Lue keskustelun säännöt.
Olen luovuttanut elämästä
14.03.2009 |
en enää jaksa yrittää, en tsempata. Suoritan vain tehtäviäni ja odotan ajan kulumista. Jos saisin valita, en haluaisi elää tätä elämää.
Aina ei näin ole ollut. Erottuani opiskelin yliopistotutkinnon, tein töitä ja hoidin lapsiani. Loin aktiivisesti uusia ystävyyssuhteita, harrastin ja olin kiinnostunut seuraamaan maailman menoa. Uutta kumppaniakin 'hain', mutta sen sijaan minua vain loukattiin ja satutettiin. Parisuhteen (löytämisen) sijaan päätin keskittyä uraani ja lapsiini.
Nyt minulla on kaikki hyvin: on hyvä ura, hienot lapset, paljon ystäviä ja mukavia harrastuksia. Minulla on varaa reissata ja sisustaa kotiamme, rahaa jää säästöönkin. En vain nauti elämästäni, minä vain näyttelen kiinnostunutta ja kaikki mitä teen, on suorittamista.
Tämä kaikki alkoi samalla kun päätin unohtaa toiveet parisuhteesta ja rakkaudesta. Samalla kai luovutin elämästäni, päätin vain suorittaa sen loppuun. Voiko ihminen oppia nauttimaan elämästä vielä uudelleen?
Kommentit (3)
Ota palkatonta vapaata töistä, jos vaan onnistuu. Vapaalla menet johonkin harrastamaan jotain luovaa toimintaa (taidetta, kirjoittamista, joogaa...) Kun annat itsellesi aikaa olla vaan ja ajatella kaikessa rauhassa, alkaa olotila muuttua.
Tai sitten hakeudut psykologin pakeille. Ehkä keskustelu voisi auttaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työni ovat ainoa asia, joka satunnaisesti/hetkellisesti saa minut innostumaan.
Olen harrastanut kaikennäköistä luovaa (kirjoittamista, joogaa, jopa teatteria), urheillut, jne. mutta en saa niistä enää mitään irti. Olen myös aikaisemmin käynyt juttelemassa psykologin kanssa, tilanne oli silloin sama eikä muuttunut mihinkään ja niinpä tapaamiset päätettiin lopettaa.
Aikaisemmin olen yrittänyt taistella tätä apatiaa vastaan, enää en jaksa edes yrittää.
ap
Mun kuudesta sisaruksesta prosentuaalisesti mahtava osuus (4) on olleet masentuneita jossain vaiheessa elämäänsä. Kaikki tarvinneet terapiaa, kaksi sairaalahoitoa. Heitä on jotenkin elämä kolhinut, eivätkä ole osanneet hakea apua, toivottavasti itse osaan jos tarvitsen. No kumminkin, he ovat kaikki löytäneet uudestaan elämäänsä ilon ja onnen. Työtä on vaatinut, mutta onnistunut on.