Meillä ei ole oikeutta viedä lapselta toista kotimaata
Etukäteen suhtauduin hyvin kriittisesti viime keskiiviikkona esitettyyn TV2'den "Inhimillinen tekijä"-ohjelmaan ( [http://areena.yle.fi/toista?id=1976910] ). Ohjelma olikin loistava ja herätti paljon ajatuksia, etenkin monikulttuuristen lasten elämästä ja omasta suhteestani afrikkalaiseen perheeseeni & toiseen kotimaahamme.
Toki nykyään lapsillamme on helpompaa kuin ohjelmassa esiintyneillä 80-luvun lapsilla, mutta silti.. Meidän lapsemme tulevat aina olemaan Suomessa valtaväestöstä jollakin tasolla poikkeavia (siis ulkonäöltä/nimeltä tms.). olen aina ajatellut, että lapsella pitää olla suhde molempien vanhempiensa kultturriin ja maahan, mutta ohjelman jälkeen vasta tajusin, miten tärkeää se oikeasti on. Ilman oikeutta toiseen kotimaahan ja kulttuuriin eivät lapsemme voi kasvaa "kokonaisiksi" eikä valtaväestöön kuuluva vanhempi voi koskaan täysin ymmärtää, mitä lapsi oikeasti asiat elämässään kokee ja näkee. Itse ainakin unohdan suurimmaksi osaksi aikaa sen, ettei perheeni/lapseni näytä samalta kuin suurin osa perheistä/lapsista tässä maassa. Oman perheen väritykselle jotenkin vaan sokeutuu.
En ole ennenkään ymmärtänyt joidnekin naisten "tarvetta" hankkia tarkoituksella isätön puoliksi afrikkalainen lapsi (=hankkiutua raskaaksi afrikkalaiselle miehelle ilman tarkoitusta elää yhdessä perheenä), mutta tämän ohjelman jälkeen ymmärrys tätä toimintaa kohtaan väheni entisestään. Itse ymmärsin ohjelman jälkeen, että mitä tahansa mieheni ja minun välillä koskaan tuleekaan tapahtumaan nii minulla ei ole oikeutta viedä lapseltani hänen oikeuttaan kotimaahan (siis siihen toiseen). Viemällä lapselta oikeuden toiseen kotimaahan ja juuriin toisessa kulttuurissa viemme samalla lapselta palan hänestä itsestään.
Kommentit (3)
En itse nahnyt kyseista ohjelmaa, taytyy katsoa se tuosta linkista jonka laitoit.
Erittain hyvia kommentteja ja itsekin olen samassa tilanteessa, eli lapseni isa on Fidzi saarilta kotoisin. Tyttomme on nyt vasta 5 kk ja hanen ulkonakonsa aiheuttaa vain ihastusta ja kehuja missa ikina liikummekaan. Kuten varmasti sinunkin lapsesi :)
Mutta asiat voivat muuttua kun han kasvaa ja menee kouluun, missa lapset osaavat olla todella ilkeita jos on "erilainen". Onneksi tosin koko ajan sukupolvet ovat entista suvaitsevaisempia ja esim. siskoni lapset (9 ja 12v) eivat edes ymmarra mita ihmeellista siina on jos jollain on eri ihonvari. Mutta joka tapauksessa, han tulee aina olemaan hieman erilainen ulkonaoltaan kuin suomalainen valtavaesto. Ja uskonkin, etta juuri kuten sanoit, etta lapsi ei tunne itseaan kokonaiseksi jos hanelta viedaan toinen puoli hanen juuristaan ja se vaikuttaa myos itsetuntoon kovasti. Ja taas olen niin samaa mielta siita miten oman perheen varitykselle todella sokeutuu. Ei sita itse osaa nahda, miten erilaiselta oma lapsi nayttaa suomalaisiin vauvoihin verrattuna.
Asumme Suomessa nyt mieheni kanssa ja ainoana haasteena koen sen, etta Fidzi saaret ovat niin kaukana. Siella kayminen tulee olemaan haastavaa, mutta onneksi kulttuuria voi kylvaa kotonakin monella muullakin tavalla kuin vain kaymalla siella.. Ja varmasti nama asiat jarjestyy aina ja naissa onnistuu kunhan muistaa sen, etta taytyy myos tietoisesti tehda toita sen eteen.
Oikein hyvaa jatkoa teidan perheelle ja on aina kiva tietaa etta on muitakin jotka kayvat lapi naita samoja asioita kuin meidan perhe :)
Oletteko pääkaupunkiseudulla? Ne muutamat muut Suomessa asuvat polynesialaiset löytyvät Tyynenmeren Saarten ystävyysseuran kautta, jos sellainen sattuisi kiinnostamaan. [http://www.pifs.fi]
Meillä asuva mies on Samoalta, ja meillä on 5 v tyttö ja toinen tulossa nyt toukokuussa. Tosin saattavat jo tunteakin toisensa, mies kun puheli Viti-saarten miehestä tuossa taannoin.
Hei,
Hyviä ja asiallisia kommentteja, katsoin itsekin kyseisen ohjelman. Yhteen asiaan haluan itsekin puoliksi suomalaisena ja puoliksi afrikkalaisena kommentoida:
Ei oman äitini tarkoituksena ollut aikanaan hankkia tarkoituksella isätöntä puoliafrikkalaista lasta - asiat vain menivät niin. Haaveena oli toki normaali, kahden vanhemman jakama perhe-elämä ja lapsi, jolla olisi suhde molempiin kulttuureihinsa.
Kuitenkin kävi niin, ettei parisuhde ei kestänytkään, afrikkalaisen "puolison" uskottomuuden takia. Äidiltäni puuttui tietysti myös tietämystä ja katuviisautta afrikkalaisista tavoista ja kulttuurista. Maailma kun ei ollut tässä ulottuvilla samalla tavalla kuin nykyään. Eikä tämä ole aivan tavaton tarina 70-80-luvuilla syntyneiden afrikkalais-suomalaisten lasten kanssa, vaan hyvinkin yleinen. Esim. omaa oikeuttani toiseen kotimaahan ei kukaan toki ole kiistänyt. Parhaansa nämä äidit tekivät usein vaikeissakin olosuhteissa, joista vastapuoli (usein juuri sen toisen kulttuurin edustaja ja isä) luisti . :(