***TOUKOTOIVEET***

http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…

olen huomannu et tää meidän piono aina hiljenee perjantain jälkeen ja herää taas alkuviikosta.



sama olotila jatkuu, unettomuus ja väsymys. viime yönä tulli taas nukuttua 3 tuntii kahessa pätkässä. mitenhän kauan tätä jaksaa kun tuntuu ettei pää enää ees selviä päivän mittaan. no loppuu se sit toukokuussa tämä unettomuus, ja tilalle tulee vauva jonka kans valvoa, mut omasta kokemusta koen sen ihan irilaisena väsymyksenä kuin tämän, silloin on ihana syykin miksi heräillä pitkin yötä, ja asenne siihen on ihan toista luokkaa.



viikonloppuna just tutut kävi ja innosisaaan ovat ku pieni tulossa meille, tuumasin kyl sit ite etten edes odota et syntyy tai ei tee ees mieli laittaa mitään pieniä vaatteita tai pestä ees edellisten vauva tavarat. jotenkin en hehku koko raskautta, eikä moni vieläkään tiedä, en niin mainosta tai tuo esille koko asiaa. tietnkin tämä tuli koko raskaus ihan puskan takaa (no hei, toki tiedön kun saman peiton alla ukon kans on mitä voi tulla) et ei ollut nelosta tarkotus tulla, mut nyt on tullakseen, ehkä sit synnytykseen menneessä tajuan et nyt se tulee ja tiedän itseni et se on ihan yhtä rakas kuin nää muutkin. mut ei vaan itse tiedosta et ois ketään tai mitään tulossa.



oman tunnon tuskat on edelleen kun oon kotona enkä töissä. tuntuu et makoilen vaan tääl saikulla, ut ei kyl tällä väsymyskellä vois töitä tehäkään.



lähden aamupötkölle, ninn väsyttää taas ja saan tuon vanhimman kouluun ja pienemmän nukkuu niin sit katotaan lasten kuvia keskimmäisen kans sohvalla kainalokkain niin saatan jopa torkahtaa, neiti jo niin iso et ymmärtää (5v) et äiti levähtää vieressä.



mut palaillaan ja juttua kovasti tänne niin on lukemista =)



korasa rv 29+2

*marvik* olikin jo huudellut mua.. Edelliseen viestiketjuun kirjoittamani sekavan paniikkiviestin jälkeen on tapahtunut kaikenlaista.



Perjantaina 27.2. oli siis sype-lääkäri, jolloin oli tarkoitus päättää leikkauspäivä, mutta toisin kävi. Kohdunkaula oli lyhentynyt (3cm-> 2cm, ultralla 2,6cm) ja pehmennyt, suu oli sentään edelleen kiinni. Tilannetta päätettiin seurata viikoittain konrtrollikäynneillä. Sain liikuntakiellon, kiellon siivota tai nostella mitään painavaa, käskyn lepäillä ja harkinnanvaraisesti mennä töihin ennen seuraavan viikon ke olevaa kontrollia. Olin ihan lamaantunut. Istuin typertyneenä tuolissani, ilme oli varmasti näkemisen arvoinen, enkä edes älynnyt kysyä mitään sillä hetkellä. Onneksi mies oli mukana kuulemassa kaiken saman kuin minäkin. Itku ja kysymystulva iskivät kotona. Lääkäri oli rauhoitellut, etteivät nuo muutokset välttämättä tarkoittaisi ennenaikaista synnytystä, mutta tilannetta seurattaisiin kuitenkin tarkkaan. Siltikin oli hirveän syyllinen olo, miksi en ollut huomannut tai tuntenut mitään, olinko tehnyt jotain väärin jnejne. Onneksi ultran mukaan sentään vauvalla oli kaikki hyvin, voi loistavasti ja oli juuri sen kokoinen kuin pitikin.



Olin koko viikonlopun vauhkona pienimmistäkin tuntemuksista. Sunnuntaina tuli epämääräisiä, kuukautiskipuja ja puudutusneulanpistoa muistuttavia tuntemuksia alavatsalla jotka vain voimistuivat. Näihin kipuihin ei siis liittynyt supistuksia. Soitin polille ja päätin mennä varmuuden vuoksi tarkistuttamaan tilanteen. Yllätys oli suuri, kun nämä hassut tuntemukset paljastuivat supistuksiksi, jonka tullessa ultrassa näkyi selvästi, miten ne avasivat ja lyhensivät kohdunkaulaa. Supistuskäyrällä ne piirtyivät selvästi 5min välein. Tieto siitä, että joutuisin jäämään sairaalaan vähintään kolmeksi päiväksi makaamaan ja aloittamaan supistuksia estävät lääkkeet tuli melkoisena yllätyksenä. Romahdin täysin; mies oli ehtinyt lähteä reissuun (lensi heti uutisen kuultuaan kotiin) ja olin ihan sekaisin pelosta ja huolesta.



Makasin sairaalassa su-ke. Ironista kyllä, samassa huoneessa oli nainen, jonka synnytystä oli yritetty käynnistää lähes viikonpäivät, eikä hänellä ollut minkäänlaisia tuntemuksia, vaikka sai tuhdin määrän käynnistyslääkkeitä. Suurin osa henkilökunnasta oli erittäin mukavaa ja asiallista, vaikka toki joukkoon mahtui muutama, jonka kanssa henkilökemiat eivät kohdanneet parhaalla mahdollisella tavalla.



