Reissaako miehenne kavereidensa kanssa?

Muutaman kerran vuodessa kun käydään omilla lomillamme (1-5 päivää) niin johan on taas ihana olla oman kullan kanssa sen jälkeen.



Itse en ymmärrä sitä, että kaikki aina reissaa kaikkialle. Ei mua kiinnosta jotkut urheilukisat toisella puolella Suomea. Mies taas olis ihan hukassa ystävieni luona, kun naisporukalla vietetään laatuaikaa.



Välillä kumpikin pääsee yksin reissuun ja kotiin jäänyt hoitaa lapset. Välillä taas toinen saa jäädä yksin kotiin, kun puoliso vie lapset esim. sukulaisreissulle ( anopit saa nauttia omien lastensa ja lastenlastensa seurasta joskus ilman vävyä ja miniää ja voivatt rauhassa toteuttaa juuri oman perheensä ja sukunsa rasittavia tapoja :))

vähempiarvoisten? Aika outoa aikuiselta ihmiseltä. Tuolle on nimikin: läheisriippuvuus tai sitten et uskalla päästää miestäsi yksin reissuun. Ja muille tiedoksi, että kyse ei olut pelkästään formuloista vaan siitä, että mies saattaisikin haluta yksin lähteä reissuun ja kun et itse halua reissata kuin miehen kanssa , voisi olla suuri järkytys.

kyse ei ole siitä, että ei voisi matkustaa "vähempiarvoisten" kanssa. Vaan siitä, että koska lomia on vain se 1-2 vuodessa niin ne HALUAA OLLA SELLAISEN KANSSA JONKA KANSSA ON KAIKISTA HAUSKINTA. Lomat maksaa kuitenkin tuhansia euroja (ainakin ne joilla itse käyn), miksi ihmeessä laittaisin sellaisen summan menemään sen takia että joudun shoppailemaan tai juoksemaan museoissa, vaikka ne ei kiinnosta mua pätkän vertaa??? Mikä ihme tässä on niin vaikea sulla tajuta??? Ihan sama juttu kuin sinä itse et halua juosta siellä miehen kalastusreissuilla (jos se olit). Mä en halua olla kavereiden kanssa lomalla, koska he tekevät siellä sellaisia juttuja joista en tykkää! Mies taas tekee sellaisia, joista tykkään. Ja sama homma meillä myös toisinpäin. Got it?

sääli niitä joilla vain avioliitto. kun nekin "joista ei olisi ikinä uskonut" eroaa myös ja voipi olla aika ankeaa sitten...

ihan oikeasti paras ystävä, ei vaan paperilla.

sulattaa se, että elämää on myös ilman sitä parasta ystävää ja voi olla myös muita ystäviä. Eivät liene sulje toisiaan pois.

sulattaa se, että elämää on myös ilman sitä parasta ystävää ja voi olla myös muita ystäviä. Eivät liene sulje toisiaan pois.

olet nyt ymmärtänyt jotain ihan väärin

sulattaa se, että elämää on myös ilman sitä parasta ystävää ja voi olla myös muita ystäviä. Eivät liene sulje toisiaan pois.

Minulle mies on MIEHENI ja paras ystäväni, paras YSTÄVÄNI on tärkeä ja LAPSET nyt kaikkein tärkeimmät. Silti meillä lomaillaan ystävien kanssa erikseenkin. Mikä siinä on niin outoa... Oletko ap mustasukkainen? Se voisi olla yksi syy, miksi et pidä miehesi "omasta" lomasta. Ja sehän on vaan kiva, jos jotkut haluaa olla kaikki lomat yhdessä, eihän se ole keneltäkään pois, mutta itse kokisin outona, etten lomailisi myös ystävieni kanssa. T. Se 45 v, jolla jo isommat lapset.

47-vuotias, jolla 25 vuotta avioliittoa takana.



Ja mieheni on minullekin tärkeä, paras ystäväni, ja lapset tärkeimmät.

Mutta lomaillaan tosiaan erikseenKIN.

Viimeksi pariviikkoa sitten oli mökillä kavereidensa kanssa. Mä lähden duunikaverien kanssa tallinnaan tän kuun lopussa. Yhdessä reissattiin hiihtolomalla.

säälittävää. Toivottavasti sinulla ei koskaan tule mitään ongelmaa tai vastaavaa. Toivottavasti miehesi ei koskaan jätä tai sairastu. Koska sitten sinulla ei olisi ketään.

sinä taas vaikutat sellaiselta raasulta, jolla ei oikein mene hyvin miehensä kanssa. Haluaisit kovasti matkustella miehesi kanssa, mutta mies lähtee mieluummin kavereiden kanssa. Koska he ovat tärkämiä hänelle kuin sinä. Harmi. Mutta, toki jos on pirttihirmu kotona niin lähtisin minäkin :).

