Eronneet! Miten hoidatte lasten synttärit?

Haloo, järki käteen. Jos isä ei voi tulla uuden kumppanin kanssa, niin kummankin uudet kumppanit jää pois ja biologiset vanhemmat ovat paikalla.



Niin tai voithan sinä jättää juhlat järjestämättä ja annat isän ja hänen kumppaninsa ne järjestää. Jäät siis itse uuden kumppanisi kanssa pois.



Miksi isät ovat aina kakkossijalla???

Isä järjestää synttäreitä miten parhaaksi näkee, ilmeisesti ei ainakaan ole kaverisynttäreitä kun kaikki kaverit ovat täällä meillä. Lasten synttärit ovat loma-aikoina niin, että tytön synttärit ovat kun lapset viettää lomaa isän kanssa. Silloin kai niillä on jotain kakkua ja muuta. Pojan synttäreitä ei kai ole vietetty siellä, kun se taas on meidän loman aikaan.

Isä on tervetullut uuden kumppaninsa kanssa meille koska vain.

ovatkin käyneet varmaan kymmenen kertaa meillä kahvilla.. ja kyläilemässä muutenkin.

Isä ja uusi kumppani ovat minun puolestani meille aina tervetulleita kylään. kuten uudenkin kumppanini puolesta.

Mutta ongelma onkin siinä, että lasten isä, minun ex-kumppanini siis, ei osaa käyttäytyä ihmisiksi uutta kumppaniani kohtaan.

Hän (ex siis) vittuilee uudelle kumppanilleni kaiken aikaa. Piilovittuilua ja suoraa vittuilua: työstä, lapsista (tyyliin: tule tänne iskän syliin, ei tuo Teppo sua syliin halua kuitenkaan..) ihan mistä vain.

Pientä piikittelyä, suoranaista "haista-paska -vittuilua" ja kaikkea siltä väliltä.

Ei auta, vaikka uusi kumppanini on suoraan sanonut, kauniisti, kahvipöydässä että "kuulehan Ville, ei sinun tarvitse minulle suuta soittaa, en minä ole uhka sinulle ja asemallesi lasten isänä, olen uusi kumppani ja toki pidän lapsista hyvää huolta. Tappelemaan sinun kanssasi en kuitenkaan missään tilanteessa ryhdy, lasten kannalta olisi parasta jos kaikki tulisimme toimeen keskenämme kuin aikuiset"

Että se siitä isän KAKKOSEKSI JÄÄMISESTÄ!

ap

Haloo, järki käteen. Jos isä ei voi tulla uuden kumppanin kanssa, niin kummankin uudet kumppanit jää pois ja biologiset vanhemmat ovat paikalla.

Niin tai voithan sinä jättää juhlat järjestämättä ja annat isän ja hänen kumppaninsa ne järjestää. Jäät siis itse uuden kumppanisi kanssa pois.

Miksi isät ovat aina kakkossijalla???

homma toimii niin että meillä omien/uusien sukulaisten (puolisoni) kanssa synttärit, isä järjestäköön omiensa kanssa, jos järjestää. Yhden kerran järjestin "yhteissynttärit" eron jälkeen, ei ollu oikein mukava kokemus, ex-anoppi ei edes tervehtinyt puolisoani, exäni sisko toi uuden poikaystävänsä mukanaan, jota en ollut koskaan edes tavannut.. ym.. Tuntui kuin olisin ollut itse vieras omassa kodissani, todella epämiellyttävä tilanne!

Mielestäni mun ei tarvii kodissani enää exmiestä katella kun kerran meidät jätti.

Hän voi järjestää omat synttärit omille sukulaisilleen ja lapsille...asummekin jo eri puolella Suomea.Lapsistahan on vaan kiva kun saa monet juhlat :D



Isä ei ole koskaan ollut mikään synttäri-ihminen.....lahjan ostaminenkin on hänelle yhtä tuskaa.

Isä on tervetullut uuden kumppaninsa kanssa meille koska vain.

ovatkin käyneet varmaan kymmenen kertaa meillä kahvilla.. ja kyläilemässä muutenkin.

Isä ja uusi kumppani ovat minun puolestani meille aina tervetulleita kylään. kuten uudenkin kumppanini puolesta.

Mutta ongelma onkin siinä, että lasten isä, minun ex-kumppanini siis, ei osaa käyttäytyä ihmisiksi uutta kumppaniani kohtaan.

Hän (ex siis) vittuilee uudelle kumppanilleni kaiken aikaa. Piilovittuilua ja suoraa vittuilua: työstä, lapsista (tyyliin: tule tänne iskän syliin, ei tuo Teppo sua syliin halua kuitenkaan..) ihan mistä vain.

Pientä piikittelyä, suoranaista "haista-paska -vittuilua" ja kaikkea siltä väliltä.

Ei auta, vaikka uusi kumppanini on suoraan sanonut, kauniisti, kahvipöydässä että "kuulehan Ville, ei sinun tarvitse minulle suuta soittaa, en minä ole uhka sinulle ja asemallesi lasten isänä, olen uusi kumppani ja toki pidän lapsista hyvää huolta. Tappelemaan sinun kanssasi en kuitenkaan missään tilanteessa ryhdy, lasten kannalta olisi parasta jos kaikki tulisimme toimeen keskenämme kuin aikuiset"

Että se siitä isän KAKKOSEKSI JÄÄMISESTÄ!

ap

Haloo, järki käteen. Jos isä ei voi tulla uuden kumppanin kanssa, niin kummankin uudet kumppanit jää pois ja biologiset vanhemmat ovat paikalla.

Niin tai voithan sinä jättää juhlat järjestämättä ja annat isän ja hänen kumppaninsa ne järjestää. Jäät siis itse uuden kumppanisi kanssa pois.

Miksi isät ovat aina kakkossijalla???

molemmat tahoillaan uusissa naimisissa ja molemmissa huusholleissa myös uusia pikkusisaruksia(-puolia, mitä ilmaisua inhoan). Kertaakaan näiden eron jälkeisten yhdeksän vuoden aikana ei ex-mieheni uusi puoliso ole käynyt meillä, ei ole osoittanut pienintäkään kiinnostusta enkä kyllä minäkään ole häntä kutsunut. Hän on suhtautunut jostain kumman syystä katkerasti minuun, uuden puolisonsa eksään, vaikka ihan oikeasti en ole ikinä ollut hänelle ilkeä enkä arvostellut häntä tai hänen tapojaan, en esittänyt vaatimuksia enkä estänyt lapsia tapaamasta isäänsä enkä myöskään tuputtanut lapsia heille jne... Taustalla "kolmiodraama" samalla työpaikalla, josta lähinnä minulla olisi syytä olla katkera näitä silloisia pettäjiä kohtaan.



Nämä taustat huomioon ottaen ei ole tullut mieleenikään kutsua kyseistä henkilöä meille viettämään lastemme synttäreitä. Lasten isä saa tulla halutessaan, erikseen emme kutsu, mutta jos käy sinä päivänä kun kakkua on tarjolla, tarjoamme hänellekin kakkukahvit. Meidän kuviossamme kaikki me muut kolme aikuista, siis minä ja nykyinen mieheni ja minun eksäni, tulemme erittäin hyvin toimeen keskenämme, hankala henkilö on tämä eksäni nykyinen puoliso.



Hiukan omituisena pidän sitä, että lapsiamme ei kutsuta isänsä uuden perheen lapsen, siis siskopuolen, synttäreille. Onneksi tämä siskopuoli käy joskus isänsä kanssa meillä ja monesti yhtäaikaa isompien kanssa mummolassa, jotta lapsemme saavat ylläpidettyä yhteyttä myös isänpuoleiseen siskopuoleen (jota muuten tapaavat vain kerran kuussa).

joka on aina järkännyt poikapuolen (onpas ärsyttäviä sanoja nuo puoliskot...) synttärit ja pojan äiti on myös uusien lapsiensa kanssa niissä käynyt. Ihan kivasti on mennyt. Ensi kesänä tulossa rippijuhlat ja järkkään myös ne ja eiköhän sinne tule myös pojan äiti ja sukulaiset. Meillä on toiminut kivasti näin.

olen järkännyt pojan synttärit ja pojan äiti uusien lapsiensa kanssa on käynyt niissä. Ensi kesänä on rippijuhlat ja ne järjestän myös minä. Ihan kivasti on meillä toimitnut näin.

kanssaan olla. Lapsen synttäreillä lapsen isä on tietysti tärkeämpi ihminen kuin äidin poikaystävä, eli jos jompi kumpi on poissa, niin se poikaystävä tietysti.

niin silloin on kyllä minusta tosi outoa, jos hänen pitäisi olla olematta paikalla lapsen synttäreillä!



Onko niitä synttäreitä kaikkien pakko viettää yhdessä? Eikö lapsen isä voisi käydä erikseen?

että on se vaan ihme etti aikuinen ihminen osaa käyttäytyä muutamaa tuntia kuin aikuinen ja olla ihmisiksi!! Mä kutsuisin isän synttäreille, mutta sanoisin, että meillä vietetään lapsen synttäreitä ja kaikki omat kaunat ja vihat pidetään sitten ihan omana tietona;nyt on lapsen päivä, annetaan hänen nauttia siitä.

Oikeana synttäripäivänä ovat kyläilleet minun vanhempani ja kummit ja joskus myös ex. Hänen puolisonsa on aina myös kutsuttu, mutta ei ole koskaan tullut.



Useimmiten järjestävät luonaan eri juhlat ja kutsuvat omia sukulaisiaan. Typerää minusta on se, että kutsuvat aina kummitkin omiin juhliinsa, vaikka nämä ovat aina jo käyneet meillä juhlissa varsinaisena syntymäpäivänä. Olettavat kai sitten, että kummit tuovat toiseen kertaan lahjatkin.

Mieheni tytön äiti järjestää synttärit, jossa me koko perheenä olemme kutsuttuina vieraina. Kun aloin mieheni kanssa seurustella, ekat kaks vuotta mies kävi yksin. Sen jälkeen olemme vierailleet yhdessä minun ja meidän yhteisten lasten kanssa.



Omani ei isäänsä valitettavasti tapaa, joten hänen synttäreillä ei isäänsäkään näy. Vaikka sais kyllä tulla jos haluais.

Lapsen kaverisynttärit järjestetään yhteisvoimin isän kanssa.



Omille sukulaisilleni pidän kakkukahvit ja exää ei sinne kutsuta.



Miehellä ei kyllä ole ollut tapana omia sukulaisiaan kestitä eikä se enää minulle kuulukaan enkä todellakaan odota, että minua paikalle kutsuttaisiin.

Minusta tuo on ikävä juttu lasta kohtaan. Lapsen isovanhemmat ovat yhtä lailla isovanhempia, vaikka isä olisi minkälainen. Ja tottakai isänkin pitäisi osallistua, mutta jos hänestä ei ole siihen, niin kyllä minusta äidinkin pitäisi yrittää.

Lapsen kaverisynttärit järjestetään yhteisvoimin isän kanssa.

Omille sukulaisilleni pidän kakkukahvit ja exää ei sinne kutsuta.

Miehellä ei kyllä ole ollut tapana omia sukulaisiaan kestitä eikä se enää minulle kuulukaan enkä todellakaan odota, että minua paikalle kutsuttaisiin.

mutta kyllä aika kakaroita olette, jos ette saman katon alle mahdu oman lapsenne juhlia viettämään.



Sen verran perspektiiviä, että itse olen avioeroperheen lapsi ja vaikka vahempien ero oli karmea (tosin niin oli itse liittokin), niin kyll äkaikki nyt mun syntymäpäivän pystyi sivistyneesti toimimaan saman katon alla sen muutaman tunnin kun juhlat kesti.

Kaveri synttärit. Sukulaisia ei kutsuta. Tosin molemmat isovanhemmat käyvät joku päivä lähellä synttäreitä kakku kahveilla ja tuovat lahjan samalla.

Isä ei kyläile meillä. Hänellä on uusi puoliso ja lapsi. Antaa lahjan kun käyvät isällään, mutta ei ne sielä mitään synttäreitä tietenkään vietä. Lahja jää isän luo ja leikkivät sillä sitten aina isän luona käydessään. Sama juttu on joululahjojen kanssa.



En näe tarpeelliseksi olla tekemisissä exän nyksän kanssa, eikä tämä halua häntä minulle esitellä. Näin ei tule turhia riitoja.

näin ollut 3vuotta

näitä lukiessa olen niin onnellinen että meillä on ydinperhe. Toivottavasti niin tulee olemaankin.