Onko puhadasta rakkautta olemassa miehen ja naisen välillä?
Uskotteko, että on olemassa jotain sellaista elämää suurempaa rakkautta aikuisten ihmisten välillä, mikä ei kumpua pelkästään eläimellisistä tarpeistamme, yhteiskuntanormeistamme ja unelmistamme?
Onko "sielunkumppaneita", jotka eivät tarvitse kultaisia tai muitakaan kahleita, eivätkä ylipäätään vahdi toinen toisiaan osana "parisuhdetta"? Voiko ihminen kohota tavallaan eläimellisen luontonsa yläpuolelle ja rakastaa pyyteettömästi, toivoen toiselle aidosti parasta - ja toimia sen mukaisesti, vaikka sen hintana olisikin henkilökohtainen menetys?
Kertokaapa!
Kommentit (2)
Nyt sen kohdattuani uskon. Haluan vain tälle miehelle kaikkea hyvää, vaikka se tietääkin sitä ettemme koskaan toisiamme saa. Sydän on särkynyt ja tekee niin kipeää. :´(
Ja pyrin kasvattamaan itseäni henkisesti siihen koko ajan. Olen rakastanut alkoholistimiestäni jo aika kauan ilman että enää herättelen toiveita siitä että hän ihmeen kaupalla raitistuisi. Hän on silti kultainen ihminen, oma rakkaani, vaikka suhteemme ei ole yhtä "kiihkeä" kuin alkuaikoina, itse asiassa olemme loitontuneet aika tavalla. Silti rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on