Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
1v 10kk, uhmaikä ja tutti - neuvoja kaivataan...
11.12.2008 |
Tyttäreni (1v 10kk) on varsinainen tuttiaddikti. SItä hän on ollut aina, mutta jotenkin tuntuu, että iän myötä tutin tarve on vain kasvanut. Hänelle syntyi kesällä sisarus, joten vieroitusta emme yrittäneetkään silloin. Nyt on sitten pikkuhiljaa yritetty vähentää ja ongelmia tuntuu syntyvän.
Hän istuisi mm. ruokapöydässä yksi tutti suussa ja toinen kädessä. Vähänkin kun tulee huono mieli tai tylsää, heti pitää olla tutti. Jos tuttia ei löydy (vaikka niitä on useita), tulee aivan hirveä huutokohtaus, joka ei lopu muuhun kuin siihen, että tutti löytyy. Hänelle on sanottu monet kerrat tyyliin "leikkiessä ei tarvitse tuttia" ja yritetty rajata tutin käyttöä nukkumiseen, lohdukkeeksi (esim. kiukkukohtaukseen, joka syntyy jostakin muustaasiasta) ja rattaissa istumiseen.
Se, mikä tässä nyt huolettaa on seuraava:
Tyttö saattaa nykyisin uhmakohtausen saatuaan huutaa "ei tarvi tuttia ollenkaan" ja siis kieltäytyä siit, vaikka se olisikin lohdukkeeksi tarjolla. Samalla hän kieltäytyy myös äidin ja isän sylistä ja kaikesta muustakin lohdukkeesta. Hän myös heräilee öisin hirveään itkuun ja etsii tuttia, joka on hänen vieressään sängyssä, mutta kun äiti tulee sen suuhun laittamaan, alkaa tämä "ei tarvi tuttia" -huuto. Lasta ei meinaa saada rauhoittumaan. Lisäksi hän huutaa esim. että peitto tai unilelut pitää ottaa pois ja heittää roskikseen! Äidin syli ei kelpaa, ei silityskään. Tuntuu että hänellä on meneillään jokin hirveä kamppailu. Yleensä tilanne rauhoittuu sillä, että lopulta suostuu ottamaan tutin ja tulee meidän sänkyymme nukkumaan. Ristiriitaista siis ehkä meiltäkin, että samalla vähennämme tutin käyttöä ja toisaalta sitten tarjoamme sitä lohdukkeeksi?
Kyseessä on esikoinen, joten olen vähän sormi suussa. Haluasinkin kysyä, että onko tämä normaalia rajojen etsintää - siis tällainen raivokas kieltäytyminen hänelle tärkeästä asiasta, kun sitä on yritetty nyt vasta vähentää. Mitä siitä seuraa, kun tutista vieroitus tehdään lopullisesti? Ihan pelottaa... Pitäisikö repäistä tutti nyt kokonaan pois, jatkaa samaa "vähentämis"linjaa, vai pistää koko vieroitsprojekti välillä telakalle? Miten tämä voikin olla niin vaikeaa? Samankaltaisia kokemuksia kellään? Miten tilanteesta on selvitty?
PS. Lapsella on selvät rajat ja säännöt kyllä, emme ole vahemmuudessamme hukassa (muuta kuin ehkä tässä...), emmekä anna lapsen meitä pompotella.
Kommentit (4)
Ja todella tulinen myöskin. Joten varsin tutulta kuulostaa. Tosin meillä on kyse nuoremmasta lapsesta, mutta tutista vierottaminen oli uuttaa, koska esikoinen ei koskaan syönyt tuttia.
