Paras ikäväli ekan ja toisen lapsen välillä?

Toinen raskaus ja vauva aika tuntuu kun olis esikoinen, mutta silti on jo kokenut eikä stressaa enää turhasta. Eli molemmista parhaat puolet esillä.



Lisäksi ei mustasukkaisuutta, koska lapset kilpailevat ihan eri asioista, ja esikoinen osaa jo auttaa hieman vauvan kanssa sekä ymmärtää jos et vanhempana ihan kaikkea jaksa nyt ja heti.



Silti tykkäävät myös toisistaan ja leikkivät yhdessä, eivätkä tappele koskaan.



Eli voin suositella lämpimästi!

Esikoinen saa huomiota ja olla rauhassa vauva=)Sitten osaa jo syödä itse,on pois vaipoista,nukkuu yöt yms.kaksostenrattaita ei tarvitse.Meillä ainakin oli ihan paras tuo ikäero.

On toiminut hyvin. Esikoinen on vaativa lapsi ja toinen ns. helppo.

Toistaiseksi mennyt hyvin, esikoinen on jo aika omatoiminen ja hänestä on pientä apuakin. En tiedä, miten olisin jaksanut jos ikäero olisi pienempi ja molempia pitäisi hoitaa lähes yhtä paljon. Vauva on valvottanut kovasti.

Hyvä ikäero nyt, kun kuopuskin jo leikkii, ja ovat tosi läheiset toisilleen. Eka vuosi sen sijaan oli yhtä h*lvettiä, kun vauva huusi yöt ja eskoinen päivät. Mutta sen jälkeen ikäero on ollut pelkkää bonusta!

Näihin "paras" ikäero kysymyksiin saa aivan yhtä päteviä vastauksia kuin kysymyksiin maailman kauneimmasta ihmisestä tai parhaasta paikasta asua. Nämähän ovat ihan subjektiivisia kokemuksia ja ikäeron hyvyyteen vaikuttaa lasten temperamentti, vauvan vaativuus, oma jaksaminen, tukiverkoston laajuus, miehen osallistuminen, yleinen elämäntilanne jne jne. Ikäero on mikä on. Esim. meillä esikoisen ja keskimmäisen välillä on 1v 8kk ja se on vallan mainio ollut meille, mutta enhän voi kelata takaisin päinkään ja kokeilla millaista elo olisi ollut lyhyemmällä tai pitemmällä välillä.

kolmas lapsi oli suunniteilla sillai että ikäeroksi tulisi toisen ja komannen välillä min 5 vuotta.

Olisin halunnut pienemmän ikäeron, raskaaksi en vain tullut aiemmin ku imetin. Heti kun imetys loppui tulin raskaaksi.



Vauva nyt 5 kk. Vanhempi reilut 2v. Odotan kovasti sitä aikaa että lapsilla olisi seuraa toisistaan. Siksi olisin halunnutkin pienemmän ikäeron.



Mustasukkaisuus meni ohi 2 viikossa.

Noin meilläkin oli aluksi. Luultiin, että huh. Helpolla päästiin mustasukkaisuuden suhteen.



Mutta annas olla kun vauva lähti liikkeelle ja oppi seisomaan. Meni sorkkimaan kaikkia esikoisen leluja ja leikkejä. Hermo menee isommalla koko ajan ja kostaa tämän kaiken pienelle. Aika horroria on nyt.



Vauva 11 kk ja esikoinen 3 v.