G: Omituisinta, mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Muutimme vuosi sitten miehen kotiin, maatilalle. Olemme tehneet tosi isoa remonttia 70-luvun alussa rakennettuun, täysin alkuperäisessä kunnossaan olleeseen taloon. Viikko sitten pojan 2-v synttäreillä miehen sisko tuli toista kertaa kylään meille (siis entiseen lapsuudenkotiinsa). HÄn löysi kolme asiaa, joita kehui kivoiksi:

* käytävässä on uusi kello

* keittiössä pesualtaan hana

* kahvipannu, josta kaadoin kahvia. Tätäkin kehui kyllä vain siksi, että se on vanha ja siitä on joskus rukoilevaisseuroissa kaadettu kahvia 70-luvulla.



No, mitäs tästä. Toinen sisko ei ole käynyt kuin kerran, silloinkin reissu kesti 15min, kengät jalassa ja ulkovaatteet päällä. Hänelle on niin vaikea paikka, että kotia on remontoitu...

Ei-belgialainen emäntä on ostanut belgialaista kasvista, ja kysyy "konkarilta" vinkkiä/neuvoa kuinka se kannattaa valmistaa. Eikös tuon voisi ottaa pikemminkin kohteliaisuutena? Ehkä tällä emännällä ei ollut pätemisen tarvetta?

Toinen omituinen juttu sattui täällä nykyisessä asuinmaassani Belgiassa kun oltiin kylässä yhdellä toisella expat-pariskunnalla. Kukaan meistä neljästä ei ole belgialainen, mutta talon emäntä oli ostanut tyypillisintä belgialaista kasvista, eli salaattisikuria ja kysyi miten me Belgiassa pitkään asuneet yleensä sen valmistamme. Kerroimme sitten että uunissa kinkku-juustokuorrutuksella ja valkokastikkeella. Yllätys oli hienoinen, kun päästiin alkuruokaan (meidät oli siis kutsuttu illalliselle) kun emäntä toi sitten pöytään juuri meidän ohjeella tehtyä salaattisikuria... Todella omituista!

Ehkä sisko/siskot olisivat olleet itsekin ko. talon omistuksesta kiinnostuneita?

Muutimme vuosi sitten miehen kotiin, maatilalle. Olemme tehneet tosi isoa remonttia 70-luvun alussa rakennettuun, täysin alkuperäisessä kunnossaan olleeseen taloon. Viikko sitten pojan 2-v synttäreillä miehen sisko tuli toista kertaa kylään meille (siis entiseen lapsuudenkotiinsa). HÄn löysi kolme asiaa, joita kehui kivoiksi:

* käytävässä on uusi kello

* keittiössä pesualtaan hana

* kahvipannu, josta kaadoin kahvia. Tätäkin kehui kyllä vain siksi, että se on vanha ja siitä on joskus rukoilevaisseuroissa kaadettu kahvia 70-luvulla.

No, mitäs tästä. Toinen sisko ei ole käynyt kuin kerran, silloinkin reissu kesti 15min, kengät jalassa ja ulkovaatteet päällä. Hänelle on niin vaikea paikka, että kotia on remontoitu...

Yksi miehen kaverin vaimo tekee aina niin, että mitään puhumatta lähtee kahvipöydästä heti kun on saanut kahvinsa juotua, vaikka muilla olisi vielä kesken. Olen kuvitellut, että tämä olisi ihan peruskäytöstapoja, jonka jo monet lapsetkin hallitsevat.

meillä on eräs tuttava pariskunta, joka tuo aina omat ruuat meille yöksi tullessaan ja vievät sitten esim. jämät sipsipussin lopustakin omana kotiinsa. Tämä nyt on ihan ok, mutta sitten kuitenkin syövät meidän ostamia ruokia ja omistaan eivät lähes mitään.



Jos me taas käymme heidän luonaan, otamme heidän tapojensa mukaan omia ruokia mukaan, mutta he eivät koskaan tarjoa omia ruokiaan esim. edes leipää meille. Tai sitten haluavat, että me maksetaan kaikki ruoka heidän kanssaan puoliksi, jota he eivät sitten meillä ollessaan tee. Me myös jätetään esim. avatut jugurttipurkit heille eikä lähtä niitä raahaamaan sadan kilsan päähän kotiin.



Lisäystä vielä, että he (2hlö) ovat taloudellisesti paremmassa asemassa kuin me (3hlö) ja silti me yritetään tarjota vähistämme vieraillekin.

