Mulla on raskausdiabetes, mutta en ole kahteen viikkoon mittaillut sokereita koska ei ole liuskoja

vauvan voi aina synnyttää siellä tk:n vessassa

toivottavasti lapsesi ei ole kovin isokokoinen. Tosin tuolla diabeteksen hoidolla taitaa kyllä olla. Tietää vaikeata synnytystä, ethän ole lisäksi ylipainoinen? Tietää vaikeata sektiotakin.



Yleensä diabeetikkojen vauvoilla on alkuvaikeuksia, jotka ovat suoraan riippuvaisia diabeteksen hoitotasapainosta raskausaikana. Useimmilla on jonkinasteinen hypoglykemia heti syntymän jälkeen, ja sillä voi olla valitettavasti kauaskantoisia seurauksia kokonaiskehityksen kannalta. Aika moni joutuu teholle sokeritippaan, ja sitten äiti pillittää ja ruikuttaa henkilökunnalle kun ei saa moneen päivään lasta vierelleen. Mutta sellaista se on kun ei pääse liuskoja hakemaan.



Mutta synnytysasiat sikseen, lapsi ehtii kyllä vaurioitua ihan riittävästi jo raskausaikana jos sinulla on tietämättäsi pitkään korkeat sokerit. Että siinä sitten ramppaat seuraavat 16 vuotta neuropsykologin arvioissa, lastenneurologin vastaanotolla ja järkkäät lasta erityisopetusryhmiin. Valinta sekin.

Meidän tk:ssa voi soittaa tarvikejakeluun ja tilata tarvikkeita tk:n infopisteeseen mistä voi noutaa silloin kun ehtii. Ja neuvolastakin niitä saa!! Etkö tuota tiennyt??



t. raskausdiabeetikko ja diabeetikkolapsen äiti

kotini lähellä 200m päässä olevasta terveyskeskuksesta, josta ehtisin ne hakea ennen töihin menoa, mutta kuulemma en.



Haen sitten kun on käyntiä äitipolilla muutenkin 30.3

Ja mulla on aina ollut hyvät arvot sokerissa ja olen liikkunut kohtalaisen paljon, eli tauti tuli ns puun takaa. Oli aika paljon työtä että sain sokerit kohdalle ja todellakin kerran viikossa mittailin sen 8 kertaa päivässä. Loppua kohti helpotti kun kroppa oli tottunut ruokatapoihin, mutta suosittelen että hoidat liuskojen hakemisen mahdollisimman nopeasti.

Heti lapsen syntymän jälkeen lukemat muuttuivat normaaleiksi ja kun vieläkin noudattaa loppuraskauden oppeja, sokerit ovat nyt ns erinomaiset.

koskaan nähnyt kun kunta ei tarjoa kuin nt-ultran, jonka missasin kun olin sairaana. Ei ole hirveän todellinen tämä raskaus vielä.



Äitipolillakaan ei ole kertaakaan ultrattu



Ehkä vaivaudun sitten kun sikiö muuttuu keskoseksi n. 5 viikon päästä

että saisit tuon järjestettyä. En mä ainakaan voisi elää tuommoista asiaa unohtaen.

jos vauva ei ole muutenkaan elinkelpoinen

Miten voit olla noin välinpitämätön lastasi kohtaan?

Aiotko jatkaa samaa tahtia kun vauva on syntynyt? Tai mitä jos antaisit vauvan suoraan adoptioon? Ei tarvitsisi vaivata sitä läskiä persettä kenenkään muun oman itsensä vuoksi?