Kärsikö lapseni vauvan takia kotihoidossa?

Tuttava sai kaksoset, ja laittoi esikoisen päiväkotiin.

Oli kyllä hyvä päätös. Sai se esikoinen olla edes joskus jonkun aikuisen kanssa rauhassa ja tehdä jotain rakentavaa ja kehittävää (askartelu, piirtely) kun kotona oli aivan hullunmyllyä (kaksoset eri rytmissä, molemmat korvakierrelapsia -> lopulta korvien putkitus)



Mies paljon töissä ja äiti ihan lopussa valvomisesta. Parin vuoden ajan ilmapiiri ei ollut kovinkaan hyvä kys. perheessä, vaikka muuten ihan "hyvä" perhe onkin (ei alkoholia, ei väkivaltaa, mutta ei kyllä elämäniloakaan)

Niin..joku ihmettelee että kannattaako lapsia hankkia jos ei jaksa olla äiti. Äitinä oleminen on varmasti kaikille omalla tavallaan rankkaa. Mutta pitkäaikainen valvominen on tutkitusti ihan psykoosiinkin vievää (tuttuni meni psykoosiin valvottuaan vauvansa ja esikoisensa kanssa yli puoli vuotta, nukkui noin 2 tuntia yössä).



Ja totta kait kaikki äidit toivovat että vauva nukkuisi hyvin ja vielä helposti. Ei. Ei kaikilla. Jotkut vauvat nukahtavat ilman hyssyttelyjä, mun vauvani oli sellainen että vaati puolenkin tunnin hyssyttelyt. Isompi oli pienenä ääniyliherkkä ja pienikin ääni sai sen aivan sekaisin.



Toivoisi että lapset pysyisi terveenä. Meidän AINOAT täysin terveet päivät olivat kesäkuun puolestavälisä heinäkuun loppuun. Kotihoidossa olivat. Isompi pääsi välillä vain kerran viikossa ulos, kun vauva sairasteli. Ja kun isompi sairasteli, niin vauvakaan ei päässyt ulos. Välillä oltiin monta viikkoa sisällä.

Hän on viihtynyt hienosti ja nauttinut hänkin kun saanut kavereita. Isomman kanssa yritettiin käydä kerhossa, mutta kerhopäivät tais jäädä ihan muutamaan kun AINA oli jompa kumpa kipee.

Meillä ei lähisukua pahemmin ollut auttamassa. Pihapiirissä oli hyvin vähän äitejä lapsineen.



Tosiaan ne sairastelut vaikuttivat siihen ettei tavallista arkea ollut. Mutta ei tullut siltikään mieleen että olisin vienyt päivähoitoon. Ajattelin sen kuuluvan niille jotka ovat töissä.



Kaiken lisäksi mulla ei ollut autoa käytössä ja matkat perhekerhoihin oli pitkiä. Jonkin verran arki helppas kun pienempi alkoi nukkua samaan aikaan kun isompi.



t.ap

Siis jos ette päässeet viikkoihin ulos, miten olisitte päässeet päiväkotiinkaan kulkemaan?



Kurja, että teillä oli tuollaiset vauvavuodet, mutta en edelleenkään tajua, miten päivähoito asiaan olisi auttanut. Esikoinen olisi kaiken lisäksi sitten vielä tuonut päiväkodin pöpötkin mukanaan.

Mä en ymmärrä sitä, että viedään esikoinen hoitoon "varmuuden vuoksi", enkä toisaalta sitäkään, että väksiin eletään helvetillistä arkea, vain jonkin oman periaatteen takia.

Ja kuten joku tuosas aiemmin sanoi, ei se lapsi ehkä vauvasta kärsinyt, vaan äidistä enemmänkin? AInkin nuo käytöshäiriöt ja muut viittaa siihen, että kasvatusasiat ei ole kovin hyvin hanskassa olleet, samoin tuo tolkuton mustasukkaisuus ja toisen kiusaus, jolle ei nähtävästi ap. ole pystynyt mitään tekemään. Jos meinaan päivästä toiseen lapsi onnistuu terrorisoimaan toisen päiväunia, niin silloin pitäisi jo ymmärtää muuttaa omia toimintatapoja.

Ja sitten noihin infektioihin, ne tuskin olisivat päiväkotilapsella ainakaan helpompia olleet, yleensä päinvastoin. Päiväkotilapset kun sairastavat 70% enemmän vakavaia infektiotauteja kuin kotihoidetut. Ja ethän sä olisi mitään sairasta lasta voinut pitää päiväkodissa.

Muutenkin ehkä vähän idealistista nähdä, että nykypäiväkodeissa olisi lapsille hulluna tarjolla sitä ihanaa yksilöllistä aikaa, eiköhän siellä ylisuurissa ryhmissä pieni kiukkaja jää samalla tavalla yksin kuin kotona kädettömän äidin kanssa...

