Nyt rohkeasti pinoon kaikki se, mikä meissä äitipuolissa ärsyttää, raivostuttaa, inhottaa jne

enää ihmetellä miksi niin monet lapset ja nuoret voivat henkisesti huonosti.



Miten aikuiset ihmiset voi käyttäytyä kuin itsekkäät pikkukakarat?!



En ole ikinä käsittänyt miten voi olla niin helvetin vaikeaa viettää aikaa 2 kertaa kuukaudessa miehen lasten kanssa. Ei tarvitse rakastaa toisen lapsia kuin omiaan mutta normaalin aikuisen ihmisen pitäisi kyllä pystyä olemaan edes kaveri lapsen kanssa. Enkä tarkoita että lapsen kanssa tarvitsee olla 24h/vrk. Mutta riittää että kohtelee toista edes inhimillisesti.

Mutta ei, niin monet äitipuolet on välinpitämättömiä, eivät noteeraa miehen lapsia mitenkään, mököttävät lapselle, jotkut jopa ei edes puhu lapselle paitsi jos on ihan pakko. Annetaan selkeästi ymmärtää että lapsi on "ei haluttu-vieras" talossa. Vaikka tosiassa lapsi on perheenjäsen siinä missä muutkin teidän iiiiiihanassa perheessänne.

Minkä takia pitää ylipäänsä ottaa mies jolla on jo ennestään lapsia jos kerran itse on niin helvetin itsekäs ja mustasukkainen ettei siedä edes sitä että miehen lapset tulee joka toinen viikonloppu ja isä viettää lastensa kanssa aikaa.



Miettikääpä miltä tuntuisi jos teitä itseänne kohdeltaisiin kuten yllä kuvailtu! Ja vielä kun lisäksi mahdollisesti kärsisitte vanhempien erosta. Tosi ihanaa olisi elämä, eikö?

- ilkeys minun lapsiani kohtaan

- räikeä epätasapuolisuus

- aikataulujen jatkuva muutteleminen lyhyellä varoitusajalla

- lasten turvallisuuden vaarantaminen

mut siis asiaan.. nämä viestit luettuani sain sitten kuulla olevani vielä huora ja lutka ja vaikka mikä, ja ihan vain siitä syystä et olen rakastunut mieheen jolla on lapsia edellisestä suhteesta..

=Veit miehen joka oli naimisissa.....jolla oli perhe ja lapset.

tarvii omaa huonetta enemmän kuin lapsi joka on 2 yötä per kuukausi..

omia lapsisasi johonkin nurkkaan majoittumaan??

mä olen "äitipuoli" eli miehelläni on lapsia jotka eivät ole minun..

ihan hyvissä väleissä olen lasten kanssa, ainoa ongelma on lasten äiti. hän ei päästä lapsia isälleen ym. hän on loukkaantunut siitä, että meillä ei ole lasten viikonloppuvierailujen varalle olemassa omia huoneita, vaan vain miehen ja minun yhteisillä lapsilla on omat huoneet. tämä lasten äiti suuttui myös siitä, kun olin synnyttämässä, ja mies halusi olla mukana todistamassa lapsen syntymää, eikä sit lähtenyt kuskaan näitä toisia lapsia harkkoihin.. huoh

mut siis asiaan.. nämä viestit luettuani sain sitten kuulla olevani vielä huora ja lutka ja vaikka mikä, ja ihan vain siitä syystä et olen rakastunut mieheen jolla on lapsia edellisestä suhteesta..

äitipuolessa ei raivostuta mikään. Mutta ex-äitipuoli oli raivostuttava, koska hän oli minusta mustasukkainen ja yritti estää miestä tapaamasta lastaan. Minullakin on uusi mies ja en todellakaan tajua miksi oli niin mustasukkainen.Exän kans minulla on hyvät välit, muttei kuitenkaan olla enempää tekemisissä kuin on tarvis.

Exän nykyinen nainen on kuitenkin onneksi fiksumpi ja ymmärtää että mies haluaa lastansa tavata.

Äitipuoli tuli taloon kehuskelleen, että halusi miehen jolla on rahaa. Kiva. No ei se mitään, on ollut isälle ihan hyvä vaimo. Ainoa vika äitipuolessani oikeastaan on, että pitää meitä miehensä lapsia jallitettavina rahasampoina. En oikein osaa kunnioittaa kyseistä ihmistä tai pidä häntä perheenjäsenenä edes. :(

Itse olen äitipuoli pojalle, joka on alusta asti asunut isänsä ja nyt siis 10v myös minun kanssani. Yhteisiä lapsia meillä on kaksi.

En voi väittää, että aina olisi ollut helppoa, mutta täytyy antaa täysi tunnustus pojan äidille (eli mieheni exälle) että on niin täyspäinen ja järkevä nainen, että asiat ollaan aina pystytty yhdessä sopimaan ja hoitamaan. Ollaan kahdestaan käyty katsomassa pojan koulujuhlia ja hän on käynyt meillä omien lastensa kanssa viettämässä pojan synttäreitä. Ei me mitään bestiksiä olla, mutta aikuisten ihmisten vaan on tällaisessa tilanteessa pakko pystyä hoitamaan asioita, vaikka kuinka joku joskus jurppisikin.