Pääsin keskiviikkona iltapäivällä jatkamaan makaamista kotiin, mikä on kyllä huomattavasti mielekkäämpää kuin sairaalassa lojuminen. Välillä tuntuu, että pää hajoaa tähän, kun saa istua ja kävellä vain välttämättömimmän. Mietin ihan liiaksi töitä, tunnen syyllisyyttä saikulla olosta ja ikävöin oppilaitani. Ikänsä urheilleen ulkoilmaimisen on kertakaikkiaan vain vaikea olla. Olisi niin kätevää, jos näitä loputtomilta autiomailta tuntuvia tunteja voisi varastoida jotenkin myöhempää tarvetta varten, kun tarvitsee muutaman tunnin lisäaikaa tai ihan vain aikaa itselleen. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, miksi 20viikkoa kestänyt oksentelu ei riittänyt, miksi tällaista tulee, vaikka olen pitänyt itsestäni niin hyvää huolta, kuin olen suinkin osannut, verenpaine, veriarvot ja paino (bmi on näillä näkymin laskettunakin aikana normaali, vaikka olisin läskeimmilläni ever) ovat hyvällä mallilla, joten riskit niiden osalta ovat kuulemma minimaaliset -ja samaan aikaan esim sairaalan tupakointikatoksessa oli äitejä vetämässä himoheinää kaksinkäsin kuin viimeistä päivää. Lisäksi kotona näkyy joka puolella töitä, mitkä pitkäisi saada valmiiksi ennen vauvan tuloa -vielä puolitoista viikkoa sitten luulin, että mulla olisi hyvää aikaa 2kk laittaa kaikki kotona valmiiksi, nyt en kuitenkaan voi tehdä mitään. Tämä on varmasti myös miehelle raskasta, kun joutuu käymään töissä, huolehtimaan musta, käymään kaupassa, hoitamaan kodin yksin jne. Tässä, tosipaikan tullen, on hyvin huomannut, ketkä ovat mukava tässä. Onneksi vanhempani, pikkusiskoni ja ystäväni ovat luvanneet tulla auttamaan, että saadaan kaikki kuntoon. Toisaalta taas yritän olla stressaamatta, vaikka se vaikeaa onkin. Tästä pääsisi suht vähällä, jos selviäisi vain makaamalla ja vauva jaksaisi pysyä mahassa ainakin 35.viikolle asti. Lupasin, että hän saa kyllä sukset heti kun syntyy, mutta pysyisi nyt kuitenkin kyydissä toukokuulle asti. Vatsa kovettuu ja supistaa jo siitä, että kävelen sohvalta keittiöön hakemaan juotavaa, joten taitaa olla luvassa hyvin pitkä saikku joka menee kotona makoillen, edes lähikauppaanmenosta taitaa olla turha haaveilla.



Huomenna on kontrollikäynti polilla, toivottavasti kaikki olisi kunnossa..



t.päivän istumakiintiön täyttänyt Christina 30+jotain

Minä olen kans ollut jo niin pitkään kotona sairaslomalla. Nyt pikku hiljaa ei enää omantunnon tuskat paina niin lujaa kuin silloin jäädessäni sairaslomalle. Olen jotenkin jo sopeutunut tähän kotona oloon. Aluksi ajattelin et miten ihmeessä saan aikani kulumaan, mutta kummasti vaan viikot menee eteenpäin.



Minä olen pelännyt samanlaista tilannetta kuin CHRISTINA 84:llä on. Minulla alkoi jo supistukset viikolla 16 ja silloin eräs lääkäri käski minun ottaa kovasti tosissaan huilauskäskyt mitä sain, jotten joutuisi täysin makuulepoon. Silloin alkuun en juuri mitään pystynyt tekemään ilman supistuksia, mutta sitten kun vihdoin opin virheistäni (=touhuamisestani) että en oikeasti voi kuin huilata. Muutaman päivän huilaamisen jälkeen ei enää supistellut niin herkästi. Eli kykenen ihan tähän peruselämään, lukuunottamatta kaupassa käyntiä. Sillä nostamiset ei onnistu, parin maitolitran nostaminenkin saa aikaan supistelua. Mutta esimerkiksi pystyn hieman siivoamaan kunhan vaan otan rauhallisesti ja pidän vähän väliä taukoja. Mutta huilailen kyllä tosi paljon päivän aikana. Onneksi pojat on sen verran isoja, että niitä ei tarvitse enää kanniskella. Ehkä sinullakin Christina84 vielä helpottaa kun nyt vaan maltat pysyä vaakatasossa. Viikkoja sinulla tietysti on tuplat siihen nähden mitä mulla oli supistusten ollessa pahimmillaan ja voi olla ettei enää niin helposti hellitäkkään.



Yöunista: Minä olen aina ollut herkkäuninen, mutta nyt tässä raskaudesta yöt ovat vielä pahempia. Heräilen koko ajan ja kestää kauan ennen kuin saan unenpäästä kiinni. Mutta parin huonon jälkeen tulee yleensä hyvä yö jolloin nukun kuin tukki. Viime yö oli sellainen ja oli ihana herätä virkeänä herättelemään lapsia kouluun.



Lumivalko 28+4

Heippa vaan kaikille ja voimia supistusten kanssa kärsiville. Täällä on kans erittäin supistusherkkää olotilaa ja ymmärrän niin hyvin tuon huonon omantunnon ja sen että on vaikeaa vain olla ja antaa muiden touhuta. Sitä minunkin pitäisi tehdä. Mulla on viikonloppuna ollut niin inhottavat vatsakivut tuossa pallomahan päällä (ilmeisesti lihaksissa) ja samalla supistellut eikä siihen auta mikään muu kuin vaakataso. Kun luin Christiinan juttua niin heti tuli tunne että sen kun nyt vaan lepäät ja passuutat muita, mutta kun tämä sama onkin nyt omalla kohdalla niin ei se olekaan niin helppoa. Meillä vielä kaksi lasta kaupan päälle ja miesparka joutuu hoitamaan kaiken oman työnsä ohessa, niin kyllä on vaikeaa vain olla sohvalla vaikka se olisi kuinka oikeutettua niin sanotusti!

