Mun lapseni on niin yksinäinen :(

Koeta udella, mitä ne muut pojat harrastavat, ja laita poika samoihin. Pidä pojalle hauskat synttärit johon kutsutte kaikki luokan pojat, satsatkaa juhliin tavallista enemmän (ei välttämättä siis rahaa). Puhu opettajalle asiasta, jospa hän voisi vaivihkaa seurailla, ketkä pojista tuntuvat viihtyvän omasi kanssa eniten, ja sitten rohkaise poikaasi kutsumaan näitä poikia kotiinne pelaamaan tms.

Eli ota johonkin vanhempaan yhteyttä ja kysy saisiko heidän poikansa tulla leikkimään/pelaamaan/pulkkailemaan teidän poikanne kanssa. Ja jos satut tutustumaan ihan vähänkin jokun toisen pojan vanhempiin, niin näe sen verran vaivaa, että kutsut ne vanhemmat pojan kanssa teille kahville, samalla lapset voivat leikkiä keskenäänkin. Vaikka et vanhempia niin välittäisi tavata, niin sen verran voi uhrautua. Tuo harrastusselvittely on hyvä idea.



Lisäksi ainakin meillä oli aluksi ongelmana muuttamisen jälkeen, että yksinkertaisesti lapsen koulukaverit eivät tienneet, missä poikamme asuu. Ei lapset ymmärrä katuosoitten päälle, niiden pitää nähdä mikä talo se on. Tuollainen "kutsu synttäreille" tapainen juttu auttaa siihen asiaan. Jos synttäreihin on aikaa, niin pitäkää vaikka "kevääntulokekkerit" kotosalla.

josta pojat tykkää, vois olla hyvä ostos tässä tapauksessa. Kavereita ei voi ostaa, mutta niitä voi vähän houkutella, jotta saadaan kaveruus "syttymään". Tai jospa sinä tai mies veisi poikaporukan katsomaan jotain matsia, tai mies veisi uimaan/hiihtämään/jotain muuta extrakivaa.

Kun olette kerran itsekin muuttaneet uuteen paikkaan, ei vanhemmillekaan tekisi pahitteeksi saada paikkakunnalta tuttuja. Siispä selvittele vähän lapsesi luokkatovereiden perheitä, ja kutsu reilusti joku perhe kylään. Jos teillä on vaikka samantyyppisiä harrastuksia, työ joka yhdistää, samanikäiset nuoremmat lapset tms. niin valitse sellainen perhe. Ja sitten vain leivot piirakan, ja kutsut heidät teille kahvittelemaan sunnuntaina iltapäivällä. Näin lapset pääsevät tutustumaan toisiinsa paremmin, ja tekin saatte uusia tuttavuuksia paikkakunnalta.



Itse olemme muuttaneet 5 kertaa viimeisen 10 vuoden aikana. Näistä useimmat ovat olleet kansainvälisiä muuttoja, joten uusien tuttavuuksien haaliminen on tullut vähän liiankin tutuksi. Mutta uudessa kaupungissa on aina paljon mukavampaa, kun on muutamia tuttuja työkavereiden lisäksi. Heistä saa välillä apua, jos tarvitsee isommille lapsille vaikka yöhoitopaikan tai pienemmille satunnaista hoitoapua.