G: Omituisinta, mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

kävi meillä kylässä... päivät ja illat liikku yksin kaupungilla. Yhtenä päivänä me annettiin sille omat avaimet jotta se pääsee yöllä sisään meitä herättämättä. No, meillä miehen kans oli sängyssä hellät hetket meneillään ku tää vieras soittaa ovikelloa. Asuttiin kerrostalossa ja vieras siis siellä alaovella. Sisään tullessaan selitti ettei jaksanut kokeilla mikä avain sopii mihinkin. Ja sitten alkoi selittää kovaan ääneen mitä oli nähnyt, mm. että oli aika tsäpäkän näköisiä huoria kaduilla (asumme ulkomailla jossa niitä on kaduilla). Tämän sanoi mulle, mies ei ollu sillon samassa huoneessa. Tämä vieras myös levitti kaikki hygieniatarvikkeensa ympäri kylppäriä, mm. jätti partaveitsikotelonsa lampun päälle niin että se suli ja meinasi aiheuttaa tulipalon.



Sitten syystä että asumme ulkomailla, meillä on myös käynyt näitä "hotellivieraita", jotka odottaa meiltä täysihoitoa eikä juuri vietä aikaa meidän kans. Kysyvät "oisko teillä kylmää olutta" jne. Tai soittavat juna-asemalta et voisitteko tulla hakemaan ilman että ilmottaa siitä etukäteen mitenkään.



Eräs yläasteaikojen ystävä johon en oo pitäny yhteyttä n. 15 vuoteen, pisti viestiä et oltas kaverin kans tulossa sinne, voisko olla teillä yötä. En edes jaksanut vastata.

aikamoisia metsalaisia. Uskomattomia juttuja.

Minun ystäväni eivät ole suomalaisista. Mutta sinun kommenttisi kertoo kyllä omasta metsäläisyydestäsi. :-P

siis ne English Breakfast-teen pössyttelijät. En voisi mitenkään kuvitella että kukaan kavereistani esim. piereskelisi tai sekstaisi kuulteni tai haukkuisi taloni ;-) Uskomattomia juttuja.

Ensimmäistä kertaa tavattiin ja otettiin pikkasen alkoholia. Mun mies kaivoi konjakkipullon esiin ja halusi tarjota siitä, minä ja kaverini kieltäydyttiin konjakista koska kumpikaan meistä ei pidä siitä. Kaverin mies otti ja oksensi sen jälkeen. Myöhemmin kaveri kertoi että sen mies ei tykkää konjakista! miksi se sitten otti sitä?



Me ollaan miehen kanssa myöhemmin naureskeltu tälle hepulle ja konjakki oli vielä jotain tosi hyvää konjakkia (mä en niistä kyllä oikein mitään ymmärrä).



Tää kaverin mies oli myös semmoinen kommentoija joka arvostelee toisten omaisuutta tyyliin "miks tossa on tommonen ikkuna, tosi tyhmää toi ikkunna tossa ja ton kokoinen.

Pakko kommentoida, että kyllä näistä jotkut ottaa aika vähästä nokkiinsa, vaikkakin ihan aidosti törkeitäkin tapauksia on näissä. Mutta ottakaa hei huomioon, että kyläily"kulttuurissa" voi olla isoja eroja. Minulle on opetettu, että emännän touhuihin sotkeentuminen on erittäin epäkohteliasta, ja siksi minusta on hyvin kiusallista edes anoppilassa tms sukulaisissa mennä "avustamaan" keittiöön. Inhoan myös sitä, jos omassa kodissa joku vieraista tulee auttamaan ja hössäämään viereen. Myökin tuliaisten tuominen tuominen tuntuu epäluottamuslauseelta.

Ja siksi oudoin vieras minulle on anoppi, joka tunkee kätensä joka asiaan ja suurin piirtein alkaa siivoamaan aina tullessaan meille ja saattaa esim kurkata jääkaappiin tuosta vaan. Mutta eihän se mitään sillä tarkoita, ja varmaan ajattelee miniästä, että onpa laiska miniä, kun hyvä että jääkaapilta uskaltaa maitoa hakea pöytään!

kun hyvä että jääkaapilta uskaltaa maitoa hakea pöytään!



-> siis anoppilassa tietysti, ei kotona :)

koko perheen voimin, niin hänen miehensä ei ole koskaan paikalla tai ainakin lähtee heti kohta "asioille" kun olemme tulleet. Ollaan monta kertaa mietitty, että johtuuko meistä vai mistä, sikosni vaan sano oettei se viihdy kotona ja ei johdu meistä yms.