Kun vaan muistan tarpeeksi levätä niin on ihan kiva olo ja vauva potkii paljon ja onneksi nukun hyvin. Tässähän tämä sujuu. Toukokuuta odotellessa!! Onneksi lapset ovat ma-ke kaiket päivät hoidossa ja to ja pe saan yleensä apua ympäristöltä. Nuo 4 ja 2 v lapset on onneksi hyvin omatoimisia ja osaavat pukea itse ym ja osaavat yllättävänkin hyvin ottaa huomioon sen että äidin masussa on vauva. Ihania lapsia!!

Mullahan alkoi perjantaina virallisesti äitiysloma, joten on vähän helpompi asennoitua tähän oleskeluun ja miehelläkin on viikon loma parin viikon päästä joka on oikein mukavaa!!



Voimia kaikille toukomasuille ja yritetään pinnistellä vielä pari kuukautta!!!



-Callaway ja pikku tyttönen rv 31+4

Voi että,ikävä kuulla christina 84:n tilanteesta. Nyt vaan makaat ja katselet vaikka leffoja aikas kuluks! Joillakin raskaus vaan on vaikeampi kuin toisilla ja hyvä että miehesikin ymmärtää tilanteen vakavuuden!!



Yöunista kommentoin minäkin: Itse olen ollut aina melko hyvä uninen,keskivaiheilla oli uettomuutta parin viikonajan ja se oli jotain niin kamalaa..mieheni ei oikein sitä ymmärtänyt ja kuten jostain luinkin niin unettomuudesta kärsivää ymmärtää vain itse unettomuutta kokenut ja näin se taitaa olla. Nyt on alkanut taas uni maittaa viime viikkoina,simahdan jo 9 maissa(aikasemminkin nukahtaisin mutta en malta ja koitan sinnitellä:D) ja nyt todellakin nautin nukkumisesta! Anteeksi hehkutukseni niille jotka nyt potevat univaikeuksien kanssa:(



Itselläni selkä alkanut reistata entisestään,ja pitkää ei pysty istumaan,alkaa mahaa pakottamaan. Tykkään tosiaan makoilla olkkarissa patjoilla ja katsella työpäivän jälkeen telkkua,ylös nousu lattialta alkaa olla vaan aika ähisemistä kun selkä ja koko eukko ihan kankeana!



Minulla äippäpoli käynti torstaina raskausajan diabetksen takia,ultravat siinä samalla vauvan koon ja näkee sitten onko vauva edelleen perätilassa vaiko lähtenyt jo pikkuhiljaa kääntyilemään jonnekkin päin. Liikeet tunnen vain oikeastaan kyljissä.miten lie poikittain sitten vauva on...Liikkeet oleet nyt huomattavasti voimakkaampia kuin ennen,ja mieskin eilen EKAKERTAA tunsi liikkeet,kun ei ikinä malta varrota kovin kauaa(vauva aina lopetaa potkimisen kun laittaa käden vatsalle). Ja jotenkin tuntuu että ihan kun vauva vaistoais että oikeen odotan liikkeitä kun mies vieressä käsi vatsalla ja tietenkään ei juuri silloin sitten enää potkikkaan. ´heh. Minua harmittanu kun mies ei aikasemmin ole niitä tunetnut mutta eilen mies oikeen hymisi aina kun vauva potkasi(katsottiin telkkua ja samalla piti kättä vatsalla) alko hymyilyttää sen hyminät:D



Mutta tsemppiä meille kaikille mahakkaille! jaketaan vielä muutamat viikot!



laakli + mahanasukki Rv 29+6

Niin se viikko taas vaihtui. Saman huomion olen tehnyt kuin Korasa, alkaa pino aina hiljentyä viikonloppua kohti. Onneksi alkuviikosta on aina kivasti kuulumisia luettavana.



Univaikeuksia mulla oli silloin kanssa viikon 20 tuntumassa. Nyt nukun ihan hyvin, mutta unet on todella levottomia. Mieskin oli nähnyt unta, jossa otin vauvan ulos vatsassa olevan luukun kautta, huudahdin, että tyttöhän se ja pistin vauvan takaisin luukusta sisään. Miehelle olin unessa kertonut, ettei tyttö ollut vielä valmis maailmaan ja sen pitää antaa kypsyä rauhassa. Hämärää juu, taitaa tuota ukkoa kanssa himppasen jänskättää. :)



Christinan viesti oli kyllä ikävää luettavaa. Itselle tuli jotenkin syyllinen olo kun olen myös saikulla, mutta en todellakaan samassa tilanteessa. Christina ainakin ihan turhaan potee huonoa omaa tuntoa, nyt annat vain itsellesi luvan levätä ja kyllä se mielikin alkaa varmasti pikkuhiljaa parantua. Häntä pystyyn!



Muillekin supistusten kanssa kärvisteleville rauhallisia loikoiluhetkiä lisää ja lisää....kyllä sitä touhua sitten toukokuussa riittää.



