Pitääkö 6-vuotiasta "pakottaa" sosiaaliseksi?

luomaan kaverisuhteita, kannustaahan voi, jospa se siitä pikkuhiljaa itekseen lähtisi. Leikkiikö lapsi serkusten tai naapurin lasten kanssa? Leikkiikö kotona itsekseen vai haluaako leikkiä vanhempien kanssa?



Itse olen ainoa lapsi ja leikin lapsena mieluusti itsekseni. Oli mulla kavereitakin, mutta en tarvinnut heidän seuraansa joka päivä. Meillä nuorin poika, 5v, on hiukan samanlainen, eli viihtyy tosi hyvin itsekseen, vaikka hänellä on reilu vuoden vanhempi velikin.

Ei mun mielestä kaikkien tarvitse olla samanlaisia ja pakottaminen asiassa kuin asiassa on väärin. Anna lapsesi kehittyä rauhassa. Itse en vielä tänäkään päivänä rakasta mitään ryhmäjuttuja tai edes ystävysty kovin helposti uusien ihmisten kanssa, en ole edes kiinnostuut ystävystymään. Moni pitää minua todella sosiaalisena ihmisenä, mutta en todellakaan ole sellainen. Onhan minulla muutama tosiystävä ja paljon kavereita, mutta ne ovat tulleet oikeastaan miehen kautta tai työn mukana, eli pitkän ajan kuluessa.

jopa löytyi heti ihan minun kaltaiseni ihminen!

leikin lapsena mieluusti itsekseni. Oli mulla kavereitakin, mutta en tarvinnut heidän seuraansa joka päivä. Itse en vielä tänäkään päivänä rakasta mitään ryhmäjuttuja tai edes ystävysty kovin helposti uusien ihmisten kanssa, en ole edes kiinnostuut ystävystymään. Moni pitää minua todella sosiaalisena ihmisenä, mutta en todellakaan ole sellainen.

Olen itsekin ajatellut tämän olevan luonteenpiirre, niin minulla kuin tyttärelläni, mutta myös pelännyt sitä, että minun takiani lapsesta tulee yksinäinen, jos en patista häntä toisten seuraan.

Hän leikkii itsekseen, ei tarvitse vanhempiakaan leikkiseuraksi. Serkkujen ja tuttavaperheiden lasten kanssa leikkii myös mielellään. Ehkäpä annan tytön olla sellainen kuin on, ainoastaan ehdottaa ja luoda mahdollisuuksia toisten lasten tapaamiseen.

ruvennut sanomaan, että ei halua esim. synttäreille. Kun sitten kuitenkin vähän niinkuin puolipakolla sinne menemme, hänellä on kuitenkin aina tosi hauskaa ja on tyytyväinen että mentiin. Oletan, että tämä on taas jokin vaihe.



Introverttejä ollaan me vanhemmatkin, viihdytään hyvin omassa rauhassamme. Hyvin on siis elämässä pärjätty ja ystäviä löytyy, mutta kun ei itsekään aina jaksaisi mihinkään pippaloihin oikein enää lähteä.

Olen itse ollut lapsena aivan samanlainen kuin tyttäresi. Meidän kohta 4 vuotta täyttävä tyttäremme on myös samanlainen. En ole ollut asiasta mitenkään huolissani, koska itsekin olen aivan hyvin elämässäni pärjännyt - menestynyt opinnoissani, luonut hyvän uran, solminut kestäviä ystävyyssuhteita ym.

Meillä tällä hetkellä aiheuttaa "huolta" se, että tyttö on aina ollut kiinnostunut kirjoista ja kirjaimista ja oppi muutama viikko sitten lukemaan. Nyt hän istuu entistä tiiviimmin yksin ja ahmii kirjoja itsekseen, eikä muiden lasten seura kiinnosta senkään vertaa kuin aiemmin. Tilanne on sama kuin minulla aikoinaan, kun opin itsekin alle 4-vuotiaana lukemaan. Pyrimme kyläilämään perheenä, koska tyttöä ei yksinkyläily kiinnosta. Siten hän "joutuu" ainakin välillä leikkimään muiden lasten kanssa. ;)

Että kyllä tuo on ihan luonnepiirre ja mun mielestä olisi hirveää, jos lapsia pitäisi alkaa vääntämään johonkin yleisesti hyväksyttyyn muottiin. Kyllä tuollaiselle hieman vähemmän sosiaalisellekin yksilölle löytyy se oma paikka, jossa niitä kavereitakin vanhemmalla iällä on. Ja jos lapsi normaalisti leikkiin muiden lasten kanssa vaikka päiväkodissa, niin en olisi yhtään huolissani. Voihan se lapsi kaivata sitä yksinoloa kun ensin päivän on monen lapsen ryhmässä. En mäkään jaksa työpäivän päätteeksi lähteä kavereita tapaamaan, vaan mielummin tapaan heitä sitten viikonloppuisin tms.



