Mihin Alzheimerin taudissa kuollaan?

Mun isä kuoli keuhkokuumeeseen. Olis itä ennen laitoksessa vuoden ihan syötettävänä vuodepotilaana. Kova kuume oli viikon ennen kuolemaa, sai kipulääkettä mutta ei enää antibioottia elämää pidentämään.

keuhkokuumeeseen tai johonkin muuhun infektioon

Kyllä itse alzheimerin tautiinkin voi kuolla, vaikka moni iäkäs potilas sitten kuoleekin keuhkokuumeeseen. Kun aivot menettävät riittävän suuren osan toimintakykyään, ei muukaan elimistö enää toimi. 

Anoppi vain hiipui pikku hiljaa pois, ei hänellä vaikuttanut tuskia olevan loppuvaiheessakaan. Nukahti illalla eikä enää herännyt. Oli aivan rauhallinen lähtö. Ehti sairastaa kymmenisen vuotta.

Jos ei muuta ilmaannu, niin nielemisrefleksin katoaminen johtaa lopulta siihen, että sylkeä menee keuhkoihin. Löytyy kyllä netistäkin. Mutta Alzheimerissa on se hyvä puoli, että potilas ei itse ymmärrä enää pitkälle edenneessä vaiheessa tilaansa eikä näinollen tavallaan kärsi, se on raskaampaa omaisille.

Unohdetaan hengittää.

Sitähän sanotaan että Alzhaimer on "omaisten tauti".
Voimia.

Pystyykö sairauden tilasta päättelemään mitään elinajanodotteesta?
Isoäidilläni on mennyt puhe- ja liikuntakyky kauan sitten, ei siis edes syö itse. On käytännössä kuin pikkuvauva mutta vanhuksen vartalossa.
Älli ilmeisesti vielä jotenkuten pelaa, silmät olivat kostuneet kun hänelle lähetettiin kuva lapsestani (ensimmäinen lapsenlapsenlapsi hänelle). Ihana muisto ainakin meille, että haluaa joka ilta katsoa kuvaa ennen nukkumaanmenoa :)

Keuhkokuumeeseen.

Kaikkia kuolinsyitä ei voida selvittää, koska Alzheimerin taudissa kuollaan tyypillisesti terveyskeskuksen vuodeosastolla, eli terveydenhuollon ammattilaisten valvonnassa ja kuolema on odotettavissa. Siksi ruumiinavauksia harvoin tehdään.

Tavallista on, että kunnon heiketessä ja elimistön rappeutuessa Alzheimer-potilas päätyy lopulta täysin vuoteeseen hoidettavaksi. Vuoteessa makaaminen, nielemisen vaikeutuminen, virtsa-ja ulosteinkontinenssi ja yleistilan lasku altistavat monille komplikaatioille.

Tyypillinen on esim. keuhkokuume, joka voi olla seurausta hengitystieinfektiosta tai ravinnon aspiroinnista keuhkoputkeen.  Virtsatieinfektio voi edetä urosepsikseen, eli "verenmyrkytykseen". Mahdollisia ovat myös laskimoperäiset keuhkoveritulpat, aivoverenvuodot ja aivoveritulpat. Kaikki ei suoranaisesti liity alziin, vaan ovat seurausta kokonaisvaltaisesta elimistön rappeutumisesta.

Kun toimintakyky on vielä hyvä, muistamattomuus altistaa erilaisille riskeille, kuten kaatumiselle ja paleltumiselle, jos potilas pääsee karkaamaan hoivakodista ja häntä ei löydetä ajoissa.

Joskus potilas vain heikkenee heikkenemistään, ja "nukkuu pois", silloin on vaikeaa nimetä todennäköistä kuolinsyytä, kun selviä oireita ei ole ja ruumiinavausta ei tehdä.

,Sisareni sairastaa alzheimeria etenee kovaa vauhtia eikä ikää ole vielä paljon täyttää 69 vuotta, sairaus luokitellaan jo keskivaikeaksi. Kyllä elämänarvot muuttuu tässä tilanteessa rahalla ei paljon ole merkitystä  kun sairaus iskee niin pistää miettimään mikä elämässä on tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

,Sisareni sairastaa alzheimeria etenee kovaa vauhtia eikä ikää ole vielä paljon täyttää 69 vuotta, sairaus luokitellaan jo keskivaikeaksi. Kyllä elämänarvot muuttuu tässä tilanteessa rahalla ei paljon ole merkitystä  kun sairaus iskee niin pistää miettimään mikä elämässä on tärkeintä.

Voi surkeus =(

Mummolla on aika nopeasti etenevä A, ei oikein halua syödä, pitää painostaa. Hyviä puolia on se, että ei tunne kipuja, jotka aikaisemmin vaivasivat  (mistähän se  johtuu?). Tuntee omaiset, mutta ei muista enää 2 minuutin päästä kuka juuri oli käynyt.

Meidän mummu sai laaja-alaisen aivoinfarktin. Ei vaan enää herännyt, vietti vuorokauden sairaalassa kunnes henkäisi viimeisen kerran.

Vierailija kirjoitti:

Keuhkokuumeeseen.

Meidän pappa kuoli kanssa sairaalassa keuhkokuumeeseen,mummo oli muuten hyvä kuntoinen,mutta kaatui ja joutui sairaalaan ja keuhkokuume vei senkin.

