Mitkä vastoin käymiset ovat vetäneet teidän apatiaan?

Raskaana ja mies jätti. Alan jo päästä jaloilleni, mutta ei tää mitään ihanaa ole.

lapsella oikeus kumpaankin vanhempaan!

Olin niin jumalattoman väsynyt monta kuukautta, etten jaksanut mitään ylimääräistä. Jossain vaiheessa luulin, etten ikinä enää ole onnellinen. Onneksi se meni ohi!

Vaikea lapsuus, sen aiheuttama persoonallisuushäiriö, sen aiheuttamat burnoutit ja masennukset, tauoton kova ahdistus, työkyvyttömyyssaikut, työttömyys, köyhyys, vuosien itsemurhahaikailut, lopulta tuli seinä vastaan ja vyyhti rupesi purkautumaan keskusteluavun tukemana. Siitä seurasi paranemisjakso, tunne että sain toisen elämän! Ehkä voisin elää joskus ns. normaalia elämää, tehdä töitä. Sitten kävi ilmi että asutaan hometalossa. Ei ole rahaa korjata. Joka henkäyksellä vedän sisään myrkkyjä, samoin lapset. En tiedä miten tästä eteenpäin.

1½ vuotta meni ennen kuin pystyin sanomaan että olen terve.

Olen kerran ennenkin sairastanut masennuksen( työuupumus ja lapsen päivähoito-ongelmat syynä), mutta se oli ihan lasten leikkiä tähän toiseen kertaan verrattuna.