Vielä tuosta omasta pojasta, että mun äitini aina sanoo, että tuo poika kun kasvaa isoksi, niin se muuttaa Lappiin ja siitä tulee poromies :) No, eihän se nyt niin välttämättä mene, mutta hauska huomata, että muutkin ovat pojan oman luonteen huomanneet ja povaavat hänestä isoisoisän kaltaista itsekseen tuumailijaa ja touhuajaa :)

Voi että, mä itse opin lukemaan juuri ennen koulunaloitusta ja sen jälkeen olen lukenut ihan hirveät määrät!! Lukeminen on edelleen yksi parhaista asioista minkä tiedän:) Se kasvattaa mielikuvitusta, sanavarastoa ja myöhemmin myös yleissivistystä. Mä kannustan omia lapsiani myös lukemaan, vaikka he eivät kyllä vielä sitä osaa. Mutta mielestäni se on ihan yhtä hieno harrastus kuin joku muukin.

Mutta ehkä voit hieman "tuupata" ja yrittää itse kuitenkin vaikuttaa siihen et lapsesi näkisi kaverit positiivisemmassa valossa.

Meillä poika aikoinaan oli ihan samanlainen ja me kyllä yritettiin vähän kiristää et ottas yhteyttä kavereihin vapaa-ajallakin. Mut syy oli ehkä se kun oli ainoa lapsi ja valitti aina iltaisin ettei ole mitään tekemistä.

Nyt jo kolmasluokkalainen ja hänellä on laaja ystäväpiiri, mistä olen iloinen.

osa viihtyy omissa oloissaan ihan hyvin. Tietenkin niin että ei tule eikä ole mitään pelkoja muiden ihmisten suhteen, saa hoidettua tarpeelliset kommunikoinnit.

Ap:kin oppi lukemaan 4-vuotiaana ja on siitä lähtien ollut lukutoukka. Tytär oppi lukemaan juuri 5 täytettyään. Hän ei "onneksi" kuitenkaan ihan koko aikaa istu nenä kirjassa, hänellä on paljon muitakin kiinnostuksen kohteita.



Kiitos kaikille vastaajille. Päätetään, että ihan hyvin me "epäsosiaaliset lukutoukat" elämässä pärjäämme!

tuli mieleen, että meillä tyttö kohta 6 v vastustaa usein kovasti etukäteen synttäreille menoa (ehkä jännittää tai kuuluu ikään) mutta aina on viihtynyt erinomaisesti kun on sinne asti mennyt; olen itse ajatellut sen niin että tuonikäinen ei välttämättä osaa kuvitella etukäteen millaista jossain sosiaalisessa tilanteessa oikeasti on, eikä arvoida omaa viihtymistään. Vähän näyttäisi olevan myös kyse siitä että tyttö ei halua yleensä lopettaa sita, mitä juuri sillä hetkellä tehdään (vaikka se uusi asia onkin sitten hyvin suosittu kun sinne saakka päästään, eli jos ollaan ulkona, ei halua tulla sisälle, jos taas ollaan sisällä, ei halua mennä ulos...) eli jonkinlaisesta inertiasta. Meillä tyttö on kyllä muuten sosiaalinen (eikä muuten ole ainoa lapsikaan) ja tämä synttäreihin liittyvä vastustus on alkanut vasta viime aikoina.



Minustakaan ei kannata mahdottomasti PAKOTTAA, mutta jos on mitään muita keinoja kuin pakottaminen saada lapsi joskus tekemään jotain uutta sosiaalisesti ja rikkomaan hiukan rajojaan, se ei välttämättä ole haitaksikaan; päinvastoin, hän voi yllättyä ja huomata viihtyvänsä uudessa tilanteessa.

ja sitten purnataan ketjusssa: "mitä outoa vieraat ovat tehneet?"



Jos se sosiaalisuus on sitten luonnotonta käytöstä kylässä niin ehkäpä ei kannata isommalti stressiä ottaa sosiaalisuudesta. Minusta ihmiselle riittää muutama oikea ystävä, ja tietty niin että saa asiansa hoidettua. En pidä sellaista tyhjänpäiväistä paskanjauhamista mitenkään tärkeänä