Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Epäsosiaalinen tahtomattaan
20.03.2009 |
Onko muita, jotka on tahtomattaan epäsosiaalisia? Eli haluaisi hirveästi olla sosiaalinen, mutta ei pysty siihen, koska ei vaan keksi sanomista, jännittää, pelkää sosiaalisia tilanteita? Mä olen alkanut todella kärsiä tästä tilanteesta. Musta olisi ihanaa tavata ihmisiä ja jutella heidän kanssaan, käydä kahvilla jne, mutta en vaan voi :(. Jännitän sitä niin hirveästi. Mulla on käytössä Propral, mutta ei se auta siihen, että ei keksi mitään sanomista eikä siihen pelkoon. Aina jos joku pyytää jonnekin, niin viimetingassa sitten perun sen, koska en vaan pysty menemään, vaikka haluaisin kamalasti :((. Musta varmasti ajatellaan, että olen tosi ylpeä tai ääliö tai jotain... Huoh, tämä on oikeasti tosi ikävä tilanne :(.
Kommentit (3)
Mä olen myös aina ollut ihan järjettömän ujo. Mä uskon että juju on siinä, että ei vaan anna niiden pelkojen hallita elämää, eli vaikka pelottaisikin niin vaan pakottaa itsensä menemään ja tekemään. Nyt mulla on pieni vauva, enkä todella tahtoisi hänen kärsivän ujoudesta. Niinpä mä olen pakottanut itseni käymään kaikissa vauvariennoissa ja näkemään vanhoja ja uusia tuttuja ja juttelemaan ventovieraiden kanssa. Mulla ei kans koskaan oo mitään hyvää sanottavaa, mut oon ajatellut että kyllä se riittää, kun saa suunsa auki. Ja hei, voin kertoa että olo on tuhat kertaa parempi!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä aseta itsellesi niin suuria vaatimuksia. Jos kuuntelet tarkasti, niin ei kenelläkään muullakaan sen kummempaa ole sanottavaa. Tuollasissa tilanteissa puhutaan vaan small talkia muutenkin, eli ei mitään sen kummempaa. Yritä tarttua toisten kommentteihin kysymällä jotakin asiaan liittyvää tai kerro jotakin vastaavaa omasta elämästäsi. Äläkä peruta menojasi, jos sinua kutsutaan ja pyydellään mukaan niin se on jo merkki siitä, että en ihmiset hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Eli mene mukaan ja ilotse siitä, että sinusta pidetään. Pikkuhiljaa siinä paineet karisee, kun oppii luottamaan siihen, että on pidetty. Isäni muuten sanoi, että jos tulee sellanen tilanne, että ei ole mitään sanomista, niin se on molempien vika, eli eipä se toinen keksi sen enempää. Siksi siitäkään ei tarvitse ottaa paineita, että itsellä pitäisi aina olla jotakin sanottavaa. :-)
Alue: Aihe vapaa
aina ollut sama tilanne, koska olen niin hirveän ujo ! Ja siitä todellakin kärsii. Lapsena kipitin aina johonkin nurkan taakse piiloon, kun joku vain uskalsikin mulle jotain sanoa. Aikuisena olen sentään aina pyrkimässä muiden kanssa juttusille, mutta en tosiaan keksi mitään juteltavaa, tai sitten möläyttelen jotain todella typerää ja saan itseni näyttämään vielä idiootimmalta muiden silmissä.