Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten niin te tyhmistytte kotona??
15.03.2009 |
Viitaten siis näihin ainaisiin kotiäiti/uraäiti -keskusteluihin en ole ikinä tajunnut miksi niin moni sanoo, ettei saa käyttää aivojansa kotona ja että kotona tyhmistyy.
Oikeasti en käsitä sitä. Minulla on kaksi akateemista tutkintoa ja olin yliopistolla töissä ennen esikoisen syntymää. Kotona olen ollut 6 vuotta ja se on minusta oikeasti mielenkiintoista.
Aloitetaan vaikka puhumaan oppimisen prosessista, mitä sanoja ja äänteitä lapsi oppii, miten lapset oppivat ihan omalla tyylillään ja ajallaan. Toinen oppii hirmuisen määrän sanoja ennen kuin alkaa yhdistellä niitä toisiinsa ja toinen höpöttää heti kun osaa muutamankin sanan :)
Esikoinen on kiinnostunut eläimistä ja saan todella tehdä töitä, että pystyn vastaamaan hänen kysymyksiinsä; melkein päivittäin etsimme tietoa netistä ja kirjoista. Samoin hän on nyt kiinnostunut lukemisesta ja minusta on mielenkiintoista löytää hänelle parasta tapaa oppia lukemaan. En ole ikinä ollut mukana kun joku oppii lukemaan, joten se prosessi on kiinnostava.
Yksi juttu on myös lapsen psykologinen kehitys, esim missä kohtaa lapsi kykenee samaistumaan muihin ja osoittamaan empatiaa. Tai missä kohtaa lapsesta näkee sen, että hän tajuaa, ettei äiti näekään joka paikkaan...
Näitä esimerkkejä voi luetella kymmeniä tässä, jokainen päivä on uuden oppimisen seikkailu. Eikä me siis mitään hampaat irvessä tietenk'ään opiskella, seuraan vaan vierestä ja vastailen kysymyksiin.
Eikö muista tämä ole mielenkiintoista?????? Minä en koe tyhmistyneeni kotona tai sitten olen jo niin tyhmä, etten itse edes tajua ;)
Kommentit (7)
yksinkertaisen vaikutelman. Kuitenkaan noin 95% ihmisistä ei ole mitenkään kiinnostunut keskustelemaan lapsista saatika jonkun omista lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin yritan ihan samalla lailla loytaa arkipaivasta asioita, joita voin sitten analysoida ja miettia. : ) Lapsen kehitys on tosiaan alyttoman mielenkiintoista seurattavaa.
Mutta... Jotenkin se ei kuitenkaan riita minulle. : ( Totuin toissa ja opiskellessani TODELLA venymaan alyllisesti ihan uusiin ulottuvuuksiin ja RAKASTIN sita fiilista! Sellaiseen ei valitettavasti kotona oikein pysty. Ei vaan ole sellaisia virikkeita tarjolla ainakaan meidan kotona ja kaveripiirissa. Siis kaverit ovat kylla tosi fiksuja, mutta ei kuitenkaan synny mitaan paivittaista alypiiria, kun porukkaa on kuitenkin joka lahtoon.
Luen kuitenkin kirjoja ja aina paivan lehdetkin ja seuraan asioita muutenkin paivittain. Mutta se sellainen alyllinen vertaistuki minulta puuttuu kotona ollessani taysin. Eipa se nyt hirveasti just nyt haittaa, kun tiedan, ettei tama tule olemaan pysyva olotila. Aion nyt nauttia kotielamasta seuraavat pari vuotta ja sitten toivottavasti saan taas kayttaa aivojani oikein kunnolla. Nyt en missaan nimessa haluaisi ainakaan kokopaivatoihin, kun on kerran tilaisuus olla kotona.
ehkä omalla kohdallani ainakin tarkoitan hieman erityyppistä "tyhmistymistä". Sitä, ettei saa käyttää aivojaan samantyyppisiin tehtäviin, kuin työssäni. Tai sitä, että vauvan valvottamana ei kerta kaikkiaan tunne aivojensa olevan vedossa - ei muista asioita, ei tajua vitsejä, ei osaa helppoja päässälaskuja...sitä vain tuntee itsensä niin aivokuolleeksi :)
Lasten oppimisen ym seuraaminen ei kuitenkaan mielestäni aivotoimintaa kehittävää ole, vaikka sinänsä kiinnostavaa onkin.
t. akateeminen kotiäiti
mutta miten vastauksesi liittyy aloitukseeni?
