Oletteko tunteet oudon ja voimakkaan "yhteyden" tuntemattoman ihmisen kanssa?

ja kyse ei ole siis fanittamisesta. Kun tämä henkilö tuli julkisuuteen niin vaan tiesin, että tunnen hänet jostakin. Se tunne oli tosi vahva. Myöhemmin joskus näin eräässä lehdessä, että hänellä on arpi tismalleen samassa paikassa kuin minullakin, melko epätavallisessa paikassa. Hassua, en ole koskaan edes livenä tätä henkilöä nähnyt, mutta tiedän, että joskus ehkä jossain toisessa elämässä hän on ollut jollain tavalla tärkeä. Kuulostaa hölmöltä, tiedän...

Jotkut ihmiset vain tuntuvat ensisilmäykseltä jotenkin hirveän tutuilta ja mieluisilta.



Olen myös ollut väärässä näiden tuntemusteni kanssa, eli että ensin olen tuntenut vahvaa yhteenkuuluvuudentunnetta, ja sitten kun olen lopulta paremmin tutustunut ko. ihmisiin niin se tunne on hävinnyt.

Minä olen törmännyt kanssa erääseen ihmiseen, joka oli heti tuttu ja samalla aallonpituudella. Hassua on, että sisareni ei tuntenut mitään erikoista, vaikka hänkin tapasi henkilön. Ei, kyse ei ole rakkaudesta tai ihastumisesta, kyseessä on normaali suomalainen mies, vähän ylipainoinen, vatsaakin tullut jo, yli 5kymppinen, otsalta kaljua.



Lueskelin noita jenkkijulkaisuja ja tulin siihen tulokseen, että hän on joku sukulaiseni, ehkä isäni tai veljeni jossain aikaisemmassa elämässä. Ja hassua on, että ko. henkilö itse ei aina aisti samalla tavalla toista kohtaan. minun tapauksessa kylläkin, heti hymy huulilla ja "moi". Hassua, ihan ensi kertaa tavatessamme, umpi-oudon ihmisen kanssa.



Hassua, mutta ei siis tavatonta. Kannattaa pitää tunteet kurissa. Joillekin tällainen outo ilmestys tarjoaa, kuten AP:lle, päiväuni-kohteen, mutta mihinkään muuhun ei kannata ruveta, noi eväät ei kovin pitkälle kuitenkaan kanna.

jotkut ihmiset ovat heti tutunoloisia ja toisten kanssa menee hakiessa pidempään. Onnekseni eräs heistä on oma rakas aviomieheni. Tosin näissä elämän kriiseissä joskus tuo tunne häviää, mutta palaa aina takaisin silloin kun normaalisti kaikki mukavasti.

Ei siis oma lapseni.

Oltiin Tunisiassa lomalla, ja mentiin jollain kameleilla saharan autiomaalle. Siellä odotti joku vanhempi mies kahvipannun kanssa, ja sai ostaa kahvia kupin häneltä. Hän näki äitini, ja äiti hänet, ja heidän molempien silmissä jotenkin leimahti. Koittivat puhua toisilleen, mutta eivät ymmärtäneet, kun se mies ei puhunut englantia. Vielä kun oltiin lähdössä, se mies otti äitiä olkavarresta kevyesti kiinni. näki, että joku yhteys syntyi, vaikka tuskin sinänsä romanttinen.



Ihmettelin sitä äidille, joka oli ihan pöllämystynyt, ja sanoi, että oli jännä miten voikin olal tuommoinen yhteys. Olin sillon itse 17.

Oltiin Tunisiassa lomalla, ja mentiin jollain kameleilla saharan autiomaalle. Siellä odotti joku vanhempi mies kahvipannun kanssa, ja sai ostaa kahvia kupin häneltä. Hän näki äitini, ja äiti hänet, ja heidän molempien silmissä jotenkin leimahti. Koittivat puhua toisilleen, mutta eivät ymmärtäneet, kun se mies ei puhunut englantia. Vielä kun oltiin lähdössä, se mies otti äitiä olkavarresta kevyesti kiinni. näki, että joku yhteys syntyi, vaikka tuskin sinänsä romanttinen.

Ihmettelin sitä äidille, joka oli ihan pöllämystynyt, ja sanoi, että oli jännä miten voikin olal tuommoinen yhteys. Olin sillon itse 17.

Siis usein tapahtuu tällaisia kohtaamisia, paitsi että mä en tunne näitä ihmisiä kohtaan mitään hengen heimolaisuutta, enkä tiedä, mitä ajatella. Olenko mä sitten ollut joku julkkis entisessä elämässä? ;D

että niissä ihmisissä on jotain - ulkonäköpiirre, kasvojenpiirre, tapa kantaa onaa kehoa, puhetyyli - joka muistuttaa oman lapsuuden merkityksellisestä aikuisesta, jonka kanssa on jäänyt ratkaisematta jotain tunne-elämän asioita.



Näinhän on usein salamarakastumissa, esim rakastettu saattaa muistuttaa kovasti omaa vanhempaa.



Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, jos tyyppi on muuten ok, mutta joskus ihmiset jää roikkumaan näihin tutuntuntoisiin ihmisiin, vaikka he kohtelisivat huonostikin, koska uskovat omien menneisyyden ongelmiensa ratkaisun olevan heidän käsissään.

Olin ulkomailla lomalla ja aivan yhtäkkiä eteeni pölähti jostain toinen ulkomaalainen, kumpikaan ei siis ollut kotimaassaan. Tapaamani mies tunsi yhteyden minun kanssani välittömästi ja minä ihmettelin, miksi minusta heti tuntui, että olisimme tunteneet aina.



Juttelimme pitkään, ja mukana ollut ystäväni luuli, että kyse oli romanssista, ja lähti omille teilleen. Siitä ei kuitenkaan ollut kyse. Mies oli ollut pitkään kiinnostunut entisistä elämistä, ennustuksista jne. Hänen mukaansa olime olleet hyvät ystävät ja työtoverit monta sataa vuotta sitten, kertoi vuosiluvunkin. Hän kertoi, mitä selvänäkijä oli hänelle kertonut henkilöstä, jonka tulee tapaamaan eli minusta, ja niin hölmöltä kuin kuulostaakin, pystyin uskomaan kaiken, niin selvältä ja luonnolliselta kaikki tuntui. Se paikka, kulttuuri, ympäristö, ammatti jne. josta hän kertoi, on minua itseäni ja sielumaisemaani.



Mietin pitkään, mikä tämän kohtaamisemme tarkoitus oli. Ehkä tämänkaltaisiin asioihin kiinnostuminen ja niistä oppiminen.

usein voimakkaan yhteyden itseeni. Ennen olin hukassa itseltäni, viime aikoina olen entistä paremmin oppinut tuntemaan itseäni. Kiva olla vihdoin sinut itsensä kanssa, kohta voinee opetella tuntemaan myös muita ihmisiä.