Mummosta jäi irvokas kuva meidän pojan kanssa ja pari päivää sen jälkeen kuoli.

En olisi halunnut sellaista muistoa vaan kuvan missä olisi ollut vielä kunnossa.

Alkoholisti vanhempien lapsena olin paljon isovanhemmilla välillä ja niistä ajoista jäi hyvät muistot,ei tarvinnut yöllä kuunnella kännisten tappelua ja aamulla kouluun lähtiessä ihmetellä millainen sotku on ja kuka on sammunut mihinkin.

Minäkin olin miettinyt pitkään tätä.

Yleensä sanotaan, että viimeinen vaihe alzheimerissa kestää 1 - 5 vuotta, mutta oma äitini on yleisten kriteerien mukaan kyllä ollut siinä viimeisessä vaiheessa jo noin seitsemän vuotta ja siitä viimeiset neljä vuotta käytännössä vuodepotilaana. Elvyttämättäjättämispäätös tehtiin jo liki neljä vuotta sitten eikä ainakaan kahteen vuoteen ole pystynyt osoittamaan minkäänlaista kontaktia edes katseellaan kehenkään. Ruokaa vaan menee edelleen alas, kun syötetään ja jonkinlaista valitusta pitää suurimman osan aikaa. Hoitajat nostavat hänet vielä pari kertaa viikossa joksikin aikaa istumaan tukituoliin, mutta lienee kyseenalaista onko siitä hänelle nautintoa, kun kuitenkin nojaa pää kenossa silmät kiinni.

Muiden kanssa käymieni keskustelujen perusteella voisin sanoa, että tilanne on aika yleinen vanhuksilla nykyään ja ihmettelenkin sitä miksi lääkäripalstoilla ja netissä asiantuntijat antavat huomattavasti lyhyempiä eliniän odotusaikoja viimeiselle vaiheelle. Vaikuttaisi siltä, että tuo vihoviimeinen vaihe, kun ei enää mitään muuta toimintakykyä ole jäljellä kuin syötetyn ruoan nieleminen, voi hyvinkin kestää 5 - 10 vuotta iäkkäilläkin henkilöillä.

Kokemustaon kirjoitti:

Yleensä sanotaan, että viimeinen vaihe alzheimerissa kestää 1 - 5 vuotta, mutta oma äitini on yleisten kriteerien mukaan kyllä ollut siinä viimeisessä vaiheessa jo noin seitsemän vuotta ja siitä viimeiset neljä vuotta käytännössä vuodepotilaana. Elvyttämättäjättämispäätös tehtiin jo liki neljä vuotta sitten eikä ainakaan kahteen vuoteen ole pystynyt osoittamaan minkäänlaista kontaktia edes katseellaan kehenkään. Ruokaa vaan menee edelleen alas, kun syötetään ja jonkinlaista valitusta pitää suurimman osan aikaa. Hoitajat nostavat hänet vielä pari kertaa viikossa joksikin aikaa istumaan tukituoliin, mutta lienee kyseenalaista onko siitä hänelle nautintoa, kun kuitenkin nojaa pää kenossa silmät kiinni.

Muiden kanssa käymieni keskustelujen perusteella voisin sanoa, että tilanne on aika yleinen vanhuksilla nykyään ja ihmettelenkin sitä miksi lääkäripalstoilla ja netissä asiantuntijat antavat huomattavasti lyhyempiä eliniän odotusaikoja viimeiselle vaiheelle. Vaikuttaisi siltä, että tuo vihoviimeinen vaihe, kun ei enää mitään muuta toimintakykyä ole jäljellä kuin syötetyn ruoan nieleminen, voi hyvinkin kestää 5 - 10 vuotta iäkkäilläkin henkilöillä.

Näitä kohtaloita nähdessäni mietin että mikä hinku ihmisillä on elää vanhaksi. Siis oikeasti vanhaksi. Todella toivon että lähden aikanani saappaat jalassa, vaikka sitten jokusen vuoden nuorempana. Ei tuollainen vaan ole elämää, ei sille vanhukselle eikä omaisille katsoa vierestä.

Koska tieteellinen keskustelu tällä palstalla on heikkotasoista; ja toisaalta lääketieteen taso heikkoa, niin tuskin tänne kaatopaikalle kannattaa paljon kirjoittaa. Mutta googlella löytyy esim. Balin, Miklossy, Alonso, Pisa, antimicrobial peptide, amyloid. Turha tehdä yksinkertaisesta asiasta rakettitiedettä, Alzheimerin tautikin on infektioperäinen, yksityiskohdat vaativat tarkempaa tietoa, mutta tälläkin tiedolla pärjää jo pitkälle. Lääketiede johtaa harhaan, on tehnyt sitä jo yli 100 vuotta.

Kyllä sen omaiset näkee, missä vaiheessa sairas vanhuskin vielä nauttii elämästä, on esimerkiksi iloinen jostain hyvälle maistuvasta ruuasta tai ymmärtää omaisten vierailun ja iloitsee siitä. Kivun tunne tosiaan häviää, vaikka varmaan ne samat nivel- ja muut sairaudet elimistössä kuitenkin on.

Itse toivoisin, että silloin kun nuo pienetkin nautinnon hetket ovat ohi, saisin eutanasian etukäteen tekemälläni omalla päätöksellä.