Miehen sisko perheineen olivat yökylässä. Aamulla vierashuoneesta päästettiin vähän alle 1v ja muut 3 lasta ja vanhemmat jatkoivat uniaan. No pakkohan oli niitä mukuloita siinä vahtia. Omia lapsia ei ollut silloin vasta kuin 1. No aamupalan katoin pöytään ja miehen siskon mies lapsineen tuli pöytään. Sisko jäi vielä nukkumaan ja oma mieheni oli navetassa. Passasin sitten viitä lasta siinä ja olin jo yhden kupillisen kahvia tälle miehelle kaatanut kehtasi hän moittia että millainen emäntä talossa oikein on kun ei vieraille kaadeta lisää kahvia. Sain sentäs sanotuksi että on tässä vähän kädet täynnä kun sinun lapsia tässä ruokin.

Sama porukka kuvittelee että kun tulevat yllärivierailulle että meillä sattuu olemaan ylimääräistä ruokaa 6 henkiselle perheelle.



Miehen sukulaisia nämä toisetkin: Tulivat 1v. lapsensa kanssa kahdeksi yöksi ja ilmoittivat aina koska pitäisi sitten ruokaa saada. Iltaa istuttiin myöhäälle ja me menimme sitten isännän kanssa oma 1/2 lapsi mukanamme aamu kuudelta navettaan. Kun tulin käymään sisällä heidän lapsi huusi kurkkusuorana sängyssään ja minun piti emäntä herättää että kun teidän lapsi tuossa huutaa. Itse menin jatkamaan askareita. Samalla reissulla tämä vieras nainen käytti meidän tuttipulloja ja jätti ne likaisinia sinne tänne minun pestäviksi. Muutenkin jättivät kaikki tavaransa hujan hajan ja sain siis navettatöiden lisäksi tehdä ruuat heille ja siivota kaikki heidän jälkensä. Kun olivat lähteneet huomasimme että vierashuoneen matolla oli kakkaa (ilmeisesti kuitenkin lapsen) Eihän siinä mitään mutta minusta olisi ollut asiallista ilmoittaa että on tälläinen vahinko sattunut ja pyytää vaikka anteeksi.

suku on niin ihanaa!

Siis jatkan tuota kotitalo-juttua. Ainahan oma koti on oma koti. Siskot kyllä ovat jo neljänkymmenen, asuneet poissa tuosta talosta jo 20 vuotta. Molemmille appivanhempani ovat ostaneet oman asunnon. Toisella on rivitalokolmio (sinkku), toisella omakotitalo. Lisäksi meillä kaikilla on mökki + metsää ympärillä.



Mieheni on ainoa, jota kiinnosti jatkaa maanviljelyä. Nämä asiat käytiin niin syvällisesti läpi ennen sukupolvenvaihdosta, etten vaan ymmärrä tuota "emme-halua-tulla-kylään" -asennetta.

Voi hyvä sylvi millaista käytöstä. Taitaa tuo ukko olla oikea Roope Ankka -luokan kitupiikki. Tuossa on pihiys huipussaan...

vieraat tuoneet tuliaisiksi ruokaa tai illanistujaisiin esim sipsipussinjonka vievät sitten lähtiessään pois.

olen laittanut ruokaa ja kylmää juomaakin saa kaapista ottaa.. heidän tuomat sipsit laitoin kulhoon. Aamulla mies kaatoin sipsit takaisin pussiin ja otti omat juomansakin mukaan siis kun illan oli juonut meidän olusia ja punkkua.. toi sikspäkin ja saman sikspäkin vei mukanaan..

Tämä tapahtui ollessani itse "ystävä"pariskunnan luona vierailemassa.



Olen itse kaupungin suurkeittiössä töissä, mieheni on ns. "paremmassa ammatissa". Kerran mieheni ystävä kutsui meidät illalliselle kotiinsa. Saavuimme iloisina ja parhaat päällä kylään. Hämmästys oli suuri, kun saapuessamme kylään isäntä ja emäntä parhaat päivänsä nähneet collegeasut päällä sohvalla loikeillen huikkasivat minulle -"lohi tykötarpeineen on jääkaapissa". Että siitä vaan ruokaa laittamaan ja isäntäväkeä passaamaan...

Huh, huh. Toista kertaa emme tässä kyläpaikassa käyneet...

