Mies pettää. Abortti oikein?
Olen miettinyt, että tekisinkö abortin vai en. Olen elänyt miehen kanssa kihloissa nyt noin 2 vuotta ja odotan yhteistä lastamme. Nyt kuitenkin mies kertoo, että hän on pettänyt minua.
Olen teosta aivan suunniltani. Lapsemme, jota odotan ei ollut varsinaisesti edes odotettu, koska se tuli kondomin pettämisestä eli lasta emme olleet ajattelleet tuvelan moneen vuoteen sillä itsekkin haluaisin vielä elää ja opiskella.
Mietin koko ajan mitä tekisin. En haluaisi jakaa elämääni miehen kanssa, joka on pettänyt minua ja voi pettää uudestaankin.
Haaveni oli opiskella ja tehdä töitä kun kuitenkin olen vasta 23 vuotta. Lisäksi haluaisin perustaa perheen miehen kanssa joka on luottamukseni arvoinen.
En haluaisi viettää elämää miehen kanssa, joka on tehnyt pahasti minua kohtaan. Mutta teenkö väärin jos teen abortin? Vaikka se ei olekkaan lapsen syy, mutta olisin itsekkin halunut vielä elää. Ja vielä se että mieheni teki mitä teki.
Kommentit (30)
täältä on turha kysellä, saat vain kauheaa syyttelyä päällesi
Mieti pystytkö rakastamaan lasta
Olemaan miehen kanssa tekemisissä seuraavat 18-vuotta vähintään
Se ei ole vähääkään lapsen syytä. Jos et itse halua/kykene huolehtimaan kasvavasta lapsesta, anna se syntymänsä jälkeen adoptoitavaksi. Suomessakin on paljon, paljon naisia ja miehiä, jotka avosylin ottaisivat pienen vauvan kasvatettavaksi ja rakastettavaksi. Elä riistä elämää lapseltasi!
Ei ole mitään syytä, että sinun kannattaa tuhlata elämäsi siihen mitä miehesi teki. Oletko muka ansainnut sen?
Sinulla on oikeus elää, opiskella ja hankkia mies joka välittää sinusta oikeasti ja tehdä perhe hänen kanssaan.
Elä rupea siihen, että olisit yksinhuoltaja ja joudut olemaan pitkään yksin, etkä välttämättä koskaan saavuta sitä mitä unelmoit!!
Sinun ei tarvitse kärsiä siitä, että mitä sika miehesi sinulle teki. Miehesihän se pitää kärsiä ei sinun.
en kostaisi lapselle hänen isänsä tekosia. synnytät lapsen ja kasvatat vaikka yksin. sen suurempaa rakkautta et yhdeltäkään mieheltä tule ikinä saamaan
Oletko kuinka pitkällä raskautta? Eihän sen tietenkään pitäisi vaikuttaa mutta itselläni olisi sellainen fiilis että jos olisin ihan viikoilla 5-8 niin sitten voisin harkita aborttia - jos taas pitemmällä niin pitäisin lapsen ja tarvittaessa harkitsisin adoptioonanto vaihtoehtoa.
Kuten sanottu niin eihän tuolla aikamääreellä pitäisi olla väliä mutta...
en kostaisi lapselle hänen isänsä tekosia. synnytät lapsen ja kasvatat vaikka yksin. sen suurempaa rakkautta et yhdeltäkään mieheltä tule ikinä saamaan
Jos lapsi ei ole alunperinkään ollut toivottu ja odotettu, tuleva isä pettää, joten tuskin ottaa minkäänlaista vastuuta lapsestaan, yksinhuoltajan elämä on tosi raskasta, siinä saa heittää hyvästit monelle asialle. Jos turvaverkkoa ei ole, niin yh-äiti on tosi kovilla.
Aapee, vain sinä voit tietää pystytkö ja kykenetkö,
ei se sun elämäsi siihen lapseen lopu! Naurettavaa ajatella edes niin.
Jos et ihan oikeasti halua lasta, niin fine, mutta älä perustele aborttia tuollaisilla typeryyksillä, kuin että lapsen synnyttyä ei voisi enää opiskella, saavuttaa hyvää ammattia, matkustaa, elää ja mennä ja tulla... Totta kai voi. Se on se ensimmäinen vuosi, joka sitoo eniten, sen jälkeen voit oman mieltymyksesi mukaan tehdä kuten ajattelen perheellesi (sinä+lapsi) olevan paras kokonaisuuden kannalta. Jos se on se, että sinä opiskelet, ja lapsi on hoidossa, niin sitten teette niin.