Meillä tämä nuorimmainen on nyt ollut 3viikkoa ilman tuttia ja tosi hyvin on mennyt. Pelkäsin, että luopumisesta tulee jotain aivan kamalaa, mutta kävikin yllättävästi. Eli minä tein näin:
Ensin vähensin tutin syöntiä vain uniaikaan. Tämä oli ehkä hankalin vaihe, sillä tyttö tiesi missä tutteja säilytettiin ja saattoi huutaa laatikon vierellä aikansa. Mutta kysyin jämäkästi, että menetkö nukkumaan? Jos sanoi "joo", niin annoin tutin ja vein pinnikseen. Hetken viihtyi siellä ja halusi pois :)
Sitten eräs viikonloppu päätimme, että nyt tapahtuu lopullinen vieroitus. Eli leikkasin yhdestä tutista kärjen pois, niin, että tuttia pystyi pitämään suussa, mutta sitä oli huono imeä, kun siitä katosi "imu". Tyttö itse ihmetteli, että "tutti rikki". Koska kyse on näinkin pienestä lapsesta niin ei hän tajunnut pyytää muita tutteja, jotka olin kerännyt kaappiin piiloon. Muutaman päivän päästä leikkasin tutin niin nysäksi, että sitä jäi n 2cm jäljelle. Tuttia ei voinut pitää enää edes suussa. Yhtenäkään iltana ei tyttö huutanut tutin perään vaan piteli rikkinäistä tuttia ja ihmetteli, että se on rikki. Lopulta n viikon kuluttua oli unohtanut koko kapistuksen eikä ole sen perään kysellyt.
Jos olisimme vain ottaneet tutin pois ja sanoneet, että et tarvitse sitä, niin siitä olisi tullut elämää isompi huuto ja kiukku. Mutta tällä tavoin lapsi ikäänkuin sai itse luopua tutista, kun se kerran oli mennyt rikki.
Jaksamista tahtojen taisteluun.
T: Yhden uhmakkaan 1v10kk ikäisen tytön äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme päivää raivoaa ja kiukuttelee ja huutaa yölläkin, mutta sitten helpottaa. Usko mua. Ei mitään vähentämistä vähitellen.
Joko annatte lapsen pitää tuttia huoletta nyt jonkun aikaa puhumatta itään tutin käytön rajoittamisesta tai sitten otatte sen kokonaan pois ja koetatte kestää uhmakohtaukset muilla keinoin.
Me annoimme kuopuksen pitää tuttinsa 2,5-vuotiaaksi, kunnes oli niin iso että ymmärsi kunnolla keskustelua. Juttelimme sitten tutin jättämisestä ja suunnittelimme sitä yhdessä lapsen kanssa. Hän suostui itsekin asiaan, vaikka vaikeaa tulikin välillä ensimmäisten viikkojen aikana. Ekan viikon lopussa pidettiin tuttijuhlat: naapuriperhe kutsuttiin juhlimaan ja syömään herkkuja tämän uroteon kunniaksi. Juhlien jälkeen oli jo helpompaa ja nyt tutti on muisto vain.
Alue: Aihe vapaa
ja ei kyllä noin pahaa uhmista, mutta tuntuu, että tutin tarve on kyllä vaan kasvanut siitä mitä oli muutamia kuukausia sitten!
Meillä herää joka yö ja puoliunissaan myös kieltäytyy tutista, pää vaan viuhtoo puolelta toiselle, yrittää työntää tuttia pois, vaikka sitä juuri haluaisi.
Meillä annetaan tutti kun käy itkettämään, eli kun esim kaatuu ja tulee iso parku. Sitten itse juoksee tuttihyllyn luo ja osoittaa ylös. Päivisin ei juuri tarvitse tuttia muuten kuin päiväunille käydessään ja kun tulee iso itku ja sitten nukkumaan mennessään.
Aika hyvin on saatu tuttia pois, mutta tuntuu, että tietyissä tilanteissa sen merkitys on vain kasvanut ja olisi kauhea katastrofi jos tuttia ei saisikaan.
Meillä ei ole koskaan nukkunut meidän keskellämme, mutta sama juttu nyt kuin teilläkin eli aamulla esim 6 jälkeen seisoo sängyssä pirteänä, haluaa meidän väliin, siinä syö tuttia ja pitää unipupua ja sitten vielä nukahtaa reiluksi tunniksi. Ei joka aamu tätä tapahdu, mutta pari kertaa viikossa.