syömään/maistamaan pakottamisesta

..ja annoin karkit, kun oli suostunut edes maistamaan.. säälitti ihan poika, ku melken oksensi mun sopat.. en tiedä olenko liian julma vai liian pehmo tässä asiassa.

ap

Jotkut ruuat vain ällöttävät niin, ettei lapsi pysty edes maistamaan, kuten huomasit. Lapsi pärjää ilman hernekeittoakin. Karkkeja et tietenkään anna tilalle, mutta jotain muuta syötävää, vaikka leipää.

enkä takuulla ikinä tule tekemään samaa omille lapsilleni. Ei ole pakko syödä/maistaa, mutta mitään "korvaavaa" ruokaakaan ei tarjota tilalle, eikä herkkuja varsinkaan. Vielä aikuisenakin pelkät tiettyjen ruokien tuoksut saa mut voimaan pahoin, saati että niitä joutuisin maistamaan.

itse inhoan yli kaiken kettoja ja soppia... siis oikeesti rupee oksettaan kun haistan kalakeiton ovelta kun tulen kotiin...

jotkut ihmiset ovat ehkä herkempiä hajuille... mulla hajua voimistaa jos soppa tai ruoka on lämmintä, siksi pidänkin erittäin paljon kylmistä ruuista

ite en ehkä pakottaisi vaan koittaisin löytää ruokia mistä lapsi edes vähän pitää ja antaa kahta vaihtoehtoa

Siis en pakottaisi maistamaan niin, että jos nyt pyörii poskesta toiseen, niin ei pakko niellä. Mutta todella monilla lapsilla on semmoista asenteellista vedätystä. Lisäksi on tutkittu, että uuteen makuun tottuu riittävällä määrällä maistamiskertoja. Ei lapsi totu syömään monipuolisesti jos ei koskaan maista.



En pakottaisi syömään, jos tosiaan oksettaa tai muuten vain kamalasti ällöttää, mutta tosiaan en antaisi muutakaan ruokaa tilalle.

Tuossa iässä lapset on tosi tarkkoja siitä, mitä suuhunsa pistävät. Kuvittelevat kaiken vähänkin poikkeavan olevan kamalaa. Ilmeisesti poikasi saa itsensä kuviteltua oksennuksen partaalle!



Kannattaa varmaan pitää tuota linjaa, että kaikkea täytyy maistaa edes pikkiriikkisen. Laita aterialle mukaan leipää, salaattia yms, että poika syö sitten muuta, jos pääruoka ei maistu. Karkkia en käyttäisi lahjomiseen, koska meillä syömisestä tulee ihan kauheaa kidutusta lapsille ja ruuasta entistäkin hirveämpää mössöä heidän mielessään, jos tietävät, että ruuan jälkeen on jotain hyvää! Jotenkin se lapsen mieli toimii niin, että haluavat säästää kaiken tilan mahassa sille namille, eikä ruoka maistu yhtään.



Eli jätä karkit ihan erilleen koko syömisjutusta ja pidä sääntönä, että kaikkea maistetaan edes vähän. Tarjoa "pahojen" ruokien kanssa jotain vähemmän vastenmielistä, mutta terveellistä syömistä. Näin mä tekisin ja teenkin omien nirsoilijoideni kanssa.

..vaadin vain, et maistaa edes soppaa, jos haluaa niit suklaanamei.. siis annoin sille kyllä jugurttia ja leipää jo aijemmin. En siis usko, että hänen oli nälkä.

ap

.. et annan siinäkin periksi, ettei tarvitse edes maistaa, nii meillä ei syötäisi, kuin ranskalaisia ja lihapullia hetken päästä.. Toisinaan kyllä syö sitten maistettuaan hyvälläkin halulla, kuten esim. suurella ennakkoluulolla alunperin vastustelemaansa savulohta.. kuitenkin hän tykästyi makuun ja söi sitä mielellään.

Ollut jo vauvasta lähtien, ei syönyt mm hedelmäsoseista kuin päärynää...



Olen ottanut tavaksi, että kysyn haluaako maistaa, jos haluan niin maistamisen jälkeen kehutaan ja syödä ei tarvitse jos ei halua. Tällä tavoin on muutama ruoka ruvennut jo maistumaankin. Mutta esim hernekeitto ei meillä ole edes ruokalistalla vielä ehkä voisi ruveta sitäkin jo totuttamaan...



