Mihin Alzheimerin taudissa kuollaan?

Minun kaksi sisartani sairastaa alzheimer tautia jota suvussamme ei tietävästi ole pirullinen sairaus olet täysin toisten armoilla, toivon etten joudu kokemaan samaa .

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö sairauden tilasta päättelemään mitään elinajanodotteesta?

Isoäidilläni on mennyt puhe- ja liikuntakyky kauan sitten, ei siis edes syö itse. On käytännössä kuin pikkuvauva mutta vanhuksen vartalossa.

Älli ilmeisesti vielä jotenkuten pelaa, silmät olivat kostuneet kun hänelle lähetettiin kuva lapsestani (ensimmäinen lapsenlapsenlapsi hänelle). Ihana muisto ainakin meille, että haluaa joka ilta katsoa kuvaa ennen nukkumaanmenoa :)

Heh, ehkä satavuotiaasta voi tehdä aika osuvan elinajanodotteen ihan ilman alzheimeriakin :D

Tuttavani sukulainen siten, että alkoi käpertyä ja ei enää halunnut syödä ja hiipui sitten.

Vierailija kirjoitti:

Unohdetaan hengittää.

Tietynlaista unohdusta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

,Sisareni sairastaa alzheimeria etenee kovaa vauhtia eikä ikää ole vielä paljon täyttää 69 vuotta, sairaus luokitellaan jo keskivaikeaksi. Kyllä elämänarvot muuttuu tässä tilanteessa rahalla ei paljon ole merkitystä  kun sairaus iskee niin pistää miettimään mikä elämässä on tärkeintä.

Kaverilla todettiin alle 60 vuotiaana, kuoli 66v ikäisenä.  

Äitini oli fyysisesti hyvässä kunnossa. Kävi kävelyllä joka päivä. Lähtö tuli yllättäen 80 v. Aluksi kuumetta 3 pv sitten sydänkohtaus. Alzheimer diagnoosi 75 v. 

Influenssaan.

Sisareni sairasti lippuun. Nielemisrefleksi menee viimeisenä, nielu ei toimi. Se alkoi niin että hoitajat kielsivöt syöttämäsyä noin ouoli vuotta ennemmin, herättelivät refleksiä kuin vauvoilta kitalakeen lusikan kärkeä työntämällä.

Eli suun kostutuksella 2 viikkoa koska sydän oli vahva 65-vuotiaalla vaikka muuten oli käpristynyt luuranko, moneen vuoteen ei puhunut mitään, makasi vaan.

Sairaus kesti 8 vuotta hoitolaitoksessa/loppuaika tervkeskuksen vuodeosasto.  Kaikkineen 15 vuotta alkuoireista.

Vierailija kirjoitti:

Sisareni sairasti lippuun. Nielemisrefleksi menee viimeisenä, nielu ei toimi. Se alkoi niin että hoitajat kielsivöt syöttämäsyä noin ouoli vuotta ennemmin, herättelivät refleksiä kuin vauvoilta kitalakeen lusikan kärkeä työntämällä.

Eli suun kostutuksella 2 viikkoa koska sydän oli vahva 65-vuotiaalla vaikka muuten oli käpristynyt luuranko, moneen vuoteen ei puhunut mitään, makasi vaan.

Sairaus kesti 8 vuotta hoitolaitoksessa/loppuaika tervkeskuksen vuodeosasto.  Kaikkineen 15 vuotta alkuoireista.

Nyt tulivat kyyneleet.

Yleensä tulee keuhkokuume, siihen sitten kuolee 

Aspiraatiopneumonia taitaa olla tavallisin syy. Mutta riippuu paljon siitäkin missä osassa aivoja pahimmat rappeumat on. Voi olla että jotkut elimet esim. munuaiset vaan lakkaa ensimmäisenä toimimasta.

Alzheimerkin voi olla aivan erilainen kuin nuo äsken kuvaillut. Isälläni, joka juuri kuoli, oli 13 vuotta Alzheimer ja se eteni tosi hitaasti. Varman sitä on eri asteisesti huononevaa. Isäni sai jo alussa hyvän lääkityksen ja lisäksi äiti piti tosi hyvin huolta monipuolisesta ruokavaliosta jne, joten ehkä se vaikutti siihen, että isäni pystyi vielä kuolemaansa asti juttelemaan tavallisesti ja ulkopuolinen ei välttämättä olisi ihan heti huomannut muistisairautta. Ei hokenut samoja asioita eikä ollut oikeastaan näkyviä fyysisiä oireita mitä nyt muuten vanhuuden jäykkyys jne. Eli 87 vuotiaaksi.  Keuhkokuume ja ikä vei jaloista kävelykyvyn pysyvästi pari vuotta sitten. Eka oireet oli paikkojen hahmotus. Sanoi ettei muistanut missä kotipaikkakunnan  kaikki paikat oli. Tiesi kyllä suunnan muttei enää tarkalleen. Meni myös aloitekyky eli esim ruoanlaitto tai lääkkeiden laitto ei olisi onnistuneet. Saattoi myös viimeisinä vuosina puhua talvella kesäharrastuksista ja toisinpäin. Mutta jutteli edelleen ihmisten kanssa aika normaalisti kun häntä jututti ja kyseli. Isä oli hoitopaikassa aika virkeä tänäkin syksynä kuolemaansa asti. Luulen että sydän vain pysähtyi.

