivoisi hänen tyytyvän mihinkään mikä vaan riittää, vaan tavoittelevan onnellisuuttansa mitä se sitten pitääkään sisällään.