(Ja meillä ei ole käytössä jälkkärit/karkit/jätskit, leipää saa kun ruokaa ei enää mene)

Ja se on musta oikea linja. Lapsen eskariin lähtö helpottui huomattavasti, kun selvisi, että ruokaa ei ole pakko edes maistaa. Ja kun pakko poistui, niin lapsi alkoi syödä paremmin. Tai ei tuota pakkoa varmaan ollutkaan, mutta lapsi oli siinä uskossa, että on.

yleensä välttänyt lahjomista tai kiristämistä.. mutta tästä tuli kynnyskysymys, koska poika alkoi vaatimaan suklaakarkkeja, vaikka olisi pitänyt syödä ruokaa.. lupasin silloin karkkeja, kun ollaan syöty.



mutta jatkossa koitan olla tarkempi, ettei sellaisia tilanteita tulisi. Olin jo melkoisesti puun ja kuoren välissä kun poika kiukutteli ja vaati karkkia sopan sijaan, vaikka siis nälkä hänellä tuskin oli. Jos kuitenkaan en olisi nyt antanut karkkeja, olisin pettänyt lupaukseni, koska hän kuitenkin maistoi. Koskaan en pakota nielemään, kunhan edes hiukan maistaisi..



ap

tosi tarkka siitä mitä laittaa suuhunsa. Esim margariinia, voita tai juustoa ei ole ikinä maistanut, leivän syö paljaaltaan. Mitään salaatteja ei saa sekoittaa vaan syö kasvikset erikseen, mutta syö kyllä monipuolisesti. Koulussa vaikeaa, kun ei ota perunan kanssa kastiketta tms. Tosiaan myös oksentaa jos joutuu maistamaan ja koulussa usein näintehnytkin, joten ei enää joudu maistamaan kaikkea. Kaikki voimakashajuiset ruuat, juustoa sisältävat ja kaali etenkään eivät mene.

teetkö sitten lapsellesi otain muuta ruokaa, jos hän ei suostu syömään samaa, kuin muut?

ap

tosi tarkka siitä mitä laittaa suuhunsa. Esim margariinia, voita tai juustoa ei ole ikinä maistanut, leivän syö paljaaltaan. Mitään salaatteja ei saa sekoittaa vaan syö kasvikset erikseen, mutta syö kyllä monipuolisesti. Koulussa vaikeaa, kun ei ota perunan kanssa kastiketta tms. Tosiaan myös oksentaa jos joutuu maistamaan ja koulussa usein näintehnytkin, joten ei enää joudu maistamaan kaikkea. Kaikki voimakashajuiset ruuat, juustoa sisältävat ja kaali etenkään eivät mene.

tosin meillä hernekeitto herkkuruokaa ja silakkapihvit ym. normaalit inhokit. Mutta jos teen pizzaa on kommenttina yäk täällä haisee pizzalle.

kotona tehtyihin ruokiin on sen verran tottunut, että niitä syö hyvin ja ruokalajeja on riittävästi. Aina joskus kokeilen jotain uutta ja yritän saada maistamaan. Jos teen muille vaikka tortilloja tai muuta hyvää, silloin teen erikseen vastaavaa herkkua kuten nakkeja ja ranskalaisia.

Leipää poika syö ilman päällisiä ja kaikki hedelmät ja vihannekset menee, joten sen verran olen joustanut etten usein tee salaatteja vaan tarjoan ne erikseen.

KYllä on nirsoa porukkaa teillä! Jotenkin musta tuntuu, ettei se maistaminen niitä lapsia tappaisi kumminkaan. Omassa lapsuudessa koitettiin jotenkin meillekin takoa päähän, että toisilla ei sitä ruokaa edes ole. En ite kyllä koskaan tahtois pakottaa syömään mitään ruokaa yrjöpisteeseen, mutta kyllä mun mielestä lapsen voi aivan hyvin laittaa kaikkea ruokaa maistamaan! Ja todella niin, että okei, jos tämä meidän laittama aivan tavallinen perusruoka ei nyt sitten kelpaa, niin eipä tässä muutakaan kyllä ole.



Tällaisista nirsolapsista kasvaa niitä nirsoaikuisia, jotka nyppii vielä aikuisenakin ruokaansa kuin prinsessat.



Oikeesti, ei lapsi mene rikki vaikka sille paha mieli tulisikin. Ja ei se nälkään ruuan äärellä kuole.

Täytyy sitten alkaa miettimään vaan, mitä teen jatkossa.. luovunko kokonaan edes maistamaan pakottamisesta vai pidänkö siitä kiinni että edes maistaa..

En halua kuitenkaan lapselleni syömishäiriötä enkä traumoja kamalista kotiruuista, joita äiti pakotti syömään..

Tosin en oo pakottanu kuin maistamaan. itse mukulana olisin ollut kiitollinen, jos olisin saanut ennen vaikka paastotakin pari päivää, kun syödä koko lautasellista ihan kamalaa sapuskaa.

Pelkään vain, että ruokavaliosta pienenee suuri osa uusia makuja, kun niitä ei voi edes maistaa, saattaisi hyvinkin tykätä, jos edes tietäisi, miltä ne maistuu.

Silti sitkeästi vaan tarjoilen samaa ruokaa aina uudestaan ja uudestaan, joka kerta kehoitan maistamaan mutta pakko ei ole. Niin vaan ne ovat jossain vaiheessa alkaneet sitten syödä, vaikka joskus tuntuu ettei mitään menisi alas.

eikä oikeastaan parempaan suuntaankaan olla menossa. Onko muilla kokemuksia, että minkä ikäisenä alkaa mennä ohi vai meneekö ikinä? Onneksi meillä syö silti paljon hyvää ja terveellistä, mutta kastikkeet ovat kauhistus eikä koulun perunatkaan mene alas...kotona voi syödä perunaa...