Viivästynyt puheenkehitys lapsella, VINKKEJÄ kotiin?

Aika monilla joilla puhe viivästyy on kuulonalentuma, jonka korjaamiseksi saattaa tarvita putkituksen ja/tai kuulokojeen.

Valmistun pian itse puheterapeutiksi. Yleisimpiä kotiohjeita:



Lapselle kannattaa puhua paljon. Rauhallisesti ja kasvottain ja mielellään menee vaikka kyykkyyn lapsen tasolle.



Kannattaa käyttää viittomia ja kuvakommunikaatiota, jos niihin on vain edellytyksiä. Kurssejakin niitä varten järjestetään.



Lapselle lukeminen ja esineiden nimeäminen on hyvästä. Kysele lapselta asioita.



Ohjeet riippuvat hiukan siitä, millainen viivästymä on kyseessä. Millaisia ohjeita olette saaneet omalta puteltanne?

Meidän lapsella pieni motorinen viivästymä kielen lihaksistossa.

siitä saat vinkkejä.

- symbolinen leikki ja liikunta kehittyvät samanaikaisesti puhevalmiuksien kanssa, joten monipuolinen liikunta ja motoristen taitojen harjaannuttaminen sekä symbolisen leikin kehittäminen vaikuttavat myös puheen kehitykseen.

Aikuinen voi monipuolistaa lapsen symbolista leikkiä keksimällä leikkiin uusia "kohtauksia", tarjota vaikka nukelle kahvia kahvikuppiin tms. mitä lapsi ei ole vielä itse keksinyt. Lapsi oppii matkimalla ja pikku hiljaa hänen symbolinen ajattelunsa kehittyy, mikä on vaatimus myös kielen omaksumiselle, sillä s myös on symbolista toimintaa.

Siinä vaiheessa kuin havaitaan ,ettei puhe edisty tavanomaiseen tahtiin, eli yleensä kahden vuoden hujakoilla. Toisaalta, pienten vauvojen jokelluksesta on pääteltävissä myöhemmän puheenkehityksen mahdolliset ongelmat.

jolla ei ole todettu mitään "vikaa", jolla viivästyminen selittyisi. Äänteitä tulee, mutta ei sanoiksi asti. Motoriikka ja muu puten tutkima oli ikäsensä tasolla. Itse olen aivan aloittelija tällä saralla ja siksi kyselen muille annettuja ohjeita, jotta olisin seuraavalla kerralla itse paremmin ajan tasalla ja osaisin kysellä asioista. Kysymykset kun eivät yleensä nouse mieleen juuri sillä hetkellä, kun niille annetaan sija.



ap

artikkeleita puheenkehityksen ongelmista ja viiveestä, sen avulla pystyt hahmottamaan paremmin tilannetta. Erittäin hyvä kirja.

Kannattaa käyttää viittomia ja kuvakommunikaatiota, jos niihin on vain edellytyksiä. Kurssejakin niitä varten järjestetään.

kotikunta maksaa tukiviittomaopetusta aluksi 20 tuntia (20*45 min) ja sitten voi hakea lisää. opetusta voi saada kursseilla yhteisopetuksen, joissa vastaavassa tilanteessa olevia perheitä tai kotiopetuksena. opettajana usein viittomakielen tulkki, joka ei ole kunnan työntekijä, eli ei tarvitse pelätä sitä, että joku tulee "sillä silmällä" arvostelemaan teidän kotia ja elämäntapoja tms. mutta liikkelle siis kaiketi puheterapeutin kautta.

lapsi, jolla puheen viivästymä, on oppinut kanssani aina poikkeuksetta jotain.



Minä teen:

- katsomme yhdessä kirjoista kuvia ja juttelemme niistä. Kerron mitä kuvassa on. Yleensä lapsi innostuu osoittelemaan kuvia ja minä nimeän niitä. Sitten mietimme mitä kuvassa oleva esim eläin mahtaisi sanoa. Yleensä lapsi on innostunut tapailemaan jotain ääntä ja sitä kautta innostunut lisää.



- ystävän lapsen kanssa toistan aina nähdessä saman tervehdyksen, jota lapsi tietää odottaa ja josta pitää. Lopuksi hän kutittaa minua kainaloista (olen kyykyssä hänen edessään puhuessani hänelle).



- meillä saa puhallella pillillä mehuun, tehdä sisällä saippuakuplia, väännellään suuta hassuihin ilmeisiin yms. Kuvittelisin tämän kehittävän suun motoriikkaa.



- lekimme leikkejä, joissa kuuluukin kiljaista jokin sana tms.



- leikimme paljon roolileikkejä, pukeudumm joihinkin asuihin. Esim kaverini lapsi on aluksi ollut koira ja haukkunut.



Tarkoitukseni ei nyt ollut brassailla mitenkään, tarkoitin antaa itse hyväksi havaittuja vinkkejä.

monesti lapset oppii rytmin kautta puhetta paremmin kuin monotonisen puheen. Lorut ja laulut ovat lisäksi lapsen mielestä yleensä hauskoja, joten toistoja tulee tehtyä paljon.

Hyvää varmaan tarkoitit, mutta... On oikein ilahduttavaa kuulla, että ystäväsi on oppinut sinulta aina jotain uutta lapsensa tukemiseksi. Meillä on muut lapset aloittaneet "puhumisen" alta vuoden vanhana ja parivuotiaana jutelleet ihan kunnon lauseilla. Tämä kuopus ei. Ja kuten pute minulle sanoi - mitään ei ole tehty edellisten kanssa oikein, eikä kuopuksen kanssa väärin, sillä puhuminen ei ole yleensä asia, jota tarvii varsinaisesti opettaa. Eli ihan hanskassa on nämä normaalit lapsen puhumista tukevat asiat, joita tietysti käytetään tämän viivästyneen kanssakin. Mutta hain nyt niitä erityisesti viivästyneille tarkoitettuja neuvoja, joita on tässä ihan mukavasti tullutkin.



