Synnyin suhteen seurauksena, joka ajoittui isäni asumuserovaiheeseen.

Ja olisin sitä mieltä, että isäni tekisi väärin, jos sen salaisi. Toki kuvani isästäni saattaisi hieman muuttua, mutta mitään peruuttamatonta pahaa siinä ei olisi, olenhan jo aikuinen ihminen.



Isäni ei kuitenkaan ole ollut asumuserossa, joten tuskin olen sisaruksesi, mutta luulen, että moni muukin haluaisi tuntea suvustaan totuuden.

Vaikka kyllä mulle siskokin kelpaisi. Perintöä ei kummiskaan ole tulossa, niin siitäkään emme tarttis tapella, vaan musta olisi kiva kun olisi näin aikuisiällä vielä joku kiva sisko.

Eli valitettavasti et ole minun puoli sisko (koska isäni ei ole koskaan ollut asumuserossa tms.), mutta miellellään sellaisen ottaisin :-)

kuitenkin kysyisin myös isäni mielipidettä asiasta, etteivät kaikki osapuolet kauheasti suotta järkyttyisi. ;)

jos olisin sinun siskopuolesi. Haluaisin tutustua sinuun ja perheeseesi ja olla samaa sukua kanssasi. Haluaisin, että tutustuisit sukuumme ja olisit osa sitä. Sinulla on oikeus siihen, samoin sinusta tietämättömillä sukulaisilla (sisaruksilla, isovanhemmilla, tädeillä, sedillä, serkuilla...) on siihen oikeus.



Sinuna keskeustelisin asiasta isäsi kanssa. Jos hän ei halua kertoa vaimolleen ja suvulleen, kokisin asian kuitenkin niin oman elämäni kannalta merkittäväksi että ottaisin itse yhteyttä sisaruksiini ja loisin aikuisena suhteet heihin.



Toivon sinun pääsevän sukuusi tai ainakin tutustuvan sukulaisiisi. Varmasti jokaisella on oma suhtautumistapansa ja aikansa sekä kykynsä rakentaa suhdetta kanssasi joten pelkkää ruusuista vastaanotto ei välttämättä ole, tai voi ollakin -ja joka tapauksessa kannattaa mielestäni ehdottomasti tutustua.