Saako sitten matkustaa yksin/ystävien kanssa vai jääkö reissut kokonaan?

Mies käy kalareissuilla yksin, isänsä tai veljensä kanssa. Yleensä on yhden yön poissa, kerran vuodessa vuokraavat mökin ja ovat kolme yötä poissa.

Kerran mies kävi parhaan ystävänsä kanssa Amsterdamissa, minua ei taas coffee shopit kiinnosta (vaikka nekin on nähyt aiemmin).



Nyt kun lapset ovat isompia, olen itsekin käynyt ystäväni/siskoni kanssa viikonloppureissuilla Ruotsissa ja Virossa. Lapset ovat silloin isän kanssa kotosalla. Eli nyt on minun vuoroni reissata kun imetys ohitse jne.



Yhdessä teimme ensimmäisen reissumme Lontooseen viime vuonna. Koko perheellä emme ole vielä pidempiä reissuja päässeet tekemään, itse olen käynyt siskon ja lasten kanssa pari kertaa etelässä, mies kun on töissä eikä lomia juuri ole, ja ne vapaat vietetään sitten perheen kesken mökillä jne.



Jokainen tavallaan, mutta kyllä minulle vaan on niin tärkeää päästä reissuun ilman miestänikin. Voi puhua vanhojen ystävien kanssa vanhoja asioita, ystävät ovat tulleet elämääni yli 20 vuotta sitten, paljon on koettu. Mies ollut elämässäni kahdenksan vuotta, ja vaikka onkin rakkain ihmiseni lasten lisäksi, niin silti nautin ajasta ilman häntä. Kuten nautin ajastani välillä ihan yksinkin, kun mies on vaikka mökillä lasten kanssa. Vanhojen likka- ja poikakavereiden kanssa voi käydä keikoilla, samoja bändejä katsomassa kuin sillon 16-vuotiaana, tehdä festarireissuja niin kuin silloin ennen. Ei miestä kiinnosta teltan kanssa ryvetä festareilla, me mennään teltalla perheen kanssa lappiin.

mies käy yleensä kahdesti vuodessa (kevät+syksy) kavereidenssa kanssa kalassa (meidän omalla) mökillä. Eipä juuri muuten käy, paitsi joku työporukan Tallinnan reissu on joskus ollut. Itse käyn samalla lailla, joskus harvakseltaan likkaporukassa Tallinnassa tms. Me vastikään puhuimmekin tästä mieheni kanssa, hän ihmetteli miksi pidetään outona ettei häntä kiinnosta lähteä miesporukoissa esim kaupunkilomalle. Haluaa mieluummin käyttää vähät vapaansa perheen kanssa. Eikä meillä niin paljon ylimääräistä rahaakaan ole että voitaisiin ihan mielin määrin matkustella. Niinpä käytämme vähät matkarahat koko perheen yhteisiin lomamatkoihin.

ystävyyssuhteet ovat alle 10v vanhoja. Kaikki vanhat koulukaverit jne jäi entiselle paikkakunnalle kun muutettiin, eikä heihin enää tule pidettyä yhteyttä.

en ole ihan varma kummin päin se menee. Oikeasti on tosi vaikea uskoa, että vaikka kuinka oltaisiin toistensa parhaita ystäviä, niin kummallakaan ei ole YHTÄKÄÄN kiinnostuksen kohteita, joista toinen ei olisi kiinnostunut. Ja ei kai sitä ainoita lomia olekaan pakko viettää muiden kuin perheensä kanssa, onhan olemassa esim viikonloput, jolloin ehtii jo kivasti tekemään pieniä reissuja. Joko miehesi on tosi tossun alla tai sitten sinä. Tai sitten olette molemmat VAKAVASTI lähimmäisriippuvaisia. Niin tai näin, niin ei ole terve tilanne.

Meidän perheessä reissataan lähinnä koko perhe yhdessä, joskus harvoin me vanhemmat keskenämme ilman lapsia ja joskus harvoin mieheni omien ystäviensä kanssa ja minä omieni. Minusta tämä on normaalia terveessä aikuisessa ihmissuhteessa.

Kerran syksyssä mieheni käy miesporukalla uistelemassa. Sama porukka on kokoontunut jo n 10 vuotena ja kertaakaan ei kenenkään vaimot tai tyttöystävät ole olleet mukana, joten en itsekään kuvittelisikaan sinne itseäni tunkevani.