Mielelläni kuulen lisääkin kommentteja heiltä, joilla on joko ammatillista tai läheistä henkilökohtaista näkemystä asiaan :) Kiitos jo tulleista vastauksista.



ap

Meillä sama tilanne, tyttöni on 3-vuotias. Pute neuvoi käymään tukiviittomakurssin. Tukiviittomia on lapsi keksinyt itsekin ja käyttää niitä itsensä ilmaisemiseen. Kuvia teimme neidin kanssa yhdessä, paperilappuja joihin piirsin tärkeitä sanoja ja päällystin kontaktimuovilla. Motoriikan kehittäminen, kiipeilyn, portaissa kävelyn, metsässä tai muussa epätasaisessa maastossa kävelyn pitäisi myös jumpata aivoja puheen tuottamista varten.

Useimmat lapset omaksuvat todella nopeasti tukiviittomia ja ne ovat suureksi avuksi arjessa. Tarkoitus ei ole viittoa kokonaisia lauseita, vain avainsana(t). Esim. lauseesta "Laitetaan kengät jalkaan" riittää usein että viitotaan vain kengät.



Viittomien opettelu on hauskaa ja tosiaan kun koko perhe pääsee mukaan tukiviittomien maailmaan, tuntee lapsikin olonsa onnellisemmaksi, kun pystyy kommunikoimaan. Onhan kommunikointi eräs tärkeimmistä tarpeistamme! Hyvä olisi, jos myös lasta muuten hoitavat esim. päiväkotihlökunta tai perhepvähoitaja voisi opetella jonkin verran perusviittomia.



Meidän nyt 7 v. pojallamme on dyspraksia. Hän ei jokeltanut alta vuoden vanhana, hänellä oli n. 15 sanaa 2-3 vuotiaana. N. 4 v. alkoi puhumaan vähän enemmän, mutta puhe oli erittäin epäselvää emmekä me vanhemmatkaan saaneet siitä selvää kuin harvoin. Puheterapiassa poika on käynyt viikottain 3-vuotiaasta asti. 5,5 v. puhe alkoi selkeytyä reippaasti, poika sanoi jo useampia konsonantteja (aiemmin tuli vain n ja h). Nyt 7 v. puhuu selkeästi, mutta hitaasti ja esim. tarinan kerronta on vaikeaa. Toisaalta sanavarasto ja puheen käyttö ja monipuolisuus on kuulemma lähes 9 v. tasolla! Poika on oppinut lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan aivan kuten muut ikäisensä eli ihan kivalta näyttää ;).



Otimme käyttöön tukiviittomat, kun poika oli 3,5 v. ja se oli elämämme paras päätös! Poika oppi viittomia kuin vettä vaan ja aivan loisti innosta, kun sai viittomilla selitettyä meille eri asioita. Myös päivittäiset turhautumat ja aggressiot kommunikaation puutteesta johtuen vähentyivät selkeästi. Viittomat jäävat sitten itsestään pois, kun niitä ei enää tarvita.



Tsemppiä teille tämän puheasian kanssa!

Höyhentä yritetään pitää ilmassa puhaltelemalla mahd. pitkään. Pillillä saa puhallella vesilasiin mielin määrin ja usein, vesi laitetaan "kiehumaan" kuin perunakattilassa.



Älkää missään nimessä uskoko sellaiseen, johon joskus törmää varsinkin iäkkäämpien henkilöiden taholta, että lasta ei saisi ymmärtää, jos lapsi ei sano jotakin oikein. Se on vihoviimeinen temppu lapsen itsetunnolle. Lapsen sanomisia voi sitävastoin vahvistaa ja samalla ikäänkuin tulee tsekata, onko ymmärtänyt lapsen sanoman oikein.

esim. päristelyä ja kaikenlaisia pelleilyääniä. Ja toinen juttu eläinten äänet, eli katotaan koiran kuvaa ja haukutaan vimmatusti :) Ja pian lapsi sanoo hau, kun näkee koiran :)



Sitten lapselta piti aina kysyä, että ottaako maitoa vai mehua, ma-ma-ma vai me-me-me. Kaksi vaihtoehtoa aina jostain ja niiden etutavujen hokemista. (meillä nämä ei toimineet)



Lisäksi musiikki. Meidän käskettiin hommata Fröbelin palikoiden video.



Näistä jo aikaa. Puheterapiassa käytiin, kun lapsi oli noin 3v.

Pitääpä kysellä tuosta tukiviittomakurssista ja kuvien käytöstä. Jotenkin helpompi mennä sinne, kun tietää jo jotain pohjaa, miten muilla on käytännössä toimittu. Ja vertaistuki - se jos joku auttaa asiassa kuin asiassa :)



ap

En teidä, onko ap enää linjoilla...

Mutta sattumalta osui tämä silmään.

Meillä vähän vanhemman kanssa opettelimme R:ää. Yksi parhaista jutuista oli yhdessä katsella peilistä, miltä näyttää, kun sanoo porkkana tai podkkana tai siten kuin hän sen silloin sanoi.

Meillä oli hurjan hauskaa ja ainakin meidän lapsi näytti oivaltavan jotain olennaista siitä, miten suu ja kieli tosiaan liikkuvat eri tavalla "oikean" äänteen sanoessa ja "väärin" sanoessa.