Tosi harvoin heillä käydään ja siskoni aina valittaa kun ei ikinä käydä. No, kerran sovittiin että tullaan (ajomatkaa n. 200 km) ja ollaan perillä siihen ja siihen aikaan, joo kaikki hyvin. Soitin siskollen kun ajomatkaa oli n. 10 km jäljellä että ollaan n. 15 min päästä siellä niin siskoni ilmoitti että ovat juuri lähdössä muualle kyläilemään, joten eivät ole kotona!! No mitäs me vieraassa paikassa muuta kuin etsittiin ruokapaikka, syötiin ja ajeltiin takaisin kotiin :)



Tämän samaisen siskon mies tuli viimeisenä oman poikansa ristiäisiin n. 5 min. ennen alkua, siinä suku ja pappi odoteltiin josko lapsen isä suvaitsisi ilmestyä. Joi kasteen jälkeen kahvit ja häipyi sanomatta kellekkään mitään eli oli paikalla n. 45 min. Siskoni on ollut ko. miehen kanssa jo usean vuoden ja heillä on siis lapsia ja kuulemma ihan normaali perhe-elämä, no tiedä häntä. Mutta turhaan siskoni enää ihmettelee miksi ei heillä koskaan käydä :D

kun näitä luen...

jälkeen meille yökylään.

Heräsin keskellä yöllä lorinaan. Kusi meidän kirjahyllyyn cd-levyjen päälle. Siinä meni myös iso olohuoneen matto pilalle.

Ei ole kaverista kuulunut sen jälkeen mitään.

kanssa yksi sellainen takiainen. Tuli joskus yllättäen puolenpäivän jälkeen ja aluksi oli ihan kiva jutella, mutta kun ei älynnytkään lähteä sitten millään. Minulla olisi ollut vaikka mitä tekemistä mutta piti viihdyttää vierasta monta tuntia kunnes mies tuli töistä ja sitten viihdytettiin molemmat vierasta. Illalla parin tunnin ajan vihjailin että onpas jo myöhä, nyt väsyttää ja aamulla on aikainen meno, mutta vieras vaan juttelee ja juttelee. En jaksanut enää edes vastailla mutta se ei puhetulvaa hiljentänyt. Lopulta nukahdin sohvalle istualleen mieheni viereen ja ehdin torkkua siinä tovin ennen kuin tämä vieras lopultakin lähti.



Äitini on myös näitä penkojia, kaikki kaapit käy läpi jos jää johonkin huoneeseen yksinään. Kerran kun oli yötä kylässä heräsin kaapin ovien paukkeeseen kuuden maissa aamulla (lauantai jolloin olisin mielelläni nukkunut kerrankin pidempään). Kuuntelin sitä vähän aikaa ja menin sitten kysymään että mitä tekee niin sanoi etsivänsä kahvikuppia että keittäisi itselleen kahvia. Juu, niitä kuppejahan löytyy todennäköisimmin altaan alla olevista kaapeista tai eteiskaapeista mitkä oli myös penkonut läpi.



Yksi miehen sukulainen tuli myös yllätysvierailulle perheensä kanssa (3 lasta). Toi omassa kattilassa ruokaa mukanaan, mutta otti kuitenkin meidän jääkaapista kinkut ja juustot kysymättä ja laittoi juhla-astiaston lautasille tarjolle. Ei siis voinut ottaa kinkkupaketista suoraan vaan nosti kaikki kinkut lautasille tarjolle. Muutenkin vain paineli suoraan keittiöön touhuamaan mitään minulle sanomatta, enkä edes tunne tätä naista juuri ollenkaan. Olisi edes ottanut arkiastioita mutta piti ottaa hienoimmat, jotka on ihan omaan kaappiinsa vielä piilotettu. Olohuoneen jossa nukkuivat järjestivät uusiksi, siirsivät kaikki huonekalut pois paikoiltaan ja tekivät pesän keskelle lattiaa. Suihkussa ja saunassa viipyivät tosi kauan, vettä kului kiitettäväksi (huono äänieristys niin kuulee kun joku vettä laskee suihkussa). Samoin vessassa käydessään avasivat lavuaarin hanan täysille kai ääniä peittämään. Kivasti lisää vesilaskua meille kun jokainen viipyy pitkään vessassa hana koko ajan auki...