Sovittiin että tulevat paluumatkalla kotiin meille piipahtamaan ja hakemaan lastenvaatteita. No, ajoivat pihaan ja ystävä tuli sisälle, mä ihmettelin että mihin kaverimme jäi. "Se on vähän pahalla tuulella ja halus jäädä istumaan autoon" vastas ystäväni. Mä kävin vielä ihan erikseen pyytämässä tätä kaveria kahville, mutta ei. Mä sitten ystäväni kanssa join kahvit sisällä ja tää kaveri mökötti yksin autossa. Ja kyseessä on yli kolmikymppinen nainen, mutta tais vähän lapsettaa.



Tällä samalla kaverilla on kissa joka saa myös liikkua ulkona, yöt nukkuu sisällä. Mutta jos kaveri lähtee vaikka reissuun ja kissa ei ole sisällä, niin se ei välitä yhtään. Kissa jää silloin moneksi päiväksi ja yöksi ihan omilleen ja ulos. Mun mielestä se on vähän vastuutonta.

isäntäväki ajatteli että tämä ammattilainen sitten kokkaa koko porukalle?

Oliko isäntäväki ns paremmassa ammatissa niinkuin miehesi?

Oliko isäntäväki ns paremmassa ammatissa niinkuin miehesi?

Samalla lailla kuin lääkäreitä tai korjausmiehiä vaivataan vapaa-ajalla.

Hän saattaa jaaritella ovensuussa puolikin tuntia, ja lopulta minä saan väkisin raahata hänet kyläpaikasta ulos. Joudun todellakin _monta_ kertaa sanomaan hänelle, että "Nyt lähdetään, eiköhän päästetä Liisa ja Lasse nukkumaan" jne. Ja mies vaan jatkaa jaarituksiaan, minä ahdistun ja isäntäväen naamasta näkee, että he toivoisivat meidän häipyvän hornantuuttiin.



Lisäksi minun pitää aina aloittaa lähteminen vähintään tuntia ennen varsinaista lähtöä, sillä jollen minä pakottaisi miestä ylös kyläpaikan sohvalta, istuisi hän siinä kuin tatti aamuyöhön.



Mies ahdistuu itsekin käytöksestään, muttei voi sille mitään. Hänelle on kotona opetettu, että kylästä kotiin lähteminen pitää tehdä siten että isäntäväelle jäisi vaikutelma, että kylässä on ollut niin äärettömän mukavaa, että on tosi vaikeaa lähteä pois. Se on siis hänen mielestään kohteliasta.



Appi on aivan samanlainen. Kun miehen vanhemmat ovat meillä kylässä saa anoppi väkisin taluttaa apen meidän ovelta autolle kun ensin ollaan tunti hytisty ovensuussa kuuntelemassa lähtöpuheita. Apen höpötys kuuluu vaimeana vielä heidän lotontuessaan meidän pihapolulla kohti autoaan.



"Yleensä vielä ovella kun ovat kengät jalassa lähtemässä, aloittavat pitkän asian jaarittelemisen ja saattavat tulla vielä takaisin olkkariin kengät jalassa selostamaan asiaa."

vaikka olen joka kerta erikseen sanonut, että meidän lapset pelkäävät hänen koiraansa. Ja mieheni on lievästi allerginen. En ehkä ole sanonut tarpeeksi jämäkästi, että koira ei saa tulla...



No, se koira on iso ja likainen (ei taida päästä kylpyyn kovin usein) eli rapa vain roiskuu kun se juoksee ympäri kämppää nuuhkimassa kaiken, ja kuola lentää suusta. Lapset juoksee kiljuen omaan huoneeseen piiloon eikä uskalla tulla esille. Kaveri naureskelee, kuinka "rekku" niin tykkää tulla meille kylään ja rrrakastaa lapsia.

en ota meille yövieraita lainkaan. Ainoastaan lasten synttäreille lähetän lähisukulaisille kutsut & kummeille. Illallisvieraidenkin kutsuminen on nyt loppu. Aina on jotain mistä tulee paha mieli; joko vieraiden lapset rikkovat leluja (eivät tee elettäkään, että tarjoutuisivat ostamaan uuden tilalle saati pyytäisivät anteeksi) tai tuhoavat kotimme (mm. piirsivät tusseilla juuri tapetoidun huoneen seinille isot sotkut eivätkä vaivautuneet maksamaan uudelleentapetointia). Ja nämä vasta jäävuorenhuippuja...



Meillä on uusi okt. Kaikilla tutuillamme on 60-70- luvuilla rakennetut vanhat okt:t tai asuvat rivareissa ja kerrostaloissa. Olemme nyt asuneet vasta pienen hetken talossamme ja kun meillä on käynyt samanikäisiä lapsiperheitä kylässä niin heille on tapana kysellä meiltä aivan käsittämättömän epäkohteliaita kysymyksiä kuten; paljonko talo maksoi, paljonko saatte palkkaa, arvostelevat taloamme ja sisätiloissa mm. pintamateriaaleja ja puutarhaamme (eivät ne nyt juuri perussuomalaisesta stailista poikkea). Arvostelevat pohjaratkaisua, joka on itse asiassa meidän perheelle juuri oikea.



