Olen niiiiin vihainen miehelleni!!!

kun oma mieheni tekee aivan vastaavia tempauksia. ei tosin viikottain, mikä luultavasti johtuu siitä ettemme asu hänen synnyinkaupungissaan (tosin sekin johtuu siitä ettei hän nimenomaan halua asua siellä), joten täällä ei ole aivan samassa määrin niitä kavereita ja muita menoja. muutenkin mies kyllä ylipäänsä lähtee mihinkään hyvin harvoin, mutta kun lähtee, hän sanoo poikkeuksetta että "tuun sitte puolenyön maissa viimestään". no, minä istun odottamassa, koska olen huolissani - mä olen alkoholistivanhempien vanhin lapsi ja "tottunut" siihen odottamiseen ja huolehtimiseen - ja kun miestä ei yhden aikoihin ala kuulua, yritän soittaa tai laitan viestiä että missähän herra kuppaa. hyvässä lykyssä silloin tulee tieto, että hengissä on, mutta aikoo olla vielä tunnin/sulkemisaikaan asti ja tulee sitten, mä voin kuulemma mennä jo nukkumaan. joskus yritänkin, mutta siitä harvemmin tulee mitään. loppuyöstä soittoihin ja viesteihin ei enää tule vastausta, ja mä kävelen ympäri olohuonetta vuorotellen huolissani hiuksia repien ja vuorotellen raivoissani irvistellen ja kiroillen. lopulta mies tulee kotiin n. klo 5.30-6.00, yleensä humalassa, ja minä, vaikka tiedänkin, ettei hänen mielentilansa ole siihen paras mahdollinen, järjestän kohtauksen ja pidän tunnin saarnan siitä, miten vastuutonta ja typerää hänen käytöksensä on ollut, miten vihainen mä olen ja miten huolissani mä olen ollut. mies painuu nukkumaan ja sitten asiaan palataan illalla, kun lapset ovat jo nukkumassa.



mies on ihan myöntänyt itsekin, ettei tuo hänen tapansa toimia ole hyväksyttävä, muttei kuulemma tiedä miksi silti aina "käy niin". sen vuoksi hän kuulemma käykin hyvin harvoin missään, koska ei tahdo aiheuttaa mulle huolia. toisaalta hän myös yrittää aina vakuutella minulle, että turhaan mä huolehdin, kun ei hän ole mun äitini/isäni (ai ihanko tosi...) ja hän osaa huolehtia itsestään, mutta toisaalta kolme neljästä reissusta sisältää aina jotakin, jonka vuoksi mulla on todella ollut syytä olla huolissani. viime reissulla hänen kotimatkansa kesti neljä tuntia (normaalisti se kestäisi n. vartin), koska hän oli kierrellyt ties mistä, ei kuulemma pystynyt kännipäissään muistamaan mistä pitäisi mennä. tiedän, että hän oli tosissaan ollut ulkona sen neljä tuntia, lisäksi hänellä oli jonkin verran paleltumia ja ulkona oli sen verran pakkasta, että jos hän olisi sen neljä tuntia maannut jossakin hangessa niin olisi voinut vaikka paleltua kuoliaaksi. toissa reissulla taas oli, kotimatkalla myös, jäänyt mopon alle ja maannut tunnin-pari tienposkessa tiedottomana, ennen kuin varhaisimmat koiranulkoiluttajat olivat hälyttäneet poliisin paikalle. mies oli puhallutettu, mutta koska ei ollut "häiriöksi" eikä kuulemma juuri edes humalassa (ei ollutkaan kun kotiin tuli), poliisit olivat vain päästäneet hänet lähtemään kotiin. leuassa oli lähes 10cm pitkä avohaava, joka ulottui ihan luuhun asti, joten minä sitten kotona passitin hänet ensimmäiseksi päivystykseen tikkauttamaan haavansa (ja soitin aika vihaisena poliisilaitokselle kun olivat tuosta vain päästäneet miehen yksin liikkeelle eivätkä olleet esim. vieneet suoraan päivystykseen - ei kuulemma kuulu heille, kun toinen vaikutti aivan toimintakykyiseltä). ihan vastaavia tapauksia on siis ollut lähes joka kerta, vuoteen mahtuu se yksi-kaksi reissua joilta mies tulee ehjänä ja silloin kun sanookin tulevansa, joten mielestäni mulla on kyllä yleisesti ottaen ihan hyvät perusteet olla huolissani.

Mä olin ennen sellainen, mutta en enää, luojan kiitos.

kun tähänkin ketjuun on jo moni todennut, että itsellä on kokemusta samanlaisesta käytöksestä?? Vai ovatko kaikki miehet yhtäkkiä "muuttuneet" oltuaan ensin aivan normaaleja, vastuuntuntoisia ihmisiä?

Jollei mies muuten pysty muuttamaan käytöstään. Minkä ikäinen mies on? Vaikuttaa ihan keskenkasvuiselta. Ei ainakaan välitä perheestään. Sä et voi ruveta rakentamaan elämää ton miehen varaan.

Se on täällä meilläpäin aivan normaalia viikonlopputouhua ja vihaan sitä.

Ensinnäkin se että sanoo, "tuun kohta" eikö tule mieleen,että toinen voi vaikka huolestua! Itse en tommosta kattelis tai helppo se on sanoa, kun itellä on ihannemies... Rakkaushan on sokea... Sano sille,että jos ei tämä lopu niin muutat takaisn sinne mistä tulitkin,istukoon kavereidensa kanssa...

Älä kattele kauaa, ihmistä ei voi muuttaa!