Vierailija kirjoitti:

Alzheimerkin voi olla aivan erilainen kuin nuo äsken kuvaillut. Isälläni, joka juuri kuoli, oli 13 vuotta Alzheimer ja se eteni tosi hitaasti. Varman sitä on eri asteisesti huononevaa. Isäni sai jo alussa hyvän lääkityksen ja lisäksi äiti piti tosi hyvin huolta monipuolisesta ruokavaliosta jne, joten ehkä se vaikutti siihen, että isäni pystyi vielä kuolemaansa asti juttelemaan tavallisesti ja ulkopuolinen ei välttämättä olisi ihan heti huomannut muistisairautta. Ei hokenut samoja asioita eikä ollut oikeastaan näkyviä fyysisiä oireita mitä nyt muuten vanhuuden jäykkyys jne. Eli 87 vuotiaaksi.  Keuhkokuume ja ikä vei jaloista kävelykyvyn pysyvästi pari vuotta sitten. Eka oireet oli paikkojen hahmotus. Sanoi ettei muistanut missä kotipaikkakunnan  kaikki paikat oli. Tiesi kyllä suunnan muttei enää tarkalleen. Meni myös aloitekyky eli esim ruoanlaitto tai lääkkeiden laitto ei olisi onnistuneet. Saattoi myös viimeisinä vuosina puhua talvella

En oo hoitoalalla mutta enemmän vaikuttaisi muulta dementialta. Mutta jos alz on todettu, sitten harvinainen sairauden kulku 

Dianan kissalle nimeksi? 

Teho-osastossa oli joskus mustan huumorin lähestyminen Alzheimeriin. Mikäli teet itsemurhan liian aikaisin, niin menet hyvää aikaa. Mikäli jätä itsemurhan liian myöhään, niin unohdat tehdä sen.

Hullua kokonaisuudessa on, että kärsivän eläimen lopettaminen on inhimillistä, mutta kärsivän ihmisen lopettaminen on epäinhimillistä. 

Vierailija kirjoitti:

Dianan kissalle nimeksi? 

Olisin aina halunnut olla Diana Ross.

Vaikka mihin.

Ei noi sairaudet ainakaan elinikää millään lailla lyhennä pikemminkin päinvastoin jos 100 vuotiaaksikin elää, anoppi täyttää 78 ja sairauksia on pitkään ollut vaikka muille jakaa mutta pitkään on saanut elää, todennäköisesti 100 vuotiaaksi hänkin luikertelee lääkkeiden voimalla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen omaiset näkee, missä vaiheessa sairas vanhuskin vielä nauttii elämästä, on esimerkiksi iloinen jostain hyvälle maistuvasta ruuasta tai ymmärtää omaisten vierailun ja iloitsee siitä. Kivun tunne tosiaan häviää, vaikka varmaan ne samat nivel- ja muut sairaudet elimistössä kuitenkin on.

Itse toivoisin, että silloin kun nuo pienetkin nautinnon hetket ovat ohi, saisin eutanasian etukäteen tekemälläni omalla päätöksellä.

En itse vastusta eutanasiaa ainakaan täysin kaikissa muodoissa, mutta siihen prosessiin lähteminen mikään takuuhelppo ja yksinkertainen ratkaisu ole muistisairauden tapauksessa. Hollannissa asiasta on kerrytetty jo kokemusta. Asiasta voi tehdä hoitotahdon jo varhain, mutta potilaan suostumus kuitenkin vaaditaan vielä lähempänä h-hetkeä, mikään 10 vuoden takainen tahto ei yksin riitä. Puhe- ja ilmaisukyvyttömältä sitä ei enää saa, ja yllättävän moni eutanasiaa halunnut ei sitä enää halua siinä vaiheessa, kun on kunnolla sairaudentunnoton ja höpertynyt. Siinä sitten pähkäillään, että onko potilas aidosti muuttanut mielensä todettuaan elämän olevan vielä elämisen arvoista (mihin hänellä pitää eutanasiaprotokollan mukaan olla aina oikeus) vai olisiko eutanasia hänen todellisen tahtonsa mukainen. Näistä on väännetty oikeudessa ja jaettu tuomioitakin, että onko esim. läheinen painostanut eutanasiaan, ja jossain tapauksessa eutanasiaansa vastustavaa muistisairasta vanhusta oli väkisin pidelty kiinni perheenjäsenten voimin eutanasian toteuttamiseksi. On totta, että valtaosa alzheimer-potilaista varmasti hyötyisi optimaaliseen aikaan toteutetusta eutanasiasta, mutta se ei ole taudin luonteen vuoksi aina niin yksinkertaista. 

Nälkään ja janoon jos ei sairaskohtaus yllätä aiemmin. Pelottavaa. Mitä se hyödyttää vaikka tekisin itselleni hoitotahdon että haluan letkuruokintaa, kun nielemiskyky katoaa. Kun ei lääkärit siihen suostu vaan antavat kuolla nälkään.