Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa minua kirjoittamaan kirje miehelleni!!!
16.03.2009 |
Kirjoitin lauantaina tänne tämän viestin:
http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…
Ja yritin keskustella miehen kanssa tästä asiasta ja kertoa miten pahalta tämä tuntuu ja, että näin EI VOI jatkua!!!
Mies ei suostu keskustelemaan. Ei ole aikaa, ei kiinnosta, eihän tässä mitään, mikä sua vaivaa, älä ärsytä... Nämä on miehen vastauksia, kun yritän aloittaa keskustelun tai edes sopia jonkun ajankohdan millon nämä asiat puhutaan halki ja poikki!
Mies oli taas lauantaina tekemässä talkootyönä meille niitä lautoja. Lopetti työt 19.30 ja kävi kotona hakemassa saunakamat ja lähti kaverinsa luokse saunaan. Tuli klo 23 takaisin kotiin ja nukahti heti. Ei ollut onneksi juonut, mutta mitään kiinnostusta kotioloista ei ollut. Onneksi sentään otti esikoisen mukaan saunaan.
Eilen mies oli taas tekemässä talkoina niitä lautoja. Ja ok, tottakai on ok jos tekeevät töitä, että meillä säästyisi vähän rahaa.
Mutta mies tuli taas klo 20 kotiin hakemaan saunakamppeita. Sanoin, että haluan tänään (siis eilen) ehdottomasti jutella nämä asiat selviksi, mies vastasi "jos jaksan ja on aikaa". Tuli kotiin vasta klo 2 ihan täyskännissä!!! Olin todella huolissani, kun mies ei edes vastannut puhelimeen vaikka yritin soittaa monta kertaa...
Kun mies tuli ovesta sisälle olin todella raivona ja huusin miehelle... Ikävä myöntää, mutta vihapäissäni löinkin miestä muutamia kertoja (ja tätä minun on ehdottomasti pyydetävä anteeksi joko siinä kirjeessä tai kasvotusten).
mies oli todella välinpitämätön, ei tajunnut tehneensä mitään väärää!
Yrittipä jossain välissä jopa syyttää minua.
Loppujen lopuksi olin niin vihoissani, että lähdin ulos. Sanoin,e ttä alan nyt tekemään samanlaisia katoamistemppuja, kuin mies tekee ja lähdin. Aikomukseni oli tulla vasta tänään johonkin aikaan takaisin. Siinähän olisi mies sitten yrittänyt hoitaa työt ja lapset... Mutta kun yritin tunnin poissaoloni jälkeen soittaa miehelle niin mies ei vastannut. Arvasin, että nukkuu humalaansa pois eikä kuulisi edes jos lapsilla olisi joku hätä. Niinpä minun oli pakko lasten takia palata kotiin, ja tämä harmittaa minua oikeasti! Olisipahan mieskin saanut tuntea sen miltä tuntuu kun toinen vaan katoaa.
Eipä sillä, mies ei sanonut kertaakaan, että älä mene... Sanoi vaan, että "sun on oltava huomenna kotona klo 6.30 kun mulla on töihin meno"
Niinpä... Minun on tultava, mantävä, tehtävä, huolehdittava... Mutta mies elää ihan omaa elämäänsä!
Nyt tuli todella pitkä viesti ja toivonkin, että joku jaksoi lukea ja jaksaisi vielä auttaa minua kirjoittamaan miehelleni kirjeen. Nyt minulla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin selvittää tämä asia kirjeellä, kun mies ei kuuntele eikä keskustele. Ja riidaksihan se sitten aina menee, kun toinen vain on välinpitämätön.
Olen aika huono kirjoittamaan kirjeitä ja panemaan ajatuksiani paperille ilman, että kuulostaisi typerälle... Auttakaa, ehkä tämänkin suhteen voisi tehdä vielä hyväksi niin kuin se ennen oli... :,(
Kommentit (3)
Olisiko muilla vielä ideoita, vinkkejä, apuaa..?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe enää muuta mahdollisuutta hoitaa tätä asiaa, kuin kirjoittamalla sinulle. Sinä et kuuntele minua ikinä eikä sinulla ole aikaa/halua keskustella minun kanssa. Mutta ei asioita voi jättää näin käsittelemättä, varsinkin kun minulle nämä on todella todella isoja asioita! En pysty puhumaan sinulle, kun alkaa itkettämään niin kovin...
Ensinnäkin haluan pyytää ihan vilpittömästi anteeksi, että löin sinua eilen. Kadun sitä ihan oikeasti ja asia vaivaa kovasti. Olin vain niiiiin vihainen, etten enää pystynyt hallitsemaan itseäni...
Ja sitten haluan esittää oman kantani: Kun olet perheen perustanut minun kanssa... (tässä välissä on sellaista mitä en halua täällä kertoa, muten minut voi ehkä tunnistaa)
Minä en voisi kuvitellakaan, että itse häipyisin johonkin ilman että sinä tietäisit mihin menen ja missä olen ja olisit vielä ok asian kanssa. Mielestäni ei ole normaalia ei edes lähes normaalia perhe-elämää, että toinen vanhempi viettää aikaansa mielummin jossain muualla, kuin perheensä kanssa. Ehkä en ymmärrä sitä siksi, että itselläni ei ole mitään tarvetta olla perheen ulkopuolella sillä sinä ja lapset olette minulle tärkeintä mitä olla voi ja lisäksi sinä olet minun paras ystäväni, tai ainakin olit...
Olet muuttunut! Miksi? Kerro minulle syy muuttumiseesi niin ehkä ymmärrän sinua paremmin! Olenko minä se syy? Etkö enää halua olla minun kanssa? Etkö enää rakasta minua? Oletko ikinä edes rakastanut? Vai olenko minä vain se loukku, johon sinä jäit etkä pääse pois, vaikka kuinka haluaisit?
Mitä tähän voisi vielä lisätä? Kuulostaako tämä liian syyttävältä tai liian imelältä? :)
Ap
viikonajalta,siis kellon ajat jne iltapainotteiset menot. kerro kuinka kaipaat miestäsi kotiin ja hänen seuraansa ja huomiota. Muistele kirjeessä millaista teillä oli ennen ja että kaipaat entisiä aikoja. heitä ilmaan kysymyksiä mikä on muuttunut? rakastaako hän sinua enää? kerro kirjeessä että olet koittanut puhua kasvotusten miehen kanssa mutta hänellä ei koskaan tunnu olevan aikaa,joten päätit kirjoittaa hänelle. Heittele ilmaan niitä kysymyksiä