Te joiden lapset pärjää hyvin koulussa ja saa hyviä numeroita.

Mä olen peruskoulun käynyt mt ongelmista takia kotona. kehun tietty kun likka pärjää. vahdin et tekee läksyt ja lukee niitä.

Yksin olen kasvattanut ja tukenut avoja rakkaus ja kiltteys.

tuetaan, jutellaan/keskustellaan päivän opitut asiat. Ei tarvitse patistella läksyjen tekoon koska pelejä ei pelata ennen kuin läksyt on tehty. Todistukset on olleet hyviä ja opettaja antaa usein positiivista palautetta. Itse olin erilainen oppija. Luonne oli toisenlainen kuin lapsellani. Minuun ei olisi tehonneet sanat: opiskelet itseäsi varten jne. Innostuin opiskelusta vasta aikuisena.

Huitaisevat läksyt ja vanhin nyt joutuu vähän lukemaan kokeisiin. Kaikki saa kymppejä aineista kuin aineista.

Ei kyllä tulisi mieleenkään rahaa antaa kokeiden jälkeen. Olen muuten kiinnostunut koulunkäynnistä ja varmistan, että läksyt on tehty ja vanhimmalta tentin koealueen ennen koetta.

Niin ja olen tavallinen duunari.

Lapsellani on dysfasia. Englannin ja äidinkielenkokeisiin lukee tunteja ja päiviä. Silti kokeesta tulee max. 6. Matematiikkaan ei harjoittele lainkaan, kuuntelee ja opiskelee tunnilla. Kokeista tulee pelkkiä 9 tai 10.

Muistakaa, että lapset ovat erilaisia oppijoita. Joskus lukeminenkaan ei saa numeroita nousemaan.

Tiedä. Kaikki 4 lasta koulussa. Vanhimpien lasten läksyjä en ole koskaan seurannut. Lähinnä kysyn onko tehty? koska kokeet?

9lk tunnollinen ja lahjakas. Ei pahemmin aikaansa kouluun käytä.

4lk luonnon lahjakkuus. Ei "muista" tehdä läksyjä tai lukea kokeisiin. Kuitenkin torkkarissa useita 10. Matikka voi alata myöhemmin takkuamaan.

3lk innokas kaikkeen uuteen. Lahjakas lukihäiriöinen

1lk tehty paljon työtä koulun eteen. Viimeinkin alkaa tuottaa tulosta. Valitettavasti ei ole yhtä lahjakas kuin sisaruksesna.

Itse opistotason koulutuksen käynyt, ei yo. Kotona ja vuosia.

Miehellä akateeminen koulutus, mutta elukkoja hoitaa

Arvostetaan koulutusta ja kirjoja. Vietetään aikaa yhdessä. Ei juoda, ei tupakoida tms

On tavallaan sääli, jos joku on luonnonlahjakkuus ja selviää koulusta helpolla. Koska hän välttämättä opi tekemään työtä menestymisen eteen. Koulussa hän vielä menestyy, mutta siihen se sitten tyssääkin - ellei se asenne ole kohdallaan.

Tärkein työ koulumenestyksen suhteen tehdään kauan ennen kuin eka luokka edes alkaa. Kasvattamalla vastuuntuntoisia, itseään ja tekemisiään arvostavia ja hyväkäytöksisiä lapsia ala-aste menee varmasti erinomaisella menestyksellä sikäli kun oppimishäiriöitä tms. ongelmia ei ole.

Kumpikin pääsimme ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon aloille, jotka suurimmalle osalle jäävät haaveiksi. Tästä on kiittäminen 12 vuoden aikana kehittynyttä opiskelurutiinia ja hyvää omien vahvuuksien ja heikkouksien tuntemista.

Vanhemmat ovat huonosti koulutettuja ja kummallakin duunaritaustat. Opettivat meidät alusta asti arvostamaan omaa ja muitten työtä.

Kun seurailee huonosti koulussa pärjääviä lapsia, yleensä ensimmäinen huomio on se, että he ovat huonokäytöksisiä ja laiskoja. Koulu on lasten työtä ja tämä olisi vanhempienkin hyvä tajuta. Jollei muksuna tajua omia vastuitaan - niin pieniä kuin ne siinä vaiheessa ovatkin - ja hoida niitä ylpeydellä, miksi sitä tekisi aikuisena? Ja kuka noita asioita opettaa jolleivät vanhemmat?