ON: Ei mitään erityistä löydy, vaikka kuinka tuota napaa kaivelisi. Siellä se pieni köllöttää ja tunkee kantapäätä kylkiluihin alvariinsa. Sen olen huomannut, että pitkiä aikoja ei pysty enää istumaan. Alkaa pienellä olla jo sen verran kokoa, että painaa kipeästi palleaan jos ei hetkeen jaloittele. Menkkajomottelu on myös jatkunut säännöllisesti. Usein varsinkin yöllä herään tuttuun tunteeseen, että nyt on mentävä laittamaan side housuihin. Onneksi sitä kuitenkin hyvin pian muistaa olevansa raskaana, eikä tule tuhlattua turhaan siteitäkään. :) Välillä myös tuntuu kuin sukkapuikkoa työnnettäisi alavatsan nahan läpi. Nämä tuntemukset kuitenkin ovat hyvin lyhyitä, vaikkakin inhottavia. Närästyksen ja issiaksen kanssa olen oppinut pärjäämään, enkä niihin enää niin kiinnitä huomiotakaan. Masu on jo valtava ja kasvu tuntuu olevan nyt kiivaimmillaan. Nahka on iltaisin jo niin piukeana, etten ihan oikeasti tiedä kuinka kauan enää kestää repeilemättä. Torstaina olisi neuvola, minusta on ihan kiva käydä siellä parin viikon välein. Varsinkin kun alkaa olemaan tämä raskaus ja sen kanssa eläminen niin erilaista kuin muutama viikko sitten.



Mulla olis myös kysymys teille tälläsestä Minimonkeyn pikaliinasta soljella. Onko kellään kokemusta?? Haluaisin kantoliinan, mutta ne useiden metrien kangaskaitaleet eivät houkuttele ja rintareppu on aika "yksinkertainen" ja raskas käyttöltään, eikä muutenkaan mieleen. Tämä miellyttäisi eniten, mutta mitä olette mieltä? Sopisi myös isille mukavasti. Toivottavasti linkki tulee mukaan...



http://www.vauvapop.fi/naytatuotteet.php?lTuoteRyhmaTunniste=159



Terv. Rice + pikkune rv 32+0

...Oli ihan pakko tulla kysymään teiltä mielipidettä...harjoitussuppareita tullut eilisen päivän ja tän päivän todella tiheeseen...supistus tulee, vaikka istuisin ihan vaan paikallanikin. Onko ihan normaalia?? Pitäiskö huomenna soittaa neuvolaan? Tunnin aikana voi tulla parhaimmillaan kolmekin supparia.



Katti-84 rv tasan 30

Katti-84. Sinulla on samoja tuntemuksia kuin minulla oli viiko sitten kun joka kerta kun nousin tai vain istuin paikoillani tuli supistus ja kumma kyllä olin makoillut ja ollut rauhassa koko päivän. Soitin sitten seuraavana päivänä neuvolaan ja käskivät vielä soittaa varmuuden vuoksi sairaalaan ja niin soitin, mutta neuvoivat että jos supistukset eivät ole kipeitä ja helpottavat kun lepäilet niin kuin minulla kuitenkin teki, niin ei ole syytä huoleen. Nyt onkin sitten mennyt paljon helpommin seuraavat päivät eikä ole niin paljon supistellut vaikkakin joka päiväistä se on jo täällä ainakin.



Keskiviikkona on taas polikäynti ja saan selvyyttä ainakin tuohon kohdunsuun tilanteeseen, ettei vaan olisi muuttunut noiden suppareiden myötä. En kyllä toisaalta uskon että olisi vaikkuttanut. On meinaan ollut noita suppareita viikolta 17 alkaen ei tosin näin useasti kuin nyt



Olisin kysellyt tuosta sokerirasitus jutusta teiltä vähän neuvoja ja kokemukisia. Minulta löytyi pissa testissä kolmen plussan verran sokeria ( en tiedä miten se oikeasti pitäisi ilmaista) ja nyt olen perjantaina menossa sokerirasitukseen niin onko teillä kellään ollut noin monella plussalla sokeri ja silti ei olisi mitään ollut. Minultsa otettiin sokeri arvo neuvolassa ja se oli ihan normaali vaikka olin ennen neuvolaa syönyt aika määrän karkkia, kun on niin himo jotenkin niihin. Nyt olen yrittänyt vähentää karkin syömistä ainakin vähäksi aikaa. Niin ja sitä olen miettinyt että onko kellään ollut niin paljon sokeria veresä ettei ole ruokavalion muutoksella selvinnyt. Siis teillä joillä ei normaalisti ole sokeritautia





Olisin kiitollinen vastauksista.



Laitan taas polikuulumisia kunhan sielä käyn.... Jännittää vähän kun mies ei pääse nyt tällä kertaa mukaan ja jos tuleekin jotain mihin en ole varautunut... No mutta ei muuta kun toivomaan ettei vielä olisi mitään hätiä.





Julianna + tuplat rv 31+4

Kovasti tsemppiä täältäkin kaikille supistuksista kärsiville ja vuodelevossa oleville! Ymmärrän hyvin miltä tuntuu pidempään vaan yrittää ottaa levon kannalta! Nyt vaan kovasti voimia ja antaa todella muiden passata jos sellaisia ihmisiä läheltä löytyy!!Onneksi ruvetaan olemaan jo hyvin voiton puolella odotuksissa!



Vielä olisi täällä töitä vajaat 4 viikkoa,saa nähdä kuinka jaksan kammeta itseäni asiakkaille kotikäynneille,kyyristellä haavahoidoissa ja ravata autosta ulos ja sisään...hieman rupeaa jo tympimään tämän masun kanssa juokseminen töissä...toinen jalka on jo kovasti äitiysloman puolella;))

Ja kun pitäisi kotona jaksaa vielä lasten kanssa,mutta todella onnellinen olen siitä että ovat todella jo 5 ja 6-vuotiaita ja ihanan omatoimisia!