Näistä käsipyyhejutuista tuli mieleen yksi vieras, joka ei muuten ole kovin paha mutta jumittuu hänkin helposti pitkäksi aikaa. Oli jo käynyt täällä monta kertaa kun yhden kerran käydessään meni vessaan pesemään käsiään. Huusi sieltä sitten että mikä näistä on käsipyyhe. Hyvä että kysyy mutta kun vessassa on 6-nuppinen naulakko, jossa lähimpänä lavuaaria pieni, käsipyyhkeen kokoinen pyyhe, ja sen jälkeen kaksi tyhjää koukkua, jonka jälkeen kylpytakki ja kaksi jättikokoista kylpypyyhettä niin ei luulisi erehtymisen vaaraa olevan :D

Kun anoppi kerran-pari vuodessa kyläilee meillä on kyllä pinna kireällä. Ekat vuodet hän oli niin "kohtelias", ettei uskaltanut pyytää mitään. Esimerkiksi olin unohtanut antaa hänelle pyyhkeen, joten hän ei sitten kysynyt sitä vaan kuivasi paitaansa. Vesilasiakaan ei pyytänyt, saati itse ottanut vaan joi vessassa käydesään hanasta. Nykyisin kyllä osaa jo itsekin hakea laseja. Tosin ne ovat hänen mielestään väärässä paikassa, siitä muistaa mainita. Hänellä ei ole ikinä mitään toiveita ohjelmasta, ruuasta, tekemisestä tai muusta, kaikki käy. Tiedän, että hänellä on ruokarajoitteita (syö mielestään terveellisesti), mutta ikinä ei kysyttäessäkään kerro tarkemmin mikä maistuisi. Kun ruoka on pöydässä hän jättää syömättä, kun ei halua lisäaineita / tyydyttyneitä rasvoja / valkoista viljaa / rasvaista / huonosti sulavaa jne. Me kuulemma tuhlaamme kauheasti kaikkeen, meillä on liikaa vaatteita (mä vihaan shoppailua, joten oma vaatekaappini on enemmänkin tyhjänpuoleinen), tavaroita ja ruokaa kaapeissa. Miehelleni hän on tyrkyttänyt mieheni edesmenneen isän vanhoja vaatteita, jotka ovat noin 25-30 vuoden takaa. Mieheni on aivan eri kokoinenkin kuin isänsä. Mulle tarjosi vanhoja kenkiään, jotka olivat minulle kolme numeroa liian pienet. Kuulemma ovat ihan hyvät, lapsiperheessä pitää säästää. Kaikki mitä meillä on on liian kallista ja turhaa. Sen sijaan mitään ei saisi heittää pois, vaan ne pitäisi antaa köyhille, kirkon keräyksiin tai vastaaviin.



Anoppilassa ollessamme joudumme taas tekemään itse kaiken. Anoppi ei käy kaupassa, ei tee ruokaa, ei mitään. Joudumme itse hankkimaan sinne kaiken, viimeksi jopa rasvan leivän päälle. Kuulemma syömme niin omituisesti, ettei anoppi osaa ostaa mitään. Ruokavaliomme on aivan normaali, mutta anopin mielestä esim. ruuan kypsentäminen on kummallista (poislukien keitot ja letut). Hänen hellansa / uuninsa hajosi kuukausi sitten eikä hän ole tarvinnut vielä uutta. Pääasiassa anoppi syö salaattia (sis. salaatti, kurkku, tomaatti, herneet, sipuli, suolapähkinät, ei muuta), liottaa jyviä piimässä ja syö sen marjojen kanssa tai syö ruisleipää. Hän ei myöskään osallistu ruuan laittoon, mutta syö kyllä toisinaan. Tämä koskee kaikkia ateriota mukaan lukien aamiainen. Mä inhoan toisten kaappien penkomista, mutta lapsille ruokaa laittaessa pakko on etsiä astioita jne. Käymme anoppilassa noin kerran kahdessa kuussa, joskus useamminkin. Anoppi asuu kauempana, joten olemme siellä aina viikonlopun. Paikalle menemme ruokakassien kanssa, samoin lähdemme pois. Anoppi pakkaa aina tuomamme ja jääneet ruuat mukaan.

Totesin juuri, että meidän päivittelemät jutut onkin olleet muihin verrattuna aika lieviä.



Itseäni ärsyttää sukulainen, joka tulee sovitusti kylään ja avaa heti telkkarin ja säätää sen todella kovalle. Ja ruokailunkaan ajaksi ei antaisi laittaa sitä kiinni.



Tulee aina ihan pöljä olo: että telkkaria katsomaanko sitä tultiinkin, olisihan hänellä kotonakin sellainen. En ymmärrä miksi ylipäätään tulee kylään kun seuramme kiinnostaa niin vähän että kaipaa koko ajan TV:n mölyä.

meillä tais olla sikamaisin se kun äitini tuli esikoisen ristiäisiin kännissä. olin kyllä erikseen pyytänyt ettei tulisi koska arvasin että saattaa tulla. pyysin myös että jättäisi krapulan kotiin.

Isäni taas tuli uuden vaimonsa kanssa kuopuksen 1v. synttäreille myöskin kännissä. olin hänelle ties kuinka kauan valittanut että kuinka kamala tuo äitini ristiäis-episodi oli. ei sit siitä tullu mieleen että ehkä en tykkää siitäkään että tulee kännissä mun lapsen synttäreille???



