Eronneet! Kuinka kauan teillä oli mennyt puolisosi kanssa huonosti ennen

aika hankala yhden esimerkin perusteella kommentoida, mutta miehesi sentään ilmoittaa ettei tulekaan vielä, arvaa moniko edes ilmoittaa??? Kuinka moni tulee vaan joskus myöhemmin, ihan ilman tekstiviestejä? Varmaan valtaosa. Että jos et nyt osaa mitään pahempaa heitää kehiin niin....kannattaa varmaan luoda syvällinen silmäys peiliin.

Eihän meistä sitten juuri kukaan saa valittaa mistään, koska varmasti aina löytyy pahempia tilanteita. "Mitä sitten jos miehes ei ilmoittele menoistaan, jos se ei kuitenkaan hakkaa sua.." jne

Esim. mies lähtee ulos viettämään iltaa ja lupaa tulla yhdeltä kotiin. Ilmoittaa sitten lyhyellä tekstiviestillä, että tulee myöhemmin. Ei siis kysy, ei osoita, että muistaa, että lupasi muuta ja haluaa nyt muuttaa sopimusta. Samanlaisia tapahtumia on vähintään viikottain. Tapahtumat eivät ole isoja, mutta ne osoittavat, että jokin muu menee aina edelleni. Häntä ei vaivaa pettää lupaustaan. Kyse ei ole siitä, että rajoittaisin hänen tekemisiään. "Sopiiko"-kysymykseen vastaan kyllä, koska haluan, että hänellä on mukavaa. Yksittäisenä asia olisi pieni, mutta jatkuvasti toistuvana se satuttaa.

aika hankala yhden esimerkin perusteella kommentoida, mutta miehesi sentään ilmoittaa ettei tulekaan vielä, arvaa moniko edes ilmoittaa??? Kuinka moni tulee vaan joskus myöhemmin, ihan ilman tekstiviestejä? Varmaan valtaosa. Että jos et nyt osaa mitään pahempaa heitää kehiin niin....kannattaa varmaan luoda syvällinen silmäys peiliin.

Mutta kyllähän se tilanne pikkuhiljaa kehittyy, varmaan kaikilla, joten kyllä meilläkin varmaan melkein kaksi vuotta tilanne kyti. Siis niin kauan kuin meillä oli lapsia... :(



Mies olisi jatkanut "avioliittoa" pidempäänkin, mutta minä pistin pelin poikki. Hyvähän se miehen oli ollessa, kun kävi kotona vain nukkumassa ja valmiissa ruokapöydässä, korkeintaan nukutti esikoisen. Intressit olivat ihan muualla kuin perhe-elämässä.

nyt menee välillä vielä huonommin vaikka olemme eronneet. mies pitää mua talutusnuorassa ja kyttää ja minä välillä luovutan.

ja syynä oli nuo ap:n edellä mainitsemat. Viimeinen vuosi yhtä helvettiä. Lasten vuoksi yritin tehdä kaikkeni että liitto pysyisi kasassa.

Nyt on kaikilla paitsi exällä hyvä olla, mutta se ei ole mun ongelma enää.

eron hetkelläkään mennyt huonosti (oli soittanut äidilleni ja sanonut, että kyllä oltais saatu suhde toimimaan - just joo...), mutta mun mielestä meni ihan alusta asti. Yhdessä jotain 3v, josta asuttiin yhdessä noin vajaa vuosi. Sitten lähdin lätkimään. Itsetuntoni oli tosi huono, en uskonut löytäväni ketään parempaa. Siksi olin siinä suhteessa. Huomasin, että mies kohtelee huonosti (haukkumista, kyttäämistä, arvostelua joka ikinen päivä, oli oikea super-nalkuttaja).

Nyt uusi mies, ja tämä suhde kestänyt jo 4v, lapsiakin on kaksi. Onneksi exä oli avomies, eikä lapsiakaan ollut. Kammottaa ajatellan, että sellaisen kanssa pitäisi loppuelämä olla jossain tekemisissä, huh huh!

Nyt elämä kohtelee hyvin, on niin ihana mies, että en toiseen vaihtaisi:)

Esim. mies lähtee ulos viettämään iltaa ja lupaa tulla yhdeltä kotiin. Ilmoittaa sitten lyhyellä tekstiviestillä, että tulee myöhemmin. Ei siis kysy, ei osoita, että muistaa, että lupasi muuta ja haluaa nyt muuttaa sopimusta. Samanlaisia tapahtumia on vähintään viikottain. Tapahtumat eivät ole isoja, mutta ne osoittavat, että jokin muu menee aina edelleni. Häntä ei vaivaa pettää lupaustaan. Kyse ei ole siitä, että rajoittaisin hänen tekemisiään. "Sopiiko"-kysymykseen vastaan kyllä, koska haluan, että hänellä on mukavaa. Yksittäisenä asia olisi pieni, mutta jatkuvasti toistuvana se satuttaa.