On tavallaan sääli, jos joku on luonnonlahjakkuus ja selviää koulusta helpolla. Koska hän välttämättä opi tekemään työtä menestymisen eteen. Koulussa hän vielä menestyy, mutta siihen se sitten tyssääkin - ellei se asenne ole kohdallaan.

Itse olen ollut tyytyväinen siihen, että oma tyttäreni on selvästi joutunut tekemään enemmän koulunsa eteen nyt vitosluokalla kuin alkuvuosina. Olisihan hyvä oppia jo lapsena, että asioiden eteen joutuu tekemään työtä!

Palkitsen kyllä hyvistä suorituksista sillä lailla, että jos saa kokeesta 10, saa rahaa pari euroa tai suklaapatukan. Samoin todistuksen numeroista 9 ja 10 saa jotain palkinnoksi. Suurempi motivaattori pojalle taitaa kuitenkin olla äidin ihan rehellinen kiitos, että oletpas ollut ahkera ja myös hänen oma hyvä mielensä hyvistä numeroista.

Itse menetystyin hienosti koulussa, vanhemmat eivät koskaan joutuneet patistamaan läksyihin, vaan olin itse niin tunnollinen. En IKINÄ palkitse omia lapsiani rahallisesti hyvistä numeroista, vaan yrittämisestä ja ponnistelemisesta. Eli läksyt pitää tehdä melko pian kouluun jälkeen, eikä vasta illalla väsyneenä. Kokeisiin pitää lukea 2-3 pv ennen koetta. Juttelen paljon lasten kanssa, hyvä yleistieto helpottaa koulussa pärjäämistä. Meillä on myös luettu aina paljon kirjoja, iltasatu tai kaksi joka ilta...no nyt se on tietty jäänyt.

meillä on koulumyönteinen ja kannustava ilmapiiri.



Lapset hoitaa läksynsä itsenäisesti ja vastuuntuntoisesti ja näin on ollut aina.

Toki lapset saa kiitosta koska hoitavat hommansa tunnollisesti.



Mitään numerovaatimusta ei ole esitetty ja mistään numerosta ei makseta rahaa ei koskaan. Tiedän että moni maksaa mutta minulla on periaate etten osta hyviä koetuloksia lapsiltani. Lapset opiskelee omaa elämäänsä varten ja tulevaisuutta silmällä pitäen.



Lisäksi kävisi kukkarolle kohtuuttoman kalliiksi jos maksaisin koesuorituksista.



Ei uhkailua, kiristystä, lahjontaa, karkkeja eikä vitsaa.



Tärkeä pointti on että ennen koulun alkua on jo tehty merkittävä osa kasvatustyöstä. Lapselle on syytä antaa pienenä jo ikäänsä sopivia tehtäviä ja niistä saa kehua ja onnistumisenkokemuksia. Asennekasvatus on tärkeää, kunnioita muita ja itseäsi.



Rajat ja rakkautta vie pitkälle.

Kun tullaan koulusta, syödään välipala ja sen jälkeen tehdään läksyt. Vasta sen jälkeen pääsee ulos. Ei tarvitse uhkailla, kiristää tai lahjoa. Itse olen kotiäiti ja pystyn valvomaan läksyjentekoa. Tarkistan myös läksyt joka kerta. Lapsi saa kokeissa täysiä pisteitä lähes joka kerta. Itselläni on opistoasteen koulutus.

Meillä kaksi koululaista, joista vanhempi ei niin kauhean hyviä numeroita saa (linjaa 7). Häntä on kannustettu, itse arvostamme koulunkäyntiä (minä akateeminen, mies duunari, joka harmittelee, ettei aikoinaan tullut luettua) ja satuja on luettu pilvin pimein.



Kokeisiin on saatettu lukea yhdessä ja hän on lukenut itsekseen ja silti tulos 7. Sisko nappaa kaikista kiitettäviä, vaikka lukee PALJOOOON vähemmän.



