Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde menee huonommaksi koko ajan, apua!
09.03.2009 |
Kirjoitin tänne jo muutama päivä sitten mutten löytänyt enää viestiäni.
Meillä menee jo huonosti miehen kanssa. emme edes koske toisiimme. illalla sanotaan hyvää yötä ilman mitään hellyyttä. vauva syntyi pari kuukautta sitten.
keskustelumme on nykyään lähinnä kinaa. minä koen huonommuutta miehen edessä (olen ottanut hänen lausahduksensa itseensä, hän on ilmaissut mm. tyytymättömyyttä kun en ole alkanut harrastaa liikuntaa kuten aioin, ei huomaa kun teen asioita kotona ja kiinnittää huomioita vain huonoihin juttuihin.. samoin joskus suutuksissani olen morkannut erästä tuttuamme ja siitäkin mies muistuttaa kuinka aina haukun ihmisiä). koska sitten koen huonommuutta, niin tilanne menee vielä pahemmaksi. en edes enää yritä. tekee mieli tahallaan kiukutella ja provosoida, eihän se kuitenkaan minua rakasta.
riitaa on ollut mm. siitä, kun meidän piti mennä syksyllä naimisiin. miestä ei kiinnostanut asiasta puhua, josta sitten kysyin, onko hän lainkaan varma siitä että haluaa lyödä sen lopullisen sinetin, josta mies sitten suuttui (eli veikkaan että oikeastikin on epävarmuutta). mies ei koske minuun mutta tumputtelee pornon ääressä usein, mikä sekin ahdistaa hieman (koen olevani kamala vartaloltani eikä ne täydelliset pornomallit joita mies kuolaa paranna tilannetta).
miehellä on ollut joka viikko omia menoja, joista hän vain _ilmoittaa_. esim. "ensi viikolla menen lauantaina työporukan kanssa mökille". häntä ei edes kiinnosta miltä se minusta tuntuu tai haluanko minä hetkeksi omaa aikaa. ja kun otan sitä omaa aikaa niin tuntuu että miestä ärsyttää, siis ihan sekin jos haluan rauhassa saunoa ja syödä niin että mies hoitaa vauvaa. lisäksi mies hieman syyllistää minua korvikkeen annosta (osittaisimetän), aina kysyy että "etkö nyt voisi imettää ettei raukka saa teollista ruokaa" jne jne..
mies petti suhteemme alussa, mutta päätettiin jatkaa. nykyään mies flirttailee netissä esim. naispuolisten tuttaviensa kanssa. viatonta se on, mutta harmittaa kun MINÄ en saa samanlaista huomiota. tämä on nostanut myös pettämismuistot mieleen.
paljon olisi muutakin asiaa mutta ei viitsi romaania kirjoittaa, tuskin kukaan jaksaisi lukea. olen yrittänyt keskustella miehen kanssa, esim. toissailtana saunassa kerroin että minä tunnen oloni uhatuksi esim. sen flirttailun takia ja se nostaa vanhat muistot pintaan.. mies ei jaksa keskustella eikä edes huomioi sitä kun YRITÄN parantaa tilannetta keskustelemalla.
vauvaa mies hoitaa paljon, käy töissä ja hoitaa asiansa muutenkin mallikkaasti. emme tee enää yhdessä mitään paitsi kinastelemme. tunnen jatkuvasti huonommuutta naisena.
mies saattaa sanoa pukeutumisestanikin mukamas vitsillä että en erotu deekuista kun käyn kaupassa (okei, en olekaan hehkeä valvotun yön jälkeen ilman meikkiä, tukka pystyssä tuulihousut jalassa toppatakki päällä). samaan syssyyn mies kertoo kuinka rakastaa naisilla saappaita ja naisellista pukeutumista jne.. tämä saa aikaan sen että tunnen huonommuutta.
joskus kun laittaudun todella nätiksi ja pukeudun, niin mies muuttuu täysin. puhuu kuinka rakastaa minua. arjessa en TUNNE ETTÄ MUA RAKASTETAAN. mitä voin tehdä? mikä tämän tilanteen ratkaisee?
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kommentoida :( . tuntuu vaikealta olla noteeraamatta miestä, kun asumme pienessä asunnossa ja mies on illat vain kotona.
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on jostain syystä keittänyt yli äyräiden.
Ymmärrän tuskasi ja murheesi, mutta et taida miehestäsi nyt saada juttukumppania joten anna hänelle vähän tilaa. Luulen, että häntä ahdistaa vimmasi vatvoa suhdettanne, sen pieniä nyanssena ja säikeitä. Olen tukahduttamassa hänet, vaikka aikomuksesi hyviä ovatkin.
Joten elä ja anna miehesi elää. Unohda koko juttu vähäksi aikaa ja keskity siihen, mistä itse nautit ja pidät.
Tähän ei voi vastata kuin amen! Näinhän se menee.
Ensin olin apstä kovin huolissani, mutta kommentit kyllä nyt osoittaisivat siihen suuntaan, että apn olisi hyvä ajatella jotain muutakin kuin miestään ja parisuhdettaan. Minäkin jo tuollaiseen vatvomiseen kyllästyisin, vaikka pinna on pitkä.