Sanoinko keskustelevani muiden kanssa lapsistani ja ajattelevani vain heitä? En.
Puhuin siitä MITEN olen lasteni kanssa silloin kun olen heidän kanssaan. On minulla riittävästi muutakin elämää, mutta tämä aloitukseni ei nyt koskenut sitä.
että minäkin tykkään analysoida näkemääni ja kehitellä mielessäni teorioita :)
Vauvan kanssa on tietysti tavallaan ihan zombie, mutta minulla ei enää ole vauvaa ja saan nukkua yöni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisessa ketjussa jo toinkin esille sen, että jos lapsiensa kasvatuksen haluaa teehdä _hyvin_ , niin kyllä siihen aivoja tarvitaan.
Itselläni on kolme teiniä, 6v uhmis ja kohta 3v uhmis. Kaikki viisi lasta ovat omanlaisiaan persoonia, joiden tarpeisiin vastaaminen, kehityksen huomiointi, ongelmissa auttaminen jne. vaatii älyllistä kapasiteettia. Tyhmistymistä en ole havainnut.
Vauva-aikana on ihan normaalia, että unenpuute aiheuttaa mm. muistin pätkimistä. Mutta siitä ei tarvitse mennä paniikkiin - se on ohimenevää.
Ja toisaalta kotiäitikin voi halutessaan hakea lisäponnistelua älyllisyyteen vaikkapa opiskelusta (esim avoin yliopisto mahdollistaa ilta- tai nettiopiskelun).
Alue: Aihe vapaa
Olen jo opiskelija-iltatähtien äiti, kuuden lapsen synnyttäneenä aika paljon kotiäitiyttä, muutenkin kuin äitiyslomat.
Työvuosiakin on päässyt kertymään niin, että tietää mitä on työssä olo ison perheen äitinä.
Kun pieniä lapsia on monta, ei tule älyllistä tasoaan miettineeksi, jos on mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Laskettiin kerrankin mistä voitaisiin tinkiä kuukausittain, että voisin olla kotona. Lapia oli neljä koululaista ja kaksi nuorempaa, 9kk ja 3v ikäiset. Voi sitä riemua kun mieheni kanssa huomasimme että just just rahat riittävätkin - siirrän työhön menoa!
Olen päivähoitoalalla, ja muistan kuinka olen jonkun oman lapeni vienyt heti äp-loman jälkeen hoitoon vastatakseni vieraan lapsen turvallisesta ja hyvästä hoidosta, kuinka olisin jäänyt itse katsomaan oman pieneni päiviä, mitä hän osaa jo tehdä, mitä oppii koko ajan...
Kun silloin todettiin, että voin jäädä kotiin ainakin vähäksi aikaa, hihkaisin heti miehelleni, kuinka voi sitten toteuttaa sitä ja sitä...ompelen, neulon, luen, lasten huomioiminen ja hoito kasvatuksineen jne. Minulla oli neulekonekin "Pukilta" jota en ollut ehtinyt käyttää vielä edes opettelemiseen, ja ajattelin ottaa sen esille...
Olen monella äp-lomalla hyödyntänyt aikaa, jolloin mies on kotona vuorotyöstään. Olen suorittanut mm. kasvatustieteen apron, opiskellut työpaikkaohjaajaksi, suorittanut yrittäjäkurssin (halu perustaa oma päivähoito siihen tarkoitettuun erilliseen tilaan) opiskellut vaihtoehtipedagogiaa, josta uusi työpaikka jne.
Matkustin paljon anopin ja vuoroon äitini kanssa, jotka eivät yksin halunneet risteillä. Nuorimmat lauloivat karaokea ja voittivat kilpailuja, sekä saivat paljon tekemistä ja ajanvietettä laivalla järjestetyissä ohjelmissa.
Tekemistä riittää niin paljon kotioloissakin, että välillä tuntuu kuin tarvitsisi pari tuntia vuorokauteen lisää aikaa.. Olen kiitollinen saamistani vuosista olla lasten kanssa, kuuden koululaisen läksyjen seuranta ja kokeisiin kuulustelu on myös ollut osa elämää, ei hassumpaa...