Asperger. Onko niin, että as-lapset eivät juurikaan

meillä on as-lapsi, joka kaipaisi kauheasti omanikäistä kaveriseuraa. Hän ei vaan osaa sitä hankkia eikä sen kanssa olla. Ei ymmärrä salavittuilua eikä sosiaalisia vihjeitä. Niinpä ei saa kaveria ja joka ilta itkee sitä, että jää yksin.



Kumpa oliskin sellainen, joka ei kaipaa kaveria. Niitäkin on, mutta läheskään kaikki assit eivät ole.

eli poika kyllä kaipaa kaveri seuraa, mutta ei osaa olla samanikäisten lasten kanssa. Usein juuri tuosta syystä as-lapsi viihtyy esim. huomattavasti vanhempien lasten taikka huomattavasti nuorempien seurassa. Kyse ei ole siitä välttämättä, että ei kaipisi oman ikäistä seuraa vaan se että ei tule niiden kanssa ehkä toimeen...

ja hän on aina ollut mieluummin huomattavasti nuorempien kanssa.

Ovat sellaisia pikkuaikuisia. Kyselevät kaikista aikuisten asioista ja vain ne kiinnostavat.

Tietysti on olemassa niitä muutaman tässä ketjussa maininneen äidin lapsen kaltaisia as:seja. Usein he ovat varmasti niitä hyvätasoisempia, jotka ehkä pärjäävät normaali luokalla avustajan turvin.



Aspergerissa on aina sosiaalisissa taidoissa puutteita, joka tietenkin vaikuttaa kaveriasioihin. As-henkilöllä ei ole taitoja toimia kaverimaailman sosiaalisessa pelissä.



Mutta tätäkin taitoa onneksi ikä parantaa. Aikuisena moni as-henkilö on vasta ymmärtänyt, että ehkäpä he itse ovat käyttäytyneet miden silmissä hieman oudosti. Siihen asti he ovat pitäneet käytöstään vain täysin normaalina seurauksena, jostain tapahtuneesta.

Taitoja voi siis opetella. Vaikka oikeasti ei tunne tarvetta tehdä jotain asiaa näin, voi as opetella käyttäytymään niin, koska tietää sen olevan oikea tapa tässä sosiaalisessa pelissä.

Myös järkevät tunnereaktiot pitää opetella, jotta kaverit jaksavat ymmärtää. Pitää oppia milloin kuuluu nauraa ja milloin suuttua. Milloin toiselle kuulua sanoa jotain ja milloin pitää jättää sanomatta.

As-henkilö joutuu opettelemaan todella paljon asioita, jotka meille ns. normaaleille tulevat automaattisesti.

jos koulussa on saanut puuhata jotain luokkakavereiden kanssa. Sosiaalisuus väsyttää ja sit pitää saada olla rauhassa. Paras kaveri on samanhenkinen as-poika jonka kanssa jaksaa leikkiä neljäkin tuntia putkeen. Ulos ei suostu menemään koska muiden lasten kohtaaminen on pelottavaa, koska ei tiedä onko ne ilkeitä vai ei

niin kuin osa muustakin väestöstä.



As voi vihkiytyä johonkin asiaan ja etsii siitä kaiken mahdollisen tiedon ja muistaa sen.



Tuttavani as poika on pienestä alkaen ollut kiinnostunut tietokoneista ja etenkin teknisestä puolesta. Supernörtti.



Itseäni vaivaa miten paljon hänen annetaan olla tietokoneella. Tuo lapsi ei ulkoile. On kömpelö. Mielestäni juuri liikunnan avulla olisi voitu auttaa tätä lasta hallitsemaan kehoaan mutta tätä fyysistä puutetta ei ole kehitetty mitenkään.



Äidin asenne on se ettei X:n tarvitse, lisäksi on seinäruusu koulun välitunnilla ja yksin ja omissa oloissaan.



As lapsilla on suuri syrjäytymisen riski joka voi johtaa helposti mielenterveydellisiin ongelmiin.



Kenellä on as-lapsi älkää tehkö virhettä siinä ettette vaadi as-lapselta osalllistumista hiihtoon, luisteluun jne. Liikuttakaa sitä lasta itse jos ei hänellä ole kaveria, älkää antako hautautua omaan huoneeseen omaan maailmaansa.



Tuttavani jotenkin torjuu koko assin ja se on harmi. Pitää lastaan nerona jne. Oikeasti lapsi on outo ja sen huomaa muut muttei oma perhe.

Kertaa eskarin tänä vuonna ja nyt on vasta alkanut leikkimään esim. tyttöjen kanssa. Vielä viime vuonna leikki pelkästään poikien kanssa. Leikkikaverit ovat myös AINA nuorempia. Tyttö ei oikein osaa eikä uskalla leikkiä vanhempien lasten kanssa.



Meidän tyttö ei kyllä ole erikoislahjakas, melkein päinvastoin. No musikaalinen on ja jumiutuu helposti tiettyihin asioihin, esim. lukee kirjoja jatkuvasti. En sitten tiedä paljon niistä ymmärtää.