AP, anna sille miehellesi nyt ilmaa hengittää. Vahtaat kaikkea ihan melkein sairaalloisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...miestä et voi muuttaa. Anna sen miehen olla rauhassa, älä nalkuta siitä että tarvit hellyyttä ja seksiä ja keskustelua jne jne. Äläkä kokoajan vaadi todisteita siitä että rakastaa. Kehitä itse jotain muuta ajattelemista ja puuhaamista kuin miehen vahtimista. Vauvanhoitaminen on välillä raskasta. Meilläkin meni 2-3 kuukautta jatkuvaksi riitelyksi kun vauva oli pieni. Riideltiin koko ajan siitä kumpi saa nukkua ja levätä ja kumpi on ansioituneena marttyyrinä valvonut enemmän vauvan kans. Jos mies hoitaa paljon vauvaa voi olla että sillä tyhjenee kaikki hellyys ja hoiva varastot vauvalle. Älä sinä ole iso vauva. Jos haukkuu anna mennä toisesta korvasta ulos. Voit pistää nälvimiset miehen väsymyksen piikkiin. Äläkä nyt ainakaan yritä painostaa miestä naimisiin. Pyydä välillä jotain mummoa tai mammaa tmv sukulaista tai kaveria vauvanhoitoavuksi.Lue sitten vaikka kirjoja niin saat vähän muuta ajateltavaa. Miehellä on oikeus omiin unelmiinsa ja fantasioihinsa eikä sun kannata niitä vahtia ja kadehtia. KAIKKI miehet kattoo pornoa, ne rakastaa sitä, eikä se ikinä lopeta sen kattomista vaikka kuinka syyllistäisit ja nalkuttaisit, sen sijaan sinun ei oo mikään pakko pahoittaa mieltäs siitä. Voisit vaikka kattoa joskus sen kans sitä jos se haluaa ja tehdä jotain juttuja mitä niissä filmeissä tehdään kun se niistä kerran haaveilee. Meillä on piristänyt seksielämää monenlaiset asusteet ja seksilelut, joilla voi leikkiä jotain roolileikkejä. Ja sinun ehkä kannttais alkaa jo lenkkeileen vauvan kans ja käymään vaikka salilla, piristyisit ja saisit muuta ajateltavaa ja itsetuntosi paranis. Kokeilepa joskus rehellisesti ajatella mitä sun miehes haluaa, eikä mitä sinä itse haluat ja olla välillä päivä tai pari täsmälleen niinkuin mies haluaa. Autuaampi antaa kuin ottaa. Meillä ainakin mieskin alkaa heti muutaman päivän päästä olla kiltimpi mulle jos itse löysään talutushihnaa ja yritän tehdä elämän semmoseksi mistä se tykkää.
Tähän ei voi vastata kuin amen! Näinhän se menee.
Ensin olin apstä kovin huolissani, mutta kommentit kyllä nyt osoittaisivat siihen suuntaan, että apn olisi hyvä ajatella jotain muutakin kuin miestään ja parisuhdettaan. Minäkin jo tuollaiseen vatvomiseen kyllästyisin, vaikka pinna on pitkä.
AP, anna sille miehellesi nyt ilmaa hengittää. Vahtaat kaikkea ihan melkein sairaalloisesti.
Miten otan omaa tilaa 65m2 asunnossa? Vaikea olla huomaamatta/ahdistumatta tilanteesta, kun mies on siinä nenän edessä. En voi myöskään lähteä esimerkiksi mummolaan vauvan kanssa, koska Mies ei myöskään halua olla vauvasta erossa yötä, vaikka olen sitä aiemmin hänelle ehdottanut. Kerran oli yön pois ja kuulemma tuli ikävä vauvaa.
varmasti ihan paikallaan tuo että pitäisi lopettaa tämä "kyttääminen" ja jahkailu. mutta sitä jäin miettimään että miten niin pitäisi tehdä kuten mies tahtoo? sitä minä tein vauvan syntymän jälkeen monesti. "autoin" häntä seksissä kun en siihen heti itse pystynyt ja se oli ihan mukavaakin vaikken itse niin innoissani ollut aluksi. synnytyksestä pari viikkoa mies "kiristi" minut pukeutumaan hameeseen ja sukkahousuihin ja suostuin siihen. olen suostunut myös siihen että mies saa toteuttaa jotain "huorafantasiaansa", eli kutsui minua huoraksi sängyssä (tämä oli synnytyksen jälkeen). nyt seksiä eikä hellyyttä ole ollut eikä tee enää mielikään. pornoa ollaan aiemmin katsottu yhdessä mutta nyt ei huvita. mulla ainakin kun pään sisällä ei asiat ole ok, niin ei seksikään luista.
samoin miehellä on ruoka valmiina kun hän tulee töistä, hänen ei tarvitse siivota eikä heräillä koskaan öisin, pesen hänen pyykkinsä ja huolehdin ruokaostokset. mies on saanut myös omaa aikaa niin paljon kuin haluaa ja olen häntä kannustanut siihen. eli minusta ei ole niinkään että mitään en olisi tehnyt niin kuten mies haluaa. minusta nimenomaan tuntuu että mies ei näe enää mitään hyvää minussa.
lisään vielä että nuo miehen terveyskommentit on tuntuneet pahalta koska kuitenkin laihdutan parhaillaan (olen laihtunutkin jo 10 kiloa synnytyksestä) ja olen rekisteröitynyt mm. kalorilaskuriin, tehnyt ruokavalioremonttia nyt kun elämäntilanne muuttui ja käyn vaunuilla + koiran kanssa lenkillä lähes päivittäin. en vain jaksa mitään hikiliikuntaa nyt. miehen mielestä pitäisi mennä salille tai jumppaan.
mutta joo, kokeilen nyt sitä että teen omia asioita. vaikeaa on vaan saada ajatukset pois tästä kun mies on siinä nenän edessä koko loppupäivän siitä asti kun töistä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mielestä miehelläsi on todella surkea itsetunto/omanarvontunto ja siitä johtuen myös ehkä joku muu häiriö.