Nyt vihdoin sain viikonloppuna sen odotetun energiapuuskan! vaihdoin matot,tamppasin vanhat nurkkaan ja pesin lattioita ja kylläpä teki hyvää ainakin henkisesti:) Olen tosi kova stressaamaan yleensäkin siivoamisesta, kaikki pitäs aina olla järjestyksessä ja inhoan pölypalleroita ja likaisia ikkunoista:)) mutta siis todellakaan meillä EI ole mitään extra siistiä ja olen yrittänyt relata typeristä puhtausfiksaatioistani...kaikilla murheensa...

Meillä on iso omakotitalo kolmessa kerroksessa joten siivoamista kyllä riittäisi,joskus elättelen toiveita palkata siivooja vaikkapa kerran kuukaudessa,se olisi ylellisyyttä:)



Pikkuinen ei kovasti ainakaan pahastunut viikonlopun aherruksesta,vatsaa kovettelee melko harvoin mutta vatsanahka on todella hellänä varsinkin oikealta puolelta ylhäältä,ilmeisesti työntää pyllyään sinne ja silloin saan kyllä hengitellä syvään jotten parkuisi kivusta.

Muuten taitaa pikkuinen pyöriä masussa miten sattuu...potkut ja liikkeet/muljahtelut tuntuvat ympäriinsä,joten ota nyt niistä sitten selvää missä asennossa on,luultavasti jotenkin poikittain.



Hei joku joskus aikaisemmin puhui katselleensa imetystyynyjä jostain putiikista...kukahan se olikaan...olen itse ajatellut ennen vauvan syntymaa sellaisen hankkia ja olisi niin mukava jo raskausaikana sängyssä tukena.Onko suosituksia kenelläkään? Hinta?



Pe neuvola joten silloin lisää kuulumisia!



-Ansku rv 30 ..ja jotain...

Taas tekisi mieli aloittaa, että pitkästä aikaa, mä kun en saa aikaiseksi tänne kirjoitella kovin usein...Nyt oli vaan pakko alkaa naputtaa, kun niin monella muullakin tuntuu olevan supistuksia. Mulla on ilmeisesti erittäin supistusherkkä kohtu, ekassa raskaudessa alkoi supistella (kivuttomasti) rv 19, tokassa noin rv 15 ja nyt about samoihin aikoihin, jos ei jo vähän aiemmin. Olen NIIN tottunut siihen, että tein mitä tahansa, niin vatsa on kovana kuin kivi, mutta viime viikon lääkärinla pistikin vähän ajattelemaan asiaa. Kohdunkaula edelleen 3cm, kohdun ulkosuu yhdelle sormelle auki ja kohdunsuu vähän pehmennyt. Ei kuulemma vielä syytä huoleen, mutta nyt pitää tarkkailla tilannetta ettei ala enempää ja/tai kipeämmin supistella. Siis mullahan supistelee aamusta iltaan joka ikisessä välissä eikä todellakaan tunnu kivalta:/ Töitä olisi vielä jäljellä yli kuukausi, mutta veikkaan, etten ihan loppuun saakka jaksa siellä olla. Toisaalta olo on edelleen mitä mainioin, lukuunottamatta noita suppareita, mutta kuten sanoin, ne ovat niin osa raskaana olevaa minua, etten niitä osaa oikein noteeratakaan. Viimeksi jäin saikulle kolmisen viikkoa ennen virallista ä-lomaa, mutta ihan siitä syystä että fysiikka ei enää kestänyt, selkä oli julmetun kipeä, en pystynyt seisomaan (enkä kyllä istumaankaan kunnolla) ja oli parempi jäädä kotiin (alle 2-vuotiaan kanssa...) Nyt jos jään kotiin, niin ainakin 4v jatkaa hoidossa, mutta tämänkertainen 2v taitaa kyllä jäädä mulle kaveriksi, että se siitä "lomasta";)



Juu, ja toinenkin juttu jäi mietityttämään neuvolakäynniltä, vauva on nimittäin perätilassa:/ Eka oli suurinpiirtein näiltä viikoilta saakka sitkeästi peppu alaspäin, ei kääntynyt vaikka yritettiin kun taas kakkonen oli ainakin rv30 lähtien kiltisti raivotarjonnassa. Nyt on kyllä kaikki varpaatkin ristissä, että pieni ymmärtäisi heittää kuperkeikan, sektio ei oikein houkuttele...Mulla on hyvä kokemus sektioista ekan lapsen kohdalla ja ei-niin-hyvä kokemus alatiesynnytyksestä toisella kertaa, mutta silti haluaisin mieluummin synnyttää alakautta tälläkin kertaa. Perätilasynnytykseen en uskaltaisi lähteä, eikä niitä edes tehdä siinä sairaalassa, jonne meillä on toukokuun lopussa tarkoitus suunnata, joten...Onko muilla todettu perätilavauvoja? Anteeksi, jos tästä on ollut puhetta aiemmin, multa on mennyt ohi.



No juu, eipä mulla muuta tällä erää. Kevät se antaa edelleen odotuttaa itseään, tänäänkin on tullut luntaa niin maan p****sti, että oikein ottaa päähän. Olisi niin ihanaa jo nähdä kuinka lumi alkaisi sulaa, maa paljastuisi kaiken tuon lumen alta, kasvit alkaisivat vihertää, linnut laulaa ja aurinko paistaa. No, toukokuussa ei ainakaan enää ole lunta -toivottavasti:)



rvaT 28+5

viikkoja tasan 30 ja jotenki alkaa pikkuhiljaa jännittämään.aikaisemmin en ole jänskänny yhtään tulevaa enkä synnytystäkään.



joku kirjoitteli imetystyynystä(en muista nimimerkkejä kun ei näy kun toi viimesin viesti :/ ). Itse ostin kirpparilta 8e,hyväkuntoinen,jämäkkä(ei liian) tyyny,se on ollu kiva näin odotusaikanakin niskatukena:D saa nähdä sitten sen toimivuuden käytännössä. Mutta kannattaa tosiaan kierrellä kirppareita tai tutuilta kysyä,sitä kun ei kuitenkaan kauaa tarvitse niin suotta maksaa paljoa sellaisesta.tai näin minä ajattelen.