Että semmoset vanhemmat mulla. :) kuten arvata saattaa, lapset EIVÄT käy yökylässä kummankaan luona.

Joku kirjoitti: " Rva kyseli huonekalujemme hinnat... meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun"



Tämä on todella tökeröä! Itsekin törmännyt tähän useaan otteeseen. Vastaavasti myös, jos on sattunut ostamaan jotain, jonka vieras on nähnyt kaupassa - kommentoi hintaa ääneen! Kellään mitään hyvää vinkkiä miten vastata tällaisiin epämiellyttäviin kommentteihin ja uteluihin??? Rasittavaa

ja päättivät yhtäkkiä, että naamavärkit kaipaavat lisäehostusta. Menivät porukalla mitään kysymättä suoraan minun meikeilleni, veivät ne kylppäriin jossa aloittivat meikkiurakat peilin ääressä... sen jälkeen oli lavuaari ja vessan lattia täynnä rikkonaisia meikkejä ja mustattuja vanulappuja siellä täällä (vaikka roskiskin kylpyhuoneessa oli). Ja vielä kaupanpäälle vessa vetämättä.

ja vieraita on käynyt paljon. Kommentteja on tullut myöskin paljon ja ne ovat olleet pelkästään positiivisia.



Kuitenkin erittäin mielenkiintoista on se, että jotkut sukulaiset (lähinnä miehen puolelta) ovat tulleet kylään, eivätkä ole kommentoineet uutta taloa LAINKAAN! En voi sille mitään, mutta minua tuo loukkaa ja ihmetyttää. Itse ainakin kommentoin positiiviseen sävyyn aina uusia koteja jne.

yliterveellisesti syövät tuttavamme, jotka kylään tullessaan sanovat aina, että eivät ota mitään, kun ovat juuri syöneet. (Sanoisivat sen sitten etukäteen, niin en valmistaisi tarjottavaa.)

Toinen omituinen juttu sattui täällä nykyisessä asuinmaassani Belgiassa kun oltiin kylässä yhdellä toisella expat-pariskunnalla. Kukaan meistä neljästä ei ole belgialainen, mutta talon emäntä oli ostanut tyypillisintä belgialaista kasvista, eli salaattisikuria ja kysyi miten me Belgiassa pitkään asuneet yleensä sen valmistamme. Kerroimme sitten että uunissa kinkku-juustokuorrutuksella ja valkokastikkeella. Yllätys oli hienoinen, kun päästiin alkuruokaan (meidät oli siis kutsuttu illalliselle) kun emäntä toi sitten pöytään juuri meidän ohjeella tehtyä salaattisikuria... Todella omituista!

[/quote]

Voi maailma, millaisia me ihmiset ollaan!



Muistan erään tyypin, joka aina kylään tullessaan saapasteli yksiöni eteisestä suoraan olohuoneeseen ja länttäsi takkinsa kirjahyllyn päälle. Naulakko oli siis ihan perinteisesti siinä oven luona ja tilaakin siinä oli. Mutta rotsi piti viskata lasiesineiden päälle. Lehmänhermoisesti sitten vein takin naulakkoon ja olin jatkossa vaateripustimen kanssa ovella vastassa miehen tullessa vieraisille...



Toinen perhe käy meillä pitkästä matkasta pari kertaa vuodessa kylässä. Ilmoittavat monelta ovat tulossa ja äiti ottaa ilahtuneena valmiin ruuan vastaan, erityisesti kun perheessä on pieniä lapsia. Mutta tämä perheen isä... Kun perhe on tullut perille ja ovat asettuneet taloksi ja on aika syödä yhdessä, mies menee sohvalle ja sanoo ettei syö. Siis tokaisee vaan: "En syö". Vaimo sitten alkaa houkutella että "tulisit nyt, sä varmasti tykkäät tästä." Ekan kerran luulin olevani jotakuinkin piilokamerassa! Hemmetti, on tarjolla sitten vaikka pieniä kiviä, mielestäni olisi kohteliasta tulla yhdessä ruokapöytään seurustelemaan, eikä mököttää mykkänä sohvalla. Ja ei, kyseessä ei ole mikää automatkalla syntyneen perheriidan jälkimaininki. Jori-Petteri ei vaan tykkää sipulista.

meidän isoa telkkaria kun on 50 tuumaa. Silloin kun hankittiin se, niin isoja ei ollut kovin paljon myynnissäkään ja kaikki kyselivät että oliko kalliskin. Totesin vaan että ei isäntä suostunut kertomaan mutta kuulumma sen verran kallis että mä sain sit maksaa meidän uuden kirjahyllyn (kun ostimme samoihin aikoihin). Näin sain sujuvasti kierreltyä niin ettei tarvinnut hintaa kertoa. Olis kattonut netistä kun kerran tv:n merkki ja koko ja malli tiedossa...