T: Yksi joka on opiskellut ja saanut samalla 2 lasta, kolmannenkin myöhemmin ja silti tehnyt uraa kiitettävästi.
ei se sun elämäsi siihen lapseen lopu! Naurettavaa ajatella edes niin.
Jos et ihan oikeasti halua lasta, niin fine, mutta älä perustele aborttia tuollaisilla typeryyksillä, kuin että lapsen synnyttyä ei voisi enää opiskella, saavuttaa hyvää ammattia, matkustaa, elää ja mennä ja tulla... Totta kai voi. Se on se ensimmäinen vuosi, joka sitoo eniten, sen jälkeen voit oman mieltymyksesi mukaan tehdä kuten ajattelen perheellesi (sinä+lapsi) olevan paras kokonaisuuden kannalta. Jos se on se, että sinä opiskelet, ja lapsi on hoidossa, niin sitten teette niin.
T: Yksi joka on opiskellut ja saanut samalla 2 lasta, kolmannenkin myöhemmin ja silti tehnyt uraa kiitettävästi.
Kun oot voinut tulla ja mennä, minä en päässyt yhtään minnekkään... ei ollut turvaverkkoa, lapsi vaati leikkauksia ja tarkkaa hoitoa 10-vuotiaaksi asti, minä äitinä olin sidottu lapseen 24/7... joten kaikilla ei ole noin helppoa kuin sulla...
en kostaisi lapselle hänen isänsä tekosia. synnytät lapsen ja kasvatat vaikka yksin. sen suurempaa rakkautta et yhdeltäkään mieheltä tule ikinä saamaan
Ei se abortti suurin kosto ole
Synnytin lapsen yksin. Sen jälkeen suoritin opinnot loppuun (maisterin tutkinto) ja nyt olen hyväpalkkaisessa työssä (yli 4000 €/kk, joka tosin on av-asteikolla huono palkka). Lapsen kanssa olen matkustellut paljon. Lapsi ei ole mitenkään hidastanut elämääni! Tosin minä olin 30 lapsen saadessani eli nuoruus ei jäänyt kesken, eikä ollut mitään halua juosta baareissa tms.
Eka vuosi meni hyvin tiiviisti lapsen kanssa. Pelkäsin koliikkia yms., mutta sain ihanan ja helpon lapsen. Kävimme vauvajumpissa, muskareissa, kahviloissa yms. Lapseni oli ekan kerran hoidossa 1-vuotiaana. Sitä ennen ei ollut edes kaukana asuvan mummonsa hoivissa. MLL:n lastenhoitoapua tms. en ole vieläkään tarvinnut. Lapsi meni hoitoon 1-vuotiaana, kun rupesin tekemään gradua. Tein lyhyttä päivää ja sain opinnot puolessa vuodessa valmiiksi. Luennolla tosin kävin vanhempainvapaallakin. VAuva oli mukana.
Olisin ollut pulassa, jos olisi tullut itkuinen ja vaativa lapsi. Todella pulassa. Minulla oli kuitenkin onnea. En valitettavasti voi taata, että sinullakin on. On siis tärkeää, että turvaverkosto on kunnossa.
Lapseni nyt 3-vuotias ja on nähnyt isäänsä vain alle 10 kertaa. Alunperin ei pitänyt nähdä olleenkaan, mutta nyt kun lapsi syö ja puhuu yms., niin mies on pikku hiljaa lämmennyt. Jatkossa hän on varmaan enemmänkin lapsen kanssa tekemisissä. Yksi seurustelukumppani teki tälle asialle välissä paljon hallaa, mutta sen suhteen loputtua näyttää taas hyvältä.
En ole katunut lapsen pitämistä. Mieti kuitenkin sitä, mitä sinä haluat. Miettimisaikaa ei ole paljon, joten käy juttelemassa neuvolassa tai jonkun psykologin tms. kanssa. Minua se auttoi paljon, sillä mies yritti painostaa aborttiin (uhkaili mm. itsemurhalla). Opin sen, että minun on tehtävä se ratkaisu, jonka kanssa pystyn itse elämään. En voi ottaa vastuuta miehen tekemisistä. Mietin aborttia viimeiseen asti, joten ymmärrän täysin niitä, jotka siihen ryhtyvät...
Koita ap jaksaa!
että miksi et hakenut jälkiehkäisytablettia, jos tiesit kortsun pettäneen?
Unohda hänet päätöstä tehdessäsi! Joko siis kasvatat lapsen yksin tai sitten teet abortin. Ennuste on huono, jos pidät lapsen ja yritätte jatkaa yhdessä.
Jos pidät lapsen, niin anna isälle mahdollisuus lapsen tapaamiseen. Hän saattaa innostua lapsesta, mutta voi myös olla, ettei halua koskaan tavata tätä.
Viaton lapsi kärsii miehesi sikailusta! Älä tee aborttia, syy ei ole missään nimessä lapsen. Anna lapsi adoptoitavaksi heti synnytyksen jälkeen. Sinulla on harkinta-aikaa 8 viikkoa synnytyksen jälkeen mikäli haluatkin pitää lapsen. Muutoin, lapsi saa varmasti hyvän ja rakastavan kodin. Ja vielä, että ei se elämä lopu, vaikka lapsen saakin. Viittasit kirjoituksessasi, että haluaisit itsekin vielä elää. Jos ei ole turvaverkostoa, lapselle saa hoitajan silloin tällöin esim. mannerheimin lastensuojeluliiton kautta. Mieti tarkkaan.
niin sitten varmaan kannattaa abortti tehdä. Lapsia kerkiää saamaan myöhemminkin.
Tokihan lapsen kanssa pärjää yh:näkin, mutta ymmärrän jos haluat tarjota lapsellesi ja itsellesi erilaiset puitteet ja erilaisen elämän.
En osaa sinua yhtään neuvoa, mutta laittelin tähän vaan omia ajatuksiani.
Kirjoitit haluavasi perustaa perheen miehen kanssa joka on luottamuksesi arvoinen. Mieti, voitko itse olla luottamuksen arvoinen nainen jatkossa, jos teet abortin. Hyväksyisikö se tuleva unelmiesi mies sen, että olet joskus tehnyt abortin.Vai yrittäisitkö salata asian hamaan hautaan saakka ... ei sekään kovin hyvä lähtökohta luottamuksen arvoisen ihmissuhteen rakentamiseksi.
voit tietää mitä minä olen kokenut tai miten minä elän.
no okei, mun lapsella on isä, mutta yksin minä lapsen hoidan ja kaikesta olen lapseni vuoksi luopunut. enkä päivääkään ole katunut sitä että lapseni on koko elämäni.
en kostaisi lapselle hänen isänsä tekosia. synnytät lapsen ja kasvatat vaikka yksin. sen suurempaa rakkautta et yhdeltäkään mieheltä tule ikinä saamaan
Jos lapsi ei ole alunperinkään ollut toivottu ja odotettu, tuleva isä pettää, joten tuskin ottaa minkäänlaista vastuuta lapsestaan, yksinhuoltajan elämä on tosi raskasta, siinä saa heittää hyvästit monelle asialle. Jos turvaverkkoa ei ole, niin yh-äiti on tosi kovilla.
Aapee, vain sinä voit tietää pystytkö ja kykenetkö,
Kyllähän se kortsun käyttö jo osoitti ettei kumpikaan halua lasta nyt.
Jos synnytät lapsen, joudut loppuelämän olemaan tekemisissä miehen kanssa joka petti sinua.
Yksinhuoltajana sinulla pn paljon huonommat mahdollisuudet miesmarkkinoilla, julmaa, mutta niin se vaan on.
voit tietää mitä minä olen kokenut tai miten minä elän.
no okei, mun lapsella on isä, mutta yksin minä lapsen hoidan ja kaikesta olen lapseni vuoksi luopunut. enkä päivääkään ole katunut sitä että lapseni on koko elämäni.en kostaisi lapselle hänen isänsä tekosia. synnytät lapsen ja kasvatat vaikka yksin. sen suurempaa rakkautta et yhdeltäkään mieheltä tule ikinä saamaan
Jos lapsi ei ole alunperinkään ollut toivottu ja odotettu, tuleva isä pettää, joten tuskin ottaa minkäänlaista vastuuta lapsestaan, yksinhuoltajan elämä on tosi raskasta, siinä saa heittää hyvästit monelle asialle. Jos turvaverkkoa ei ole, niin yh-äiti on tosi kovilla.
Aapee, vain sinä voit tietää pystytkö ja kykenetkö,
Minä olen joutunut elämään?
Itsehän se päätöksen teet, mutta muutamaan asiaan kiinnitin huomiota..
Raskaus on yllätys, ja et itsekään tiedä, mitä haluaisit.
Miehesi kanssa et halua olla, voitko ajatella itseäsi elämään yksin lapsen kanssa?