Lasten erikoisruokavaliot usein turhia

Suomessa "karaistaan" ihan siksi, että se on halvempaa kuin hoito. So what jos lapsella nyt on naamassa märkivä ihottuma kouluikään asti kunhan vaan ei tarvitse hoitaa (se maksaa nimittäin valtiolle pitkän pennin).

silloin kun lapsi on erityisruokavaliolla ja oireeton. Lisätäänpä sitten allergian aiheuttajaa ja sama lapsi muuttuukin päivässä tuskaiseksi, levottomaksi, märkiväksi ja nukkumiskyvyttömäksi. Kukin vanhempi voi esim. muutaman viikon valvottuaan itkevän lapsen kanssa sitten päätellä miten turha tuo erityisruokavalio olikaan...

joka oli ERITTÄIN ALLERGINEN KALALLE, mutta kun ruokan oli kalapuikkoja tämä poika pystyi kyllä syömään KUN KALAPUIKOT EIVÄT KUULEMMA OLE KALAA! Joo puolustus sille eihän ne täyttä kalaa olekkaan, mutta kyllä niissä kalaa on...

odotan mielenkiinnoilla kun mammat älähtää että kyllä oikeasti meidän

Janica-Jessicalla ja Nico-Pecalla on oikeasti allergiaa.



ok osalla on mutta suurimmalla osalla tarpeeton välttämisdietti

Suomessa "karaistaan" ihan siksi, että se on halvempaa kuin hoito. So what jos lapsella nyt on naamassa märkivä ihottuma kouluikään asti kunhan vaan ei tarvitse hoitaa (se maksaa nimittäin valtiolle pitkän pennin).

Omilla lapsilla ei ole ruoka-aineallergioita, mutta muissa asioissa ollaan jouduttu lääkäreitä ravaamaan läpi. Vain pari lääkäriä on oikeasti paneutunut lasten ongelmiin, muilla asenne on mitävalitattosonovi (vaikka lapsi on todistetusti sairas...)! Niin kauan kuin lasten hoito on nykyjamassa, en usko minkään erikoisruokavalioiden hallitun karsinnan olevan mahdollista.

eli ihmiset eivät muista/uskalla kokeilla ovatko ruoka-allergiat parantuneet, vaan jatkavat ruokien välttämistä. Useimmilla ne paranevat 3-vuotiaaksi tai viimeistään kouluikään mennessä, tai lievenevät niin että ruuasta tulee vain pari näppyä tms. harmitonta. Pahatkin vauvaiän allergiat voivat parantua tosi hyvin, kokemusta on.



Niillä kouluikäisillä, joilla on oikeasti jäänyt vielä perusruoka-allergioita, ne voivat olla vakaviakin, eikä niiden kanssa kannata leikkiä.

Eli olemme tavallaan siedättäneet koko ajan, mutta ei se lapselle ole helppo tie ollut. Kipuja on sietänyt ihan liiaksi.



Olis voinut vatsakin sietää sitä maitoa paremmin, jos olis päässyt kunnolla rauhoittumaan ja siitä sitten pikkuhiljaa kasvatettu sietoa ensin kypsennetyllä jne. Itse siis olen sitä mieltä, että siedättäminen varmasti toimii, mutta sitä ei saa tehdä lasten kipujen (tämä vaikuttaa osaltaan sosiaalisiin suhteisiin, itsetuntoon ym.ym.) kustannuksella.



Ja ennenkun älähdätte: olemme vauvasta asti käyneet lääkärillä, ongelmaa ei vaan löydetty aiemmin.

Ihminen voi olla allerginen esim. vain tietyn lajiselle kalalle. Onhan lohi ja silakka ihan erilaisia.

Lisäksi kalapuikon kala on pakastettua ja paistettua ja yleensä mitä pidemmälle aine on käsitelty, sen harvemmat saavat siitä oireita. Omani sietää kananmunan laatikkoruuissa, mutta ei keitettynä tai majoneesissä.

ja silloin väärä ruoka-aine voi aiheuttaa vaikka hengenvaarallisen tilanteen. Joten sinänsä allergioita ei pidä vähätellä.



Olen kuitenkin itsekin miettinyt, diagnosoidaanko niitä nykyään liian helposti. Tuttavaperheen lapsella on allergioita vaikka kuinka ja ruokavalio tosi tarkka. Kuitenkaan en ole koskaan nähnyt hänellä mitään selviä oireita. Äitinsä mielestä esim. se, että posket alkaa vähän punoittaa, on allerginen reaktio. Oman lapseni posket punoittavat milloin mistäkin, ulkoilun jälkeen, sisällä riehumisen jälkeen jne. Miten voi olla varma, että tuollainen ohimenevä pikkujuttu liittyy johonkin tiettyyn ruoka-aineeseen? Olen miettinyt, että jos itsekin seuraisin lastani noin tarkasti, olisin voinut diagnosoida vaikka mitä allergioita.

näistä lastemme allergioista, sillä eiväthän nämä arkea helpota, päinvastoin kun koko perhe ei voi syödä samaa ruokaa.



Esikoisen iho nousee naamasta kutiavalle ja kirvelevälle, punaiselle näppylälle ja laikulle sitrushedelmien syönnin jälkeen, samoin tomaatin. Uskon kyllä että siedättämällä tästä päästään pois, sillä harvakseltaan lapsi voi syödä lurauksen ketsuppia. (jos syö joka päivä, niin sitten naama taas kukkii, mutta kerta, kaksi viikossa ei enää aiheuta reaktiota kasvoihin. Sen sijaan pienikin pala tuoretta tomaattia saa vieläkin aikaan ikävän reaktion). Nämä esikoisen reaktiot onneksi häviävät viimeistään puolen tunnin kuluttua iholta, eli ei ole onneksi kovin ikävää ja pikkuhiljaa siedättämällä uskon näistä pääsevämme pois.



Sen sijaan nuorimmalla lapsellamme on paha allergia lehmänmaidon proteiinille, jo lusikallinen jugurttia saa ihon punoittamaan päästä varpaisiin ja atopian myöskin joka puolelle kehoa. Ja kun tuo atopia kerran on pinnassa, niin sitä saa sitten rasvailla viikko tolkulla päivin ja öin ennenkuin iho jälleen on kunnossa. Ollaan vietetty niin monta kuukautta heräillen vauvan kanssa, joka raapii ihonsa verille ja huutaa kun koskee, että olen hieman pessimisti hänen altistuksensa kanssa. Toki toivon että kunhan nyt toisella maidolla tuo vuosikkaan iho ja elimistö rauhoittuu, niin ehkä joidenkin kuukausien päästä voitaisiin altistusta kokeilla, vaan saas nähdä kuinka käy. Tosiaan meilläkin 8kk juotiin tavallista korviketta ja se 8kk oli yhtä tuskaa koko perheelle.