Toinen traditio miehelleni on, että hän on erään lapsuuden ystävänsä kanssa käynyt joka vuosi Jyväskylän suurajoissa. Myös se on sellainen yhden yön reissu, jolle en millään haluaisikaan mukaan.

Itse olen tehnyt muutamia viikonloppureissuja kotimaassa teatteriin tai ulkomaille shoppailu um kaupunkimatkoja omien ystävieni kanssa.

Pitkiä viikon tai kahden reissuja meistä ei kumpikaan taitaisi edes haluta tehdä ilman perhettä, mutta lyhyempiä kyllä.

kyse ei ole siitä, että ei voisi matkustaa "vähempiarvoisten" kanssa. Vaan siitä, että koska lomia on vain se 1-2 vuodessa niin ne HALUAA OLLA SELLAISEN KANSSA JONKA KANSSA ON KAIKISTA HAUSKINTA. Lomat maksaa kuitenkin tuhansia euroja (ainakin ne joilla itse käyn), miksi ihmeessä laittaisin sellaisen summan menemään sen takia että joudun shoppailemaan tai juoksemaan museoissa, vaikka ne ei kiinnosta mua pätkän vertaa??? Mikä ihme tässä on niin vaikea sulla tajuta??? Ihan sama juttu kuin sinä itse et halua juosta siellä miehen kalastusreissuilla (jos se olit). Mä en halua olla kavereiden kanssa lomalla, koska he tekevät siellä sellaisia juttuja joista en tykkää! Mies taas tekee sellaisia, joista tykkään. Ja sama homma meillä myös toisinpäin. Got it?

Aika moni kullostaa täällä läheisriippuvaiselta. Vai olisivatko kovin nuoria ja hiukan mustasukkaisia? Elämä opettaa. T. ystävistä lapsesta asti kiinnipitänyt (kuten miehensäkin) 45 v. mamma.

ystävyyssuhteet ovat alle 10v vanhoja. Kaikki vanhat koulukaverit jne jäi entiselle paikkakunnalle kun muutettiin, eikä heihin enää tule pidettyä yhteyttä.

Aika moni kullostaa täällä läheisriippuvaiselta. Vai olisivatko kovin nuoria ja hiukan mustasukkaisia? Elämä opettaa. T. ystävistä lapsesta asti kiinnipitänyt (kuten miehensäkin) 45 v. mamma.

Pakonomainen huolehtivuus ja riippuvuus

Kokemus siitä, että on vastuussa muista ihmisistä

Ahdistuksen, säälin tai syyllisyyden tunteminen muiden ongelmista

Tunne velvollisuudesta auttaa muita, muiden tarpeiden ennakointi,

miellyttämisenhalu

Toiminta omia toiveita ja ajatuksia vastaan

Ei osaa kieltäytyä, koska pelkää hylätyksi tulemista

Tunne siitä, että apua tarvitsevat hakeutuvat hänen luoksensa

Sitoutuminen muiden auttamiseen niin, että oma arkielämä kärsii

Puhuu paljon toisista ihmisistä, pohdiskelee muiden ongelmia ylenmäärin

Kaikki voimavarat menevät muista huolehtimiseen

Tyydytys tulee ihmissuhteista, vaikka ne toisivatkin tuskaa, ei kestä

yksinjäämistä

Huonon kohtelun sieto, marttyyrimainen käyttäytyminen

Heikko itsetunto ja luottamuksen puute

Oman itsensä jatkuva arvostelu, tunne siitä, että on huono ja erilainen ihminen

Muut eivät saa arvostella, arvostelua saattaa seurata raivonpuuska tai syvä

suuttumus

Toisaalta henkilö kyselee jatkuvasti, mitä mieltä muut hänestä ovat

Ei ota kehujakaan vastaan, mutta suuttuu, jos muut eivät kiittele ja kehu

Elää muiden elämien kautta, saa tyydytystä muiden onnistumisista

Pelko olla oma itsensä, elää tunteella omaa elämää

Ei tunnista tunteitaan ja tarpeitaan

Ei luota itseensä, tunteisiinsa eikä muihin ihmisiin

Mutta kyllä mä ymmärrän jos joku ei reissaa kavereineen. Mullakin on kaveripiirissä pari tälläistä pariskuntaa. Ei ne mitään läheisriippuvaisia ole, kaikilla niillä on omia menoja ja omia harrastuksia, ei ne koko ajan yhdessä ole, mutta eivät tee mitään reissuja tyttö/poikaporukoissakaan vaan yhdessä perheen kanssa.

En mä ole koskaan sitä mitenkään kummastellut, nyt vasta tajusin kun oikein rupesin miettimään että, miten muilla tuttavillani?



Jokainen tavallaan.