Elarit pois niiltä äideiltä, jotka eivät ymmärrä, että vanhemmuuteen kuuluu se, että
lapsella on oikeus isään.
Jos on pakonomainen tarve solvata ja arvostella isää lapselle tai lapsen kuullen niin hoitoon vaan ja elarit pois niin kauaksi aikaa, että käytös muuttuu.
Sama juttu myös niissä tapauksissa, joissa lapsi on erotilanteessa riitakapula ja vallankäytön väline. Lapsen olisi tulevaisuuden kannalta parempi olla sijaisperheessä kuin kiistelevien vanhempien välissä.
On se kumma, että omaa lastaan pitää henkisesti kiusata ja aiheuttaa suurta tuskaa kun lapsi henkisen väkivallan keinoin pakotetaan valitsemaan isän ja äidin väliltä.
Vanhemmuuteen kuuluu oikeuksia mutta paljon enemmän velvollisuuksia! Vanhemman tehtävä on taata lapselle oikeus tasapainoiseen tulevaisuuteen ja silloin joutuu tekemään asioita ja päätöksiä, jotka eivät ehkä itse miellytä mutta kunnon vanhempi osaa erottaa oman ja lapsen elämän eikä kaada omaa katkeruuttaan lapsen kannettavaksi.
Kommentit (15)
Alkaa pikkuhiljaa lapsilla raksuttaa että miksi se isä joka niin paljon välittää ei viitsi edes soittaa yli 3 viikkoon saati tulla tapaamaan korkeintaan 5 viikon välein. Silloinkin vierailu kestää puolituntia tunnin korkeintaan. Isä asuu sen verran pitkällä että ajomatka yhteen suuntaan on kaksi tuntia. Välit eivät ole kireät tai tulehtuneet että se siitä johtuisi vaan kun miestä ei kiinnosta niin ei.
Valehdeltu on niin että korvat heiluu. Isä on niin paljon töissä ettei ehdi, kyllä isä rakastaa vaikkei viitsi edes soittaa. Isälle ei tapaamiset sovi kun on sitä sun tätä taas ohjelmassa.
Lapset ei ole KOSKAAN mun suusta kuulleet kuin hyvää isästään mutta älyn kasvaessa alkaa tulla kinkkisempiä kysymyksiä koko ajan lisää.
Taitaa olla niin että tämä kusetus alkaa purra äitiä perseelle ja kohta on lapset kimpussa että miksi helvetissä äiti valehtelit?!
Selitä siinä sitten että olin vastuullinen vanhempi.Täällä av:lle elämä on niin seesteisen mustavalkoista.
Oikeasti on väärin että valehtelet lapsillesi. Ammut siimä vaan omaa jalkaasi. Tai no, lasten myös. Sulta tullaan kysymään joku kaunis päivä että miksi olet äiti puhunut meille puhdasta peetä. voin kertoa ettei se ole kiva päivä.
4
Mikis pitää olla hankala kunerotaan? En voiymmärtää. Voisko jokuhankalaksi heittäytynyt valaista asiaa; miksi, mitä tavoittelet, hävettääkö, ajateletko lapsen tulevaisuutta vai omaa "voittoasi".
Että äidinkö pitää sitten valehdella lapsille että kyllä se isä niin kovasti rakastaa sinua, joo kyllä rakastaa ja välittää. ai, ei oo kahteen vuoteen naamaansa näyttänyt tai soittanut? Kyllä se silti rakastaa, on vaan niin kovin kiireinen ettei ole ehtinyt.
Aika harva suomalainen nainen saa exältään elatusapua...
Kai sen lapsen on pakko saada elatus, vaikka ne aikuiset kuinka riitelis?
No totta tuokin osittain, mutta entäs ne isät (kolmasosa), jotka eivät halua enää edes tavata lainkaan lastaan eron jälkeen? Olisiko hyvä, että heille vaikka tuplaelarit maksettavaksi?
Juuri noin toimii vastuullinen, aikuinen ja lastaan rakastava äiti! Kertoo lapselle, että isi kyllä rakastaa. Sen lapsi haluaa ja se lapsen pitää saada kuulla!
No totta tuokin osittain, mutta entäs ne isät (kolmasosa), jotka eivät halua enää edes tavata lainkaan lastaan eron jälkeen? Olisiko hyvä, että heille vaikka tuplaelarit maksettavaksi?
aiheuttaa sakon sille, jonka syytä tapaamattomuus on. Eli jos etä ei noudata tapaamisia sakko ja jos lähi estää tapaamisia millään tavoin sakko.
Tapaamisoikeus on lapsen oikeus ja lapsen oikeus on rakastaa ja tavata kumpaakin vanhempaansa rajoituksetta. Jos vanhemmat eivät pysty hyväksymään tätä, niin pakotetan vanhemmat siihen sakon uhalla eikä maksimi rajaa ole.
-ap-
Tuo sakkouhkahan on jo lähiä varten. Tarvitsisi myös siis tehdä niin, että toteutumattomista tapaamisista lähtisi kans sakko.
Oikeasti se lapsen pettymys, kun isi (tai äiti) lupaa tulla hakemaan ja sitten ei tulekaan on kauheaa.