Olin niitä äitejä, jotka eivät vieneet hoitoon edes silloin kun toinen lapsi syntyi. Tässä ripaus meidän arjestamme, joka oli 2 vuotta melkein samanlaista paitsi että isomman lapsen uhma kasvoi ja pienempi tuli liikkuvaisemmaksi..

Aamu: Vauva on herättänyt 4 kertaa yöllä, paitsi minut niin myös miehen ja 1,5 vuotiaan. Vauvaa herää syömään ja vanhempi on pahalla päällä. Aamutouhut sujuu rattoisasti koettaen keksiä väsyneille lapsille tekemistä kun itsekin siinä pienessä tokkurassa olen.. Ulos lähdetään. Vauva ei viihdy vaunuissa ja aina kun vauva hetkeksi nukahtaa, isompi huutaa niin että saa vauvan hereille. Isompi karkailee autoteille, pihoille... ei suostu kävelemään itse.

Aamupäivä: Vauva on syötettävä ensin. Sitten isompi. Oma ruoka saa odottaa. Lapset ovat väsyneitä. Kakkojen vaihtoa. Vauva nukkumaan, isompi herättää kiljumisellaan. Laitan vaunut sisälle kun totean että aina kun yritän nukuttaa isompaa, vauva herää ulkona. Hyssytän varpaillani vaunuja, isompi on sylissä. Vauva inahtaa, isompi herää. Isompi kiljaisee, vauva herää.

Kun pääsen kiinni omaan lounaaseen, isompi herää. Välipala. Vauva herää. Välipala. Aina välillä vauvalla vatsaongelmia, kovaa huutoa niin että isompikin alkaa itkemään. Vauva oksentaa kaarioksennuksia - maitoallergia todetaan jossain vaiheessa.

Päivä: Isompi kaipaa seuraa, kirjan lukemista, leikkimistä. Vauva on ärtyinen eikä viihdy yhtään missään. Koetan viihdyttää molempia.

Ilta: Onneksi mies tulee kotiin. Lapset ruokitaan, mennää ulos. Itse nukahdan illalla vessaan pöntölle, olen väsynyt. En jaksa nauraa, en iloita.

Sitten alkaa infektiokierre. Kolutaan vuorontellen sairaalan infektio-osastot, öisin ollaan lasten kanssa polilla. Adrenaliinia, ventolinea, antibioottitippaa, antibiootteja isommalle 8 kuuri vuodessa, pienemmälle 4. Päälle isomman kaksi leikkausta, pienemmän yksi.

Tuttu ehdottaa päiväkotia isommalle. Vaan ei ole tämän TOSIÄIDIN luonteessa.. pärjätään vaikka raivolla.

Lapset menevät päiväkotiin. Huomataan isommalla pahoja kehitysviiveitä, ei osaa leikkiä kuten ikäisensä. Sosiaaliset taidot huonoja, kiusaa muita eikä siedä sitä että joku muu tekee jotain mitä hän haluaisi tehdä. Sanotaan että olisi pitänyt aloittaa päivähoito aiemmin kuin 3,5 vuotiaana..

suomalaisten joukko olisi yhtä kehitysviiveistä, sosiaalisilta taidoiltaan huonoja ihmisiä. Tai no jälkimmäisiähän me ollaankin mutta se on suomalaisten geeneissä. Nääs ne ikävimmät mettänpeikot laitettiin aikoinaan paattiin tuolla meren toisella puolen ja pukattiin menemään tänne Suomen suuntaan :D

Jos teitä väsyttää, miksi ette tee miehelle selväksi, että nyt väsyttää ja tarvitset apua. Ne ovat sen miehenkin lapsia, eikä perhettä voi koko ajan olla paossa töissä.

Tuttava sai kaksoset, ja laittoi esikoisen päiväkotiin.

Oli kyllä hyvä päätös. Sai se esikoinen olla edes joskus jonkun aikuisen kanssa rauhassa ja tehdä jotain rakentavaa ja kehittävää (askartelu, piirtely) kun kotona oli aivan hullunmyllyä (kaksoset eri rytmissä, molemmat korvakierrelapsia -> lopulta korvien putkitus)

Mies paljon töissä ja äiti ihan lopussa valvomisesta. Parin vuoden ajan ilmapiiri ei ollut kovinkaan hyvä kys. perheessä, vaikka muuten ihan "hyvä" perhe onkin (ei alkoholia, ei väkivaltaa, mutta ei kyllä elämäniloakaan)

muilla säillä kuin paukkupakkasilla sitä vauvaa olisi voinut ottaa vaunuissa mukaan ulkoilemaan esikoisen kanssa? Siis eihän sille olisi ollut yhtään mitään estettä? Kuume ei ainakaan ole mikään este.



Musta tosiaan kuulostaa siltä, että ap. on suomen kädettömin äitee...