Suurperheistä ja lastenhoidosta kysymys (ov)
Kuinka hankalaa suurperheellisten on saada lapsia hoitoon että vanhemmat saisivat kahdenkeskeistä aikaa? Ajattelitteko mahdollisia vaikeuksia tässä asiassa kun perhettä perustitte? Jos on vaikea saada hoitajaa, löytyykö ymmärrystä myös hoitamisesta kieltäytyjille?
Kommentit (12)
Tähän asti hoidot on menneet hyvin mummeilla, mutta nyt ongelmat tosiaan alkavat kun lapsia alkaa olla jo neljä ja kaikki 5 vuoden säteellä tehtyjä. Enkä muutenkaan luottaisi että teinit hoitaisi vauvoja tai edes alle 5-vuotiaita, sitten en menisi minnekkään. Mutta itse ajattelin hoitaa hoita-apua tarvittaessa (eli noin 2kert vuodessa) jolloin miehen kanssa kaksistaan päästää johonkin niin 2 toiselle mummille ja 2 toiselle mummille tai sitten kummeille. Muuten menemme erikseen mm. viihteelle, shoppaamaa tai harrastuksiin, mutta 4 seinän sisälle en aijo jäädä loppuiäksi.
Tai pyytää yhtä sukulaista hoitamaan yhtä/kahta lasta ja toiselle sukulaiselle samanlainen satsi jne.
Meillä ei ole " kuin" kolme lasta, mutta en siltikään kaikkia kolmea samaan paikkaan hoitoon laita, paitsi muutamaksi tunniksi omalle äidilleni (hänellä 5 omaa lasta, joista kolme asuu vielä hänen luonaan) silloin kun hän on itse heitä luokseen pyytänyt. Joskus jos minulla on ollut esim. lääkäri, olen pyytänyt äitiäni ja/tai siskoani katsomaan lapsia sen aikaa (jos siis mies juuri silloin toisella puolella Suomea töissä)
Miehen vanhemmille (heidän pyytäessään) menee kerrallaan yksi-kaksi vanhinta lasta, koska kuopusta en henno vielä yöksi muualle antaa (2v) ja
tuo mummola on n.150km päässä.
esim. kaksi hoitajaa väestöliitosta yhden elokuvareissun ajaksi maksaa arkisin 130 euroa ja viikonloppuisin tuplahinnan.
pysty/jaksa hoitaa lapsia. Pikemminkin häntä täytyy auttaa. Miehen äiti taas sairastaa muuta tautia ja ei voi hoitaa lapsia.
Ja koska olemme palstan mukaan kyvyttömiä sosiaalisiin suhteisiin, asuvat sisarukseni niin kaukana, ettei hoito onnistu. Sehän on meidän syytä tietenkin.
Olemme alusta asti tienneet, ettei yhteistä aikaa tule ja siksipä sitä nyt juuri ei ole kaivannut. Se yhteinen aika on kaivettu arjesta lasten nukkuessa.
Nyt olemme jo siinä tilanteessa, että pääsemme kävelylle lähistölle kahdestaan kun kännykkä on matkassa. Se riittää tällä hetkellä.
Elämää voi elää niin, että surkuttelee koko ajan. Mutta sitä voi elää niinkin, että ymmärtää missä mennään ja elää siinä elämässä tyytyväisenä.
...joten kannattaako aina ajatella rahaa tässä asiassa??
Parisuhteen ja oman pään kannalta on elintärkeää saada kahdenkeskistä aikaa, vaikka olisi miljoona lasta!!
Ja jos tahtoa on, niin hoitajiakin löytyy!!
Nimim. Viiden äippä
jos lapset jää ilman ruokaa lapsenvahdin palkan vuoksi, ei ole minusta sen arvoista.
ollut ihan ensimmäisestä lähtien. Syynä se, että isovanhemmat eivät halua hoitaa, mihin heillä on oikeus.
Kun lapsia oli kaksi, emme käyneet missään. Nyt neljälle palkataan hoitaja harva se viikko, että saadaan olla hetki kaksin. Yhtä päivää pitemmälle reissulle emme silti tohdi lähteä, syynä on se, että lapsille tulisi ikävä. Pitemmille reissuille otetaan lapset mukaan.
Ja ei koskaan tosiaan tarkoittaa sitä. Ymmärrystä ei riitä, koska aina meiltä ollaan valmiita pyytämään yhtä sun toista ja me autamme ja kutsumme, mutta meitä ei kukaan ole valmis auttamaan.
pienempiä sisaruksiansa. 3-4 vuotta on ollut hyvä väli meillä.
ei ole ollut koskaan kahdestaan missään miehensä kanssa. Edes synnyttämään ei päästä, olen synnyttänyt siksi yksin :(
Toisilla on hyvät tukiverkostot. Isovanhmpia jotka pääsee ja tulee mielellään hoitamaan, ystäväperheitä tai ystäviä. Voipa joku jopa ostaa lastenhoitopalvelun jotta pääsevät matkaan. Isot sisaruksetkin voivat olla vahtina pienemille joskus.
Sitten on perheitä jotka eivät pää se koska eivät ehkä haluakkaan tai joiden on jostain syystä vaikea/mahdotonta saada apua.
tosin tilanne ei ole mitenkään riippuvainen siitä, että meillä on monta lasta. Silloin kun meillä oli vain yksi tai kaksi, eivät sukulaiset suostuneet silloinkaan koskaan auttamaan.