Minulla enää 3 pv töitä,sitten äippälomalle. Itse tosiaan kotihoidossa vanhustenparissa ja kuljen kaikki välimatkat jalkaisin lumessa tarpoen. olen jo niin väsynyt tähä tämän mahan kanssa puuskuttamiseen. eilenkin yhksien petivaatteiden vaihto asiakkaalla oli hikistä hommaa,kun parisänkyyn ählesin ja kun ei kehtaa ihan samalla tyylillä mitä kotona,konttailla keskelle sänkyä jne:D mummut ei taida tykätä jos työvaatteet päällä menisin likaamaan puhtaat lakánat. Ja minullakin nuo haavanhoidot ja suihkutukset kyykkimisineen on aika raskaita,mahaa kiristää kun joutuu kumartelemaa. aijai.vali vali:D



laakli + mahanasukki 30+0:)

Meillä esikoinen potee vesirokkorokotuksen aiheuttamaa kuumetta, joten en paljoa ole ehtinyt juttuja nyt lueskella, kun pikkureppana haluaisi istua jatkuvasti äidin sylissä..



Rouvatossavaisen viestistä kuitenkin pisti silmään sana perätila, oman vauvan perätilaa kun olen miettinyt ja miettinyt pääni ihan puhki nyt viime päivät. Juu, eli täällä ainakin sitkeästi istutaan ja "historiani" (siis esikoinenkin perätilassa loppuun asti) vuoksi eivät nlatäti ja lääkäritkään oikein usko enää kääntymiseen, joten nyt tässä olen miettinyt alatiesynnytyksen ja sektion välillä. Alatietä en varmaankaan uskaltaudu kokeilemaan, olen nyt sen verran kaivellut netistä tietoa riskeistä, ettei kauheasti houkuta. Lisäksi perätilasynnytyksistä jopa 40% päätyy kiireiseen sektioon ja kun itselle tuo suunniteltu sektiokin oli kova paikka, niin en edes halua millaiset traumat kehittäisin epäonnistuneesta perätilasynnytyksestä. ;) Sektion suuntaan ollaan täällä siis kallistumassa, vaikkei sekään helpolta vaihtoehdolta tunnu.. Välillä ahdistaa niin, etten pysty olemaankaan, hyörin ja pyörin ja päässä huimaa, mutta onneksi vielä pystyn usein unohtamaan koko asian.



Rice - kurkkasin tuota Minimonkeytä ja se näyttää ihan näppärältä! Kannattaa varmaan käydä paikan päällä katsomassa, Vauvapopissa on semmoinen muistaakseni 3kg painava nukke, jonka avulla voi liinoja helposti testailla. :) Tuo ei olisi pahan hintainenkaan ja mun mielestä on jotenkin ihanaa, että tuota voisi käyttää riippukeinuna pinnasängyssä! Kiitos vinkistä, täytyykin miehelle yrittää puhua tuosta.. ;)



Jeps, omaan napaan ei kummempia kuulu. Maha kasvaa, vaikka oma paino putoaa.. Tänään on ollut kohtuullisen hyvä päivä, mutta toisinaan ei mikään pysy sisällä. :( Onneksi tähänkin tottuu ja tieto siitä, ettei viikkoja enää montaa jäljellä ole, antaa ihanasti lisävoimia. Torstaina lähdetään miehen kanssa Ikeaan, ihanaa päästä tämän kaupungin rajojen ulkopuolelle, vaikka vähän jo jännittää pitkähköt ajomatkat. Huh, sainpas tänään viimeinkin haettua Tampere-lisää sekä hoitorahaa sille vanhempainpäiväraha-kaudelle, nyt on hyvä mieli. :)



Nyt voisinkin alkaa laittelemaan vähitellen ruokaa, kun tuo pieni sairastajakin kuuluu heräilevän..



Miimi, 32+2

Valoitatko mua vähän tuon tampere-lisän kanssa....en ole sitä mistään hakenut, mutta ymmärsin, että kela sen maksaa? Olin luullut, että se alkaa sitten toukokuussa tulla automaattisesti, mutta ei taida alkaakaan, eli pitää siis hakea jotenkin?? Tuo tampere-lisä on kyllä tosi hieno juttu. Se on iso raha lapsiperheelle ja aika uskomatonta, että on jopa suurempi kuin itse lapsilisä. Sanoinkin miehelle, että nyt asutaan sitten ainakin seuraavat 3-vuotta vielä Tampereella, että saadaan kaikki hyöty irti. :D Lapsilisää myös mietin, että eikös sitä haeta sitten takautuvasti kun lapsi syntyy? Tarvii ilmeisesti liitteeksi sen tosidtuksen lääkäriltä, että lapsi on syntynyt ja kaikki hyvin, vai??



Olen ihan hoopona näiden kaikkien hakemusten kanssa.



Terv. Rice + pikkune rv 32+1

Rice- Tietääkseni lapsilisä alkaa automaattisesti kun vauva syntyy eli seuraavasta täydestä kuukaudesta eli jos vauva syntyy vak 20.3. eka lapsilisä tulee huhtikuussa.. Ei siihen mitään todistuksia tarvi. Eli samalla kelan lapulla kun haetaanäitiyspv rahaa hoitorahaa ja lapsilisää yms.





Tulipa inhottava puhelu tänään kun soitettiin sairaalasta, että äippäpoli aika siirrettiin huomisesta perjantaihin ja niinkun mä sitä jo odotin niin innolla. Nyt sitten on aika kiire päivä perjantaina kun pitää paastota ja mennä sokerirasitukseen aamulla ja sieltä suhaa suoraa sairaalalle tutkimuksiin.Mutta ompahan koko päivä sitten omistettu vauvojen tutkimuksiin.



Oli puhetta tuosta perätilasta. Täälläkin ollaan vähän huolissaan siitä kun kahdessa edellisessä raskaudessa vauvat oli jo näillä viikoilla kääntynyt pää alaspäin ja nyt sitten A vauva iskuu tukevasti perätilassa. Sanoivat että kaksoisraskaudessa ne ei edes yritä kääntää vauvoja mitenkään. Nuo edelliset lapset on syntynyt ihan alateitse mutta nyt taitaa olla edessä sektio täälläkin. Toisaalta olen ajatellut sitäkin että jos toisen vauvan saisikin synnytettyä alakautta ja sitten toinen ei tulisikkaan vaan jouduttais leikkaa niin siinä mielessä haluaisin että molemmat leikataan suosiolla.



No mutta kuulumisia taas myöhemmin



Julianna + tuplat rv 31+5

tuosta minimonkey pikaliinasta! onkohan käytännöllinen?? näytti ainakin helpolta ja mukavalta.



laakli.mahanasukki rv 30+1

Minä en ole liinaillut kahden ensimmäisen lapsen kanssa. Toisen lapsen kanssa kokeilin, mutta mielestäni sitominen oli jotenkin hankalaa ja aikaa vievää. Joten liinailu jäi vain haaveeksi. Nyt olen vierestä seurannut kaverini liinailua monien kuukausien ajan ja näyttää niin kätevältä. Nyt olen tilannut hug-a-bub liinan ja kuivaharjoitellut sitomista jo kovasti. Eikä enää tunnu yhtään vaikealta, mutta saa nähdä sit vauvan kanssa miltä tuntuu :)



Tuo minimonkey pikaliina näyttää kätevältä, mutta minulle pisti silmään sen toispuoleisuus. Minä en ainakaan jaksaisi kauaa vähänkin jo painavampaa vauvaa kantaa noin, että paino tulee vain toiselle hartialle. Manduca-kantorepusta olen kuullut paljon positiivista, mutta hinta on kyllä korkea. Mutta toisaalta on myös jälleenmyyntiarvo hyvä. Olen nimittäin manducaa yrittänyt löytää edullisesti huuto.netistä, mutta huudot kipuaa lähes uuden manducan hintoihin. Tässä linkki: [http://www.babyidea.fi/kantoliinoista/manduca/]

Minä ainakin olen jutellut joskus imetystyynyistä jollaista en kyllä vielä ole saanut hankittua. NIitä on tosi eri hintaisia ja jos hyvän löytää käytettynä niin hyvä. Mulla oli käytetty ekan kanssa. Bebessä katselin aivan ihanaa imetystyynyä mutta maksoi 50 € ja sen hintaisia nuo laadukkaammat ovat kaupassakin. Kalliimpiakin löytyy ja sitten taas huomattavasti edukkaampia. Tuo Beben tyyny oli siitä ihana että sitä voi käyttää vauvalle pötköttelyalustana (vähän kuin sitteriä) ja myöhemmin istumatukena. Ja ne oli tosi tyylikkäitä ja uskomattoman hyvän tuntuisia kun kokeilin. Riippuu vähän mihin kaikkeen sitä tarvitsee, että kannattaakko maksaa.



Mä olen liinaillut kummankin lapsen kanssa ja käyttänyt erilaisia liinoja pitkäänkin vielä taaperonkin kanssa. Mulla on sellainen tosi pitkä ja tukeva yksi liina (en nyt muista merkkiä) joka on sellaiseen pitkäaikaiseen kantamiseen. Siinä ei väsy eikä liina leviä, mutta kesällä on aika kuuma ja on hankalampi sitoa tietty, vaikka kun sen oppii niin ei mikään ongelma. Menee hyvin myös ison miehen ympärille ja vauvan saa asentoon kuin asentoon eri sidontatavoilla (joita löytyy netistä) Sitten mulla on tuo hug-a-bub liina joka on huomattavasti kevyempi ja helpompi sitoa, mutta ei pidä niin hyvin mielestäni pitkää aikaa.On kyllä tosi mukava! Sitten mulla on vielä yksi rengasliina joka on tosi hyvä pikakäyttöön. On siis juur tuollainen toisen olan yli menevä, mutta siihen saa kans moneen asentoon ja tosi äkkkiä.(Aikoinaan kun ekalla oli vatsavaivoja ja ummetusta vähän isompana pidin häntä ns "budha asennossa" jolloin vatsa alkoi jossain vaiheessa aina toimia.) Esim lentokentällä jo isomman lapsen kanssa ollut tosi hyvä kun pitää edestakas laittaa. Siinä tosin toinen olka väsyy helposti. Kauppareissuilla yms. tosi hyvä. Näitäkin kandee käydä kokeilemassa eri paikoissa ja niitä voi sitten hankkia kun vauva on jo syntynyt. Me pidettiin aikoinamme lokakuisten 04 kanssa yhteinen tapaaminen juuri tämän liinailun puitteissa ja harjoiteltiin yhdessä :)



Terkuin, Callaway

TÄällä myös supistukset meinaa vaivata... Eilen tuli varmaan ainakin 20 kertaa, mutta edelleenkään ei kipeästi...Mutta minusta tuntuu, että on muuttuneet nuokin jotenkin erilaisiksi...epämukavampia ovat kuin ennen. Ja aika herkästi maha menee kovaksi...Ja tähän päälle sit se, että alapää tuntuu oudota ja sängystä ylös noustessa varsinkin ja pari ekaa askelta tuntuu tuolla alhaalla... Ja välillä alamaha on sen oloinen kuin menkkonen aikaan, mutta ei niin pahasti...Eilen makoilin yhteen soittoon tunnin verran kyljellään ja siinä maatessa tuli ainakin 4 kertaaa supistus...edelleen ei kipäe, mutta jotenkin tuntui oudolta, kun vaan makasin, enkä tehnyt mitään muuta...

Soitin tänään äitipolille ja kertoilin näistä tuntemuksista. Sain aikaistettua äitipoliaikaa...eli se on nyt sit ens ke kun olisi olut vasta 23. päivä. Ja sanoi, että jos tuntuu, että supistukset tulee kipeiksi tai tulee kovaa painetta, niin soittaa uusiksi heille tai sitten synnärille, että voi tarkistaa kohdunsuuntilanteen...



JOka ilta tuntuu siltä, joko se lähtö tulee seuraavana yönä (esikoisesta vedet meni klo 23, joten sen takia tuntuu, että se lähtö tulisi nimenomana yöllä). Eilen illalal myös, kun menin nukkumaan, niin maha kovettui kun kylkeä käänsi... Vauva liikkuu paljon ja vauvan pää tuntuu tosi alhaalla..siis ne liikkeet tuntuu ihan tuolla alushousujen kohdilla...eli kun on vielä niin pieni niin pääsee liikuskelemaan...Kauheita potkuja myös satelee oikealle puolelle kylkiluihin. Välillä nekin ottaa kipeää ja sit taas tuonne alas, kun vauva liikahtaa, niin saattaa tulla vihlaisuja...Välillä mietityttää sekin, että jos vauva saa ite rikottua sen kalvon, että vedet hulahtaa sit pois, kun pitää niin kauheaa metakkaa tuolla...



Eli miettimiseks on täällä elämä mennyt...Nyt tuntuu siltä, että ei edes jaksakaan mitään..vähän niinku olisi parina päivänä palellut, mutta ei kuitenkaan ole flunssa iskenyt...Päikkäritkin olen jo tälle päivälle nukkunut...jospa sitä menis takas tuonne sänkyyn ja tekis siellä ristipistoja, kun nyt tuntuu siltlä, että ei jaksa edes telkkaria katella...



Tuli nyt täysin omanapainen viesti...mut ehkä te suotte sen :)



AngaT ja Taistelija 32+4

Rice - On tuo Tre-lisä mullekin ihan hämmentävä juttu ja varsinkin sen hakeminen on jotenkin tosi hankalaa. ;) Kela maksaa sen automaattisesti kotihoidontuen päälle, joten silloin sitä ei mistään tarvitse hakea. Nyt kun mulla loppuu kotihoidontuki parin viikon päästä, niin ilmeisesti loppuu Tre-lisäkin. Siksipä surffailin eilen kaupungin sivuilla ja löysin lomakkeen, jolla lisää haetaan, kun kotona hoidetaan vauvaa ja alle 3-vuotiasta. Kannattaa siis tutkia kaupungin sivuja, sieltä löytyi yllättävän paljon tietoa Tre-lisästä ja puhelinnumerokin, josta voi asiasta kysellä. :) Mutta huh, tuosta 140 eurosta menee veroa sivutyöverokortin mukaan, joten vähemmän tuosta lopulta jää käteen, kuin verottomasta lapsilisästä. :( Lapsilisäähän tosiaan haetaan sillä samalla lomakkeella kuin vanhempainpäivärahoja ja se alkaa automaattisesti seuraavassa kuussa, kun vauva on syntynyt.



Juliannakin oli jo sektiota ajatellut, onhan siihen tosiaan hyvä ainakin henkisesti valmistautua. Oletko saanut mitään arvioita siitä, kauanko A-vauvalla vielä on tilaa kääntyä ympäri?



Lumivalkoinen - minäkin aloin illalla miettimään tuon Minimonkeyn toispuoleisuutta, että väsyyköhän siinä hartia helposti. Manducaa olen itsekin huutonetistä metsästänyt, mutta halvalla sitä ei kyllä sieltäkään näytä saavan. Toisaalta Manduca on tosi pitkäikäinen ja monikäyttöinen, joten sinänsä ei olisi huono ostos uutenakaan ja tosiaan jälleenmyyntiarvo näyttää olevan erinomainen. Meillä on esikoisella Patapumin kantoreppu ja se on ollut tosi hyvä. Poika tykkää istua isin selässä ja isi tykkää kun saa kunnolla liikuntaa. :)



Anga-T:llä kuullostaa olevan rankkaa, lepäilehän nyt vain!! Onneksi sait poliajan jo ensi viikolle, niin ei tarvitse kovin pitkään miettiä asioita itsekseen. Voimia kovasti! <3



Tänne kuuluu ihan tavallista, maha kovettuu monta kertaa päivässä ja vanhaa sektioarpea vihloo, mutta muuten (oksentelua lukuunottamatta) kaikki on ihan ok. Tosi väsynyt olen kyllä iltaisin, mutta toisaalta nukahdankin sitten hetkessä. Ulkoilu esikoisen kanssa alkaa olemaan aika tuskaista, esim. keinuun nostelu on jo melko rankkaa.. Ja tosiaan, tuo 1,5-vuotias on nykyisin niin nopea, etten meinaa enää perässä pysyä! Pakko varmaan kohta hankkia pojalle valjaat.. ;)



Nyt lepäämään!



Miimi, 32+3