Mies siis halusi kotikaupunkiinsa ja nauttii nyt siitä, että elämänpiiriin kuuluu muitakin ihmisiä kuin oma perhe. Okei, ihan ymmärrettävää.



Ja ap ärsyyntyy siitä, kun mies joojottaa, että tuun kohta, mutta ei tuu. Tietenkin ymmärrettävää, että ärsyttää.



Nyt on sitten vuorossa keskustelun paikka. Sillä eihän kotiin tietenkään tulla noin myöhään, kun on luvattu tulla kotiin. Mutta toisaalta siksihään mies varmasti halusi kotikaupunkiinsa, että hän haluaa myös tavata kavereitaan.



Luokaa selkeät säännöt sille miten toimitaan. Anna miehen tavata kavereitaan, sillä se on varmasti hänelle tärkeää. Et voi lukita miestä kotiin, sillä siitähän hän vain tulisi katkeraksi.



Mutta ei mies voi silti juosta kylillä miten sattuu ja jättää toista odottamaan huolissaan. Vaadi miestä ilmoittamaan etukäteen jos aikoo mennä kavereiden kanssa ulos. Ja se ei voi tapahtua joka päivä.



Mutta keskustelu ei sitten lähde liikkeelle tuosta vaatimisesta, vaan muista sanoa, että et tietenkään halua kieltää häntä tapaamasta kavereitaan. Muista myös kertoa tunteistasi, kuinka huolissasi olet, kun et tiedä missä mies on ja kuinka turhauttavia tyhjät lupaukset ovat.



Mutta ei tällaisia asioita ratkaista erolla, kuten kakkonen tekisi. Kyllä kunnon keskusteleminen on oikeasti parempi ratkaisu. Ja voihan muutenkin olla, että alkuhuumassa mies haluaa tavata kavereitaan usein, mutta tilanne tasaantuu, kun kotikaupungissa on asuttu kauemmin.

Mä olen kestänyt jo 9 vuotta. Aamuun asti mies ei ole sentään kateissa, mutta muuten tekee katoamistemppuja jonkin kiireellisen työn varjolla. Kurinpitotoimet tehoavat aina hetkeksi. Me asutaan maalla ja touhuun liittyy vielä kännissä ajelu pitkin pikkuteitä. Todella rassaavaa!

täytyy laittaa piste, kai sen tiedät?



Ota lapset mukaan ja lähde käymään jossakin, vaikka omassa kotonasi... älä kerro miehelle milloin olet tulossa... siinäpähän miettiköön... tai olet kohta tulossa :)

enkä puhunut eroamisesta mitään... Ja kun tosiasia on että ihmistä ei voi muuttaa, joten miksi katella kun voi saada parempaakin..? Siis jos tuo pelleily jatkuu vielä pitkään...

2

15-vuotta, keskusteltiin asiasta ja sovittiin sääntöjä... ei mitään apua... mies kulki juuri niinkuin halusi, minusta ja lapsista vähät välittäen.



Kolme vuotta sitten kyllästyin lopullisesti ja hain eroa, mitä minä teen aviomiehellä joka ei tee kotona mitään, käy vain syömässä, vaihtamassa kampeet ja nukkuu yöt, jos ei ole kavereillaan.



Nyt olen yksin ja mies on uuden naisensa kanssa... joka onkin pistänyt tosi tiukat rajat mitä mies saa tehdä ja mitä ei :)

Jos olisi joko heti kertonut tai ilmoittanut hetken kuluttua, että menee kavereiden kanssa parille kaljalle ja tulee sitten aamuyöstä.

Olisitko suuttunut ja alkanut räyhäämään, että kotiin on tultava heti ? Ehkä miehesi pelkäsi, että näin käy.



Minusta teidän pitäisi jutella tai kirjoita vaikka miehelle kirje, jossa kerrot tunteistasi.



Kyllä minäkin suuttuisin jos lupaa tulla ja ei edes ilmoita viipymisestä. Minusta sinun pitäisi tehdä miehelle selväksi, että huolestut ja et saa nukuttua jos tämä on koko yön ilmoittamatta poissa. Se kyllä tarkoittaa sitä, että joustat itse siinä, että mies saa tavata kavereitaan ja käydä näiden kanssa kaljalla, kunhan kertoo sinulle asiasta.

tekee noita katoamistemppujaan ja kuinka usein hän valehtelee aikomuksistaan?



Jos tuo on suht'satunnaista niin ei huolta, mutta jos on joka iltaista/viikonloppuista niin nostaisin asian pöydälle ja kysyisin, mitä hän oikein aikoo ja ajattelee, kun valehtelee sinulle?



Kuulostaa että miehesi on jotain 20-25v, eikä aikuinen vielä ollenkaan

Miehellä voi olla vakaa aikomus tulla äkkiä kotiin, mut kun ottaa pari kaljaa, niin ajantaju menee, niinhän siinä käy. En siis puolustele miestä, mutta ette nyt näe metsää puilta.

että tuollaisen takia pitää erota! Ei ihme, että eroluvut on niin korkeita.



Kun todellakin tuon asian voi hyvin selvittää puhumalla, niin miksi lähdetään ensimmäisenä eroamaan, eikä edes ehdoteta, että jospa puhuttaisi asiasta ihan kunnolla, ja vaikka terapiassa, jos ei itse osata keskustella.

Ja kun tosiasia on että ihmistä ei voi muuttaa, joten miksi katella kun voi saada parempaakin..? 2

Meinaan, jos oli menossa tankkaamaan. Antoiko mitään selitystä, missä oli ollut?

kotiin humalassa vai selvinpäin? Mikä miehen on muuttanut kotikaupunkiin muuttaessa?