Niin ja joskus äidit (tai isät) kieltää ihan hyvästä syystä tapaamiset. Paljon on sellaisia asioita, joita ei voi katsoa lapsen kehitykselle hyväksi, vaikka niitä ei pysty välttämättä hirveän hyvin toteen näyttämäänkään (vaikka perheväkivalta, josta katsotaan, ettei tule vammoja uhrille kuitenkaan tai se, että etä on ympäripäissään, vaikka väittää raitistuneensa).
päästä löytyy järkeä tajuamaan, että lapsi ei ole pelinappula.
Kauheita nuo eroriidat ihan oikeasti. ISO uhka lapsen mielenterveydelle
Tuo sakkouhkahan on jo lähiä varten. Tarvitsisi myös siis tehdä niin, että toteutumattomista tapaamisista lähtisi kans sakko.
Oikeasti se lapsen pettymys, kun isi (tai äiti) lupaa tulla hakemaan ja sitten ei tulekaan on kauheaa.
Niin ja joskus äidit (tai isät) kieltää ihan hyvästä syystä tapaamiset. Paljon on sellaisia asioita, joita ei voi katsoa lapsen kehitykselle hyväksi, vaikka niitä ei pysty välttämättä hirveän hyvin toteen näyttämäänkään (vaikka perheväkivalta, josta katsotaan, ettei tule vammoja uhrille kuitenkaan tai se, että etä on ympäripäissään, vaikka väittää raitistuneensa).
käytännössä ei toimi esim sen takia, että ulosottomies, joka joutuu lapsen noutamaan lopulta, ei siihen useinkaan suostu. Sakkorangasituksen tulee olla tuntuva, tyyliin 5000,- laaki, niin voi jo laittaa ajattelemaan.
Jätetään väkivalta (jota myös naiset harrastavat usein) sekä riippuvuusuhteet päihteisiin (joita monella lähiäidilläkin on) ulkopuolelle. Totuus on, että lapsia käytetään pelinappuloina valtataisteluissa eron jälkeen ja se pitäisi saaada estettyä tavalla tai toisella. Jos ei hyvällä mene perille niin pahalla sitten.
Juuri noin toimii vastuullinen, aikuinen ja lastaan rakastava äiti! Kertoo lapselle, että isi kyllä rakastaa. Sen lapsi haluaa ja se lapsen pitää saada kuulla!
No niinpä toimii. Ja mulla on täällä 18v lapseni, joka syyttää minua valehtelusta. "Miksi uskoisin sanaasi kun valehtelit minulle, että isä rakastaa?" Oikeasti, EI lapselle SAA valehdella, se kolahtaa lopulta aina valehtelijan niskaan.
Arvaapa onko lapsi minulle katkera vuosia kestäneestä valehtelusta? Hän syyttää minua että pidin turhaa toivoa yllä väittämällä että isä rakastaa, vaikka niin ei ollut.
4
siinä määrin kuin heille puhuu. Siis ei todellakaan pidä valehdella, että isi rakastaa, jos isiä ei helvetin vertaa kiinnosta lapsen elämä tai hyvinvointi.
Ketä se valehteleminen palvelee? Ehkä hetkellisesti tuo iloa ja helpotusta lapselle, mutta ei tosiaan pidemmän päälle.
Lapselle voi sanoa, että isä ei kykene rakastamaan ja isässä on sellainen vika; se ei johdu lapsesta jne. Tärkeintähän on saada lapsi uskomaan, että hän on rakastettava ja ihana olento, vaikkei isä lämpimiin tunteisiin kykenekään!
siinä määrin kuin heille puhuu. Siis ei todellakaan pidä valehdella, että isi rakastaa, jos isiä ei helvetin vertaa kiinnosta lapsen elämä tai hyvinvointi.
Ketä se valehteleminen palvelee? Ehkä hetkellisesti tuo iloa ja helpotusta lapselle, mutta ei tosiaan pidemmän päälle.
Lapselle voi sanoa, että isä ei kykene rakastamaan ja isässä on sellainen vika; se ei johdu lapsesta jne. Tärkeintähän on saada lapsi uskomaan, että hän on rakastettava ja ihana olento, vaikkei isä lämpimiin tunteisiin kykenekään!
Alkaa pikkuhiljaa lapsilla raksuttaa että miksi se isä joka niin paljon välittää ei viitsi edes soittaa yli 3 viikkoon saati tulla tapaamaan korkeintaan 5 viikon välein. Silloinkin vierailu kestää puolituntia tunnin korkeintaan. Isä asuu sen verran pitkällä että ajomatka yhteen suuntaan on kaksi tuntia. Välit eivät ole kireät tai tulehtuneet että se siitä johtuisi vaan kun miestä ei kiinnosta niin ei.
Valehdeltu on niin että korvat heiluu. Isä on niin paljon töissä ettei ehdi, kyllä isä rakastaa vaikkei viitsi edes soittaa. Isälle ei tapaamiset sovi kun on sitä sun tätä taas ohjelmassa.
Lapset ei ole KOSKAAN mun suusta kuulleet kuin hyvää isästään mutta älyn kasvaessa alkaa tulla kinkkisempiä kysymyksiä koko ajan lisää.
Taitaa olla niin että tämä kusetus alkaa purra äitiä perseelle ja kohta on lapset kimpussa että miksi helvetissä äiti valehtelit?!
Selitä siinä sitten että olin vastuullinen vanhempi.
Täällä av:lle elämä on niin seesteisen mustavalkoista.