Ostimme myös uuteen kotiin paljon uusia huonekaluja ja myös niiden hinta sekä aitous kiinnostaa. Kysytään suoraan onko kopio (ovat kyllä oikeasti aitoja). Ylipäätänsäkin "kaikessa" on jotain vikaa, joka materiaali rumaa, työn jälki huonoa ja epäsiistiä tai muuten vaan epäkäytännöllistä. Ei todellakaan ole! Ja hulluinta tässä on se, että nämä arvostelijaystävämme asuvat itse alkuperäiskuntoisissa 1970- luvun taloissa. Eipä olisi varaa arvostella, kun asuvat itse kävelevässä aikapommissa...



Myös niinkin erikoinen asia kuin talomme lämmitysjärjestelmä on kaikkien mielestä huono. Meillä nyt sattuu olemaan varmaan yleisin suomalainen lämmitysmuoto; vesikiertoinen lattialämmitys 2- tariffisähköllä. Ja näillä arvostelijoilla on sitten se öljylämmitys niisä vanhoissa taloissaan...



Myöskin pihalaatoituksemme on haukuttu. No, uuden ja modernin talomme pihalla on harmaa pelkistetty laatta eikä mikään asvaltti- tai soraläntti, kuten juuri näillä arvostelijoilla...



Eli onko tarkoitus saada meille paha mieli, kun olemme tehneet mieleisemme talon?



Yksi käsittämätön moittimisen kohde on myös tonttimme koko (1400 m2). Se on kuulemma liian iso ja aiheuttaa liikaa vaivaa. Kuulemma 500 m2 tontti on hyvä, kun se on vaivaton. Ei kenellekään tullut mieleen, että minä HALUSIN ison pihan missä lapsemme voivat turvallisesti juosta ja leikkiä?!



Eli ei kiitos vieraita. Itse en koskaan moiti toisten kotia, pihaa, sisustusta, vaatteita tms vaikka eivät olisi minulle mieleisiä. Jos joku vaikka esittelee uutta sohvaansa, joka sattuisi olemaan minusta kauhea, en sitä sanoisi koskaan ääneen vaan kehuisim "kivaksi sohvaksi". Mistä näitä puskajuntteja sikiää? Ja nämä meidänkin tutut ovat järjestään akateemisen koulutuksen omaavia eli luulisi siellä korvien välissä edes jotain liikkuvan.

Kyllä- isäntäväki on mieheni kollegoita (opettajia/tutkijoita). Itse siis olin seurueen ainoa duunari. Ja isäntäväki kyllä osaisi itsekin kokata. Pöydässä istuessamme vielä kehuivat mitä kaikkia hienoja ruokia olivat itselleen ja vierailleen laittaneet! Niimpä niin, ei se koulutus tarkoita samaa kuin sivistys/kohteliaisuus.

Yleensä en tätä iänikuista kateuskorttia käytä mutta tässä tapauksessa se kyllä on ilmiselvää. Et edes kuulosta siltä että mitenkään elvistelisit sillä uudella okt:llanne.

Eli onko tarkoitus saada meille paha mieli, kun olemme tehneet mieleisemme talon?

.

näissä asioissa. En koskaan "kehuskele" tai kerro jos olemme ostaneet jotain uutta tai edes suunnittelemme jotain ostamista. En koskaan myöskään kerro mitä mikäkin on maksanut vaikka kysyttäisiin. Sanon vaan tyyliin "eihän mitään ilmaiseksikaan saa".

Olen niin totaalisen kyllästynyt näihin "ystäviimme", koska tuntuu että nykyään suurin osa on tuollaisia.

Huoh, sainpahan purkaa omaa veetutustani :D

Tietysti on, lievittää hiukan sitä omaa kalvavaa kateutta :)

Yleensä en tätä iänikuista kateuskorttia käytä mutta tässä tapauksessa se kyllä on ilmiselvää. Et edes kuulosta siltä että mitenkään elvistelisit sillä uudella okt:llanne.

Eli onko tarkoitus saada meille paha mieli, kun olemme tehneet mieleisemme talon?

.

kateus-kortti, muusta ei voi olla kyse. Onpa teillä ikäviä ystäviä.