Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tällaiset ajatukset/tuntemukset normaaleja rv 27 tienoilla, vai olenko ainoa?
14.03.2009 |
Ensinnäkin, olen todella onnellinen tulevasta vauvasta, ja osaan arvostaa sitä että saan olla raskaana ja saada vauvan. Se on ehdottoman positiivinen asia. MUTTA, ehkä juuri siksi koen erittäin huonoa omaatuntoa sitten siitä, että omassa mielessäni tuskailen, että olen kamala lyllerö, lihava, ruma ym.
Jalkani ovat niin rumannäköiset (turvonneet, pahoja suonikohjuja) etten halua edes katsoa niitä.
Tuleva synnytys on alkanut ahdistaa. Kaksi vaikeaa takana, ja nyt harkinnassa sektio (jonka saan jos niin päätän). Mutta jotenkin koen senkin niin että minun on pakko vaan yrittää alakautta.
Jos syön jotain herkkua, tai tavallista enemmän, koen huonoa omaatuntoa siitä. Liikunnan vähyydestä samoin. Ja siitä etten jaksa tehdä asioita kuin ennen.
Onko muilla samanlaista vai olenko minä ainoa? En kehtaa kenellekään ääneen näitä puhua :o/
Kommentit (4)
Minusta sinä asetat nyt itsellesi vähän turhia vaatimuksia. Pitkällä raskaana pitäisi olla vielä hehkeä eikä saisi tuntea sinänsä normaaleja vaivoja tukalina. Lisäksi koet synnyttämistavastakin jotain ahdistusta.
Entä jos sallisit itsellesi sen, että olen nyt pitkällä raskaana. Minulla on vähän tukala olo. Lapseni synnytän sillä tavalla jota lääkärini minulle suosittaa ja itsestäni tuntuu omassa tilanteessa luontevimmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla.Eli mäkin oon välillä ylpeä pyöristyneestä vatsastani, joka nyt on alkanut näkyä jo ulospäinkin.Mut toisaalta en oo tottunut tollaiseen peilikuvaan:iso maha.Lisäksi mäkin mietin jo nyt sektiota jo nyt pelkojeni takia, mut kuitenkin ajattelen et pitää lapsen ja itsensä toipumisen kannalta synnyttää normaalisti.
Lisäksi lopetin tupakanpolton vasta äskettäin ja olen koko ajan syönyt herkkuja:suklaata,suklaavanukasta, popcorneja,omenoita,yms. ja kannan huonoa omatuntoa siitä jos vauvasta tulee joku sokerivauva mun namin syömisen takia.
Ollaan kuitenkin onnellisia ihanasta tulevasta vauvasta:eli tsemppiä sulle loppuraskauteen.Et ole ainoa joka tällaisia miettii..
etten osaa enää ihmisten kanssa jutella vapautuneesti kuten ennen, olen jotenkin niin omissa maailmoissani nykyään! Ja ajatukset pyörii tosiaan synnytyksessä ja kaikessa siihen liittyvässä, ja siinä mitä kaikkea vielä on tehtävänä ennen vauvan syntymää ym ym. Tuntuu että ehtiikö varmasti kaiken tehdäkään jne.
Taidan olla aika tylsää seuraa nykyään.
Neuvolassa puntarille meno oikeasti pelottaa!! Painoa on tullut taas reilusti, vaikken ole edes mässäillyt, mutta sitten syytän itseäni silti etten ole tarpeeksi nähtävästi vahtinut mitä syön :( Turvotusta paljon.
ap
Alue: Aihe vapaa
Huomasin itsekin viimeistään noilla viikoilla juuttuneeni oman pääni sisään.
Kun aloin suhteuttaa asioita niin alkoi jo hieman hymyilyttää omat "ongelmani".
Jouduin töissä näkemään ihan oikeitakin ongelmia...