Kun lukee ja koetulos ei kuitenkaan ole kummoinen, se ei kannusta ja into oppimiseen menee. Syntyy kierre. Taitaa olla tutkittukin, että lapset ottavat jo ensimmäisillä luokilla tietyn tason, joka sitten pysyy läpi koulun.



Harmittaa esikoisen puolesta enkä tiedä mitä tehdä

Ei ole tarvinnut patistella yhtään. Kotiin tullessani töistä kysyn onko läksyt tehty ja tyttö vastaa aina että on. Suorastaan himoitsee lisätehtäviä yms joita saa vain joskus. Tekee aina kaiken huolella ja lueskelee koulukirjoja muuten vaan.



Uskon että on paljolti lapsen luonteesta kiinni. Jos ei asia kiinnosta ei niin lapsesta saa kympin oppilasta vaikka kuinka pakottaisi. Ja tosiaan jos kiinnostaa niin eipä tartte patistella...

Hän on kahdeksannella ja keskiarvo on kasin verran, eli ei ehkä voi lukea kategoriaan "hyvin pärjäävät", mutta vastaan kuitenkin. Poika on nimittäin älykäs ja saisi helposti paljon parempia arvosanoja ihan kaikissa aineissa, jos vaan viitsisi yrittää.

Mutta hän valitettavasti ei pidä koulunkäynnistä, kapinoi läksyjä ja tehtäviä vastaan ja numerot eivät juurikaan motivoi. Meillä ollaan päädytty kovan ala-asteella tapahtuneen väännön jälkeen siihen että hän saa sinne kasin rajaan asti valita omat toimintatapansa. Niissä aineissa, joissa tulee alle kasin numero tai tavattomasti valituksia opettajalta, otan oikeudekseni opettaa itse häntä. Useimmiten ja mieluiten niin että luetaan kesällä niitä aineita joissa hän on saanut kutosen tai seiskan. silloin se onnistuu paremmin, kun ei ole koulua stressaamassa häntä. Jos hän lyö jonkun aineen aivan lekkeriksi kouluvuoden aikana - ei tee ainuttakaan läksyä, pinnaa tunneilta eikä tee siellä mitään - silloin on pakko puuttua lukuvuoden aikanakin ja lukea hänen kanssaan vähintään kokeisiin. Läksyt on hankalampi juttu, koska poika tosissaan vastustaa niitä. Ala-asteella pakotusyritykset johtivat siihen että millään ei ollut enää mitään väliä ja hän uhkaili itsemurhalla. Siksi yritän nykyään välttää liikaa pakotusta sillä alalla, jos lahjonta ei tepsi. surullista vaan että hän usein saa 1-2 numeroa huonompia arvosanoja kuin hän saa kokeista, ihan siksi että se "jatkuva näyttö" puuttuu. Hän on lahjakas myös taitoaineissa ja oli nuorempana mukana kilpaurheilussa. Mutta koulussa hän ei suostu osallistumaan kaikkiin lajeihin eikä ikinä ota mukaan urheiluvarusteita. Siksi hänellä on siitäkin vain kasi, vaikka voisi olla kympin oppilas...



Onneksi peruskoulua on vaan vuoden verran jäljellä. Olen ehdottanut että hän sen jälkeen pitäisi välivuoden ja olisi meillä kotona palkattuna pikkusisarusten- ja kodinhoitajana (niitä on kaksi alle kouluikäistä ja voisin pyöräyttää vielä komannenkin kaveriksi...). Jostain syystä kumminkin lukio on ruvennut vaikuttamaan hänestä kiinnostavammalta vaihtoehdolta (haluaisi arkkitehdiksi).

toki läksyjen teosta täytyy muistuttaa. Lapselle koulu on helppoa, melkein liiankin helppoa. Mutta yleisesti varmasti kannustus (ja lahjonta?) on parempi kuin uhkailu. Ollaan korkeasti kouluttautuneita.

että voi olla huonokin juttu olla luonnostaan lahjakas, jos siksi ei opi tekemään töitä; oppii pärjäämään yrittämättäkin. Vaikka "opin opiskelemaan" aikuisiällä yliopistossa, jotenkin se asenne on jäänyt vieläkin, että jaksaisin tehdä vain sitä, mihin on taipumusta muutenkin.