3 kummia irtisanoutunut velvollisuuksistaan- muotia kuulemma

oletko nyt ihan varma ettei sinulla itselläsi ole mitään osuutta em. asian kanssa?



Jotenkin sinusta saa sen kuvan, että olet jotenkin erikoinen ihminen itsekin..



Ei kukaan irtisanoudu kummin tehtävistä ilman pätevää syytä. Sanoohan sen jo järkikin. Muodin kanssa asialla on tuskin mitään tekemistä.



Ettei takana olisi vain mitään avioero jne. riitaa ja sen myötä myös välirikko näihin ex-miehen puolisiin kummeihin? Vai?

Meillä esikoisella on neljä kummia; pariskunta ja kaksi (silloin) sinkkua, joista toinen on nyt naimisissa ja jonka vaimo on ottanut poikammekin "kumminsiipiensä" suojaan.

Toisella lapsellamme on kaksi pariskuntaa ja yksi sinkku kummeina.

Kolmannella lapsellamme on kolme pariskuntaa.

Neljännellämme on kaksi pariskuntaa ja kaksi sinkkua.



Joku voisi sanoa, että lisääntyvät kerta kerralta. Tähän ei ole syynä se, että ajateltaisiin euronkuvat silmissä lahjojen määrää ja muuta. Syynä on se, että meillä on tosi laaja ystävä- ja sukulaispiiri, olemme halunneet pyytää kummeja molempien suvuista ja lisäksi ystäviä, jotka ovat olleet läheisiä erityisesti odotusaikana. Taustalla on myös tieto siitä, että joskus kummisuhteet katkeavat tai joku kummi ei yksinkertaisesti muista pitää kummilapseen yhteyttä.



Ja en ymmärrä tuota, miksi kummeutta ei saisi korostaa kummin kuullen. Kyllä minä ainakin sanon lapselle vaikkapa "tuotko Mikko-kummille tuon lehden", kun taas jos kyseessä on joku muu kuin juuri kummilapsi, sanon vain "tuotko Mikolle / sedälle lehden". Ja itse puhuttelen kummilapsiani "kummitytöksi/-pojaksi" ja olen tosi otettu jos minua puhutellaan kummiksi ihan tavallisessa arjessakin. Tai meidän lähipiirissä kyllä usein kutsutaan kummia leikkisästi "kummaksi". Tyyliin "Mitäs kummatädin kulta?" :) Minusta kummin ja lapsen erityissuhdetta KUULUU korostaa.