Lue keskustelun säännöt.
Miten puuttua tarhakiusaamiseen?
17.03.2009 |
Meillä on 3- vuotias poika tarhassa 3 kertaa viikossa "virikepaikalla".
Olen vauvan kanssa kotona.
Poika on tottunut ryhmään (ollut 2 vuotta sielä) ja viihtyy mutta viime aikoina on ollut hiukan kärttynen pois lähtiessä, ei ole ollut kiva päivä. Kertoi toissa viikolla että eräs tyttö (en kerro nimeä tähän) tönii.
Viime viikko oltiin kotona sairastamassa ja lapsi oli huojentunut kun sai jäädä kotiin.
Sunnuntaina oli jo ikävä kavereita mutta eilen maanantaina kieltäytyi lähtemästä. Pidettiin sitten kotipäivä, isoveli meni omaan ryhmäänsä.
Tänään poika meni hoitoon. Puki nopeasti ja oli innoissaan mutta sitten hoidossa alkoi jännittämään. Kysyin hoitajalta onko riitaa tämän tytön kanssa ja hoitaja kertoi että on ja tyttö kiusaa muitakin.
Koko aamu on mennyt miettiessä mitä tässä tekisi. Tarha on pojalle hyvä paikka jossa paljon kaikkea josta lapsi pitää. Mutta sitten töniminen on selvästi ahdistanut. Poikani on ilonen ja reipas, ymmärtää jos joskus tönitään mutta tämä on jotain joka selvästi haittaa.
En tiedä onko se säkää mutta viime viikolla poikani ei pissannut kertaakaan yöllä sänkyynsä. Vai sattuiko se vaan olemaan tuurista kiinni että kastelu loppui? Jos poika ensi yönä pissaa sänkyynsä niin tarttee jotain keksiä pikaseen.
Kotiin jääminen hänen kanssaan on yksi vaihtoehto minulle mutta koska isoveli käy samassa tarhassa luulen että lapsi haluaa jonkin ajan kuluttua uudestaan tarhaan. Lasta saattaa harmittaa kun isoveli menee hoitoon ja hän jäisi kotiin.
Tarharyhmiä voisi koittaa vaihtaa? Tosin siitäkin on ollut meistä plussaa että lapset saa toimia eri ryhmissä.
Eli mitä tekisi?
Meneekö kiusaamiset ohi? Millä tukea lasta kun tunteet sekavat (haluaa sinne mutta pelkää että tyttö kiusaa)?
Kommentit (25)
ja sinnikkyyttä vaatii että opitaan käytöstavoille.
Lapsen voi kasvattaa kestämään vastoinkäymisiä opetemalla hänet puolustamaan itseään. Se tarkoittaa sitä ettei itse aloita tönimistä puremista lyömistä vaan puolustaa itseään jos joutuu sen kohteeksi.
Tarhassa aikuisten pitää turvata lasten koskemattomuus kenenkään ei tarvitse pelätä tarhakavereita. Vaikka alle kouluikäisillä onkin normaalia mitä ihmeellisimmät pelot. Se voi olla vaikka palosammutin tarhan seinällä.
On myöskin muistettava että siellä tarhassa opitaan tärkeitä sosiaalisia taitoja kaikki päivät ei ole kivoja. Lapsi oppii kokemusten ja pettymysten kautta.
Lapsi unohtaa ja antaa anteeksi hetkessä ja leikki jatkuu.
Ei ole siis hyvä että lapsi kasvaa "pumpulissa" ylisuojeltuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella hoitopaikkana joku muu kuin päiväkoti
myönnetään, että kiusaamista tapahtuu.
Meidän lapsen kohdalla päiväkodin henkilökunta kielsi mitään edes tapahtuneen ja käyttivät aikaansa sen todisteluun, etteivät sen ikäiset vielä kiusaa. -Ei auttanut vaikka me vanhemmat näimme ja kuulimme muutamaan otteeseen nimittelyä, mukilointia yms..
tuosta noin vaan ja en ole kyllä ajatellut,että hän olisi kiusaaja. Toki asia selvitetään ja lapselle tehdään selväksi mikä on oikein ja mikä ei,mutta tällaista aina silloin tällöin silti sattuu.
lapsi ei ole päiväkodissa vielä,mutta on menossa ja tänään sitten katselin pk.n pihalla lasten touhuja niin lähes kaikki poikien touhut olivat todella fyysistä remuamista,leikkitappelua joka oli aika agressiivista näin sivusta katsottuna. Että poikani ei taida olla ainoa huitoja ja on varmasti vaikea karisa tuo käytös pois koska lähes 100% muistakin lapsista tekee niin aina välillä.
Meillä ilmeni hoitopaikassa kiusaamista, kun poika oli reilu 3 vuotias. Kesti kyllä pidempään kuin viikon selvitä ;) Käytännössä kiusaaminen, töniminen ja lyöminen, tarttui pariin muuhunkin saman ikäiseen. Hoitopaikka ehdotti ajankohtaa, kun kaikki kodit ja hoitopaikka ottavat nollatoleranssin käyttöön. Pyysivät lupaa, että saako kaikkia lapsia laittaa jäähylle hetkeksi, jos toista kiusataan, lyödään, tönitään ja samalla kotona keskusteltiin asiasta. Parissa viikossa kiusaaminen väheni ja parissa kuukaudessa loppui. Ei 3 vuotias ole vielä pilalla. Pitää vain oppia ja jaksaa opettaa.
Noihin aikoihin olin itse ihan epätoivoinen ja mietin jo hoitopaikan vaihtoa tai kiusaajan vanhempien läksyttämistä ja vaikka mitä. Eräs lastentarhanopettaja sanoi, että on hyväkin, että lapsi joutuu käymään tuollaisen tilanteen läpi noin pienenä. Hänestä se on parempi ikä kuin 6-7 vuotiaana. Todennäköisesti kiusaamista tulee lapselle tavalla tai toisella eteen isompanakin, mutta kun on pienenä asian jotenkin ymmärtänyt kiusaajana tai kiusattuna, seuraava kerta on helpompi käsitellä.
Meillä poika oli lähes 5 vuotias kun seuraavan kerran hoitopaikkaan tuli kiusaaja. Kiusasi monia muitakin. Poika osasi tosi hyvin suhtautua asiaan, vaikkei kiusaaminen kivaa ollutkaan. Ei vain ryhtynyt tappelemaan eikä ottanut itseensäkään. Oli jonkun kerran selittänyt kiusaajalle, ettei me leikitä sun kanssa, kun kiusaat, mutta jos lopetat saat tulla mukaan. Sä voit nyt mennä rauhottumaan ;) Valitettavasti vaan aikuiset eivät osanneet tuolloin käsitellä asiaa loppuun. Tuon kiusaajan äiti oli vauvan kanssa kotona ja otti 5 vuotiaan pois hoidosta. Oli varmasti hämmentävää kiusaajalle ja ainakin meillä oli hämmentynyt poika, jooka oli odottanut, että aikuiset puuttuvat asiaan ja kertovat mitä tehdään, kuten ekalla kerrallakin. Tuo sama kiusaajapoika tulee eskariin syksyllä. Itse olisin halunnut, että asia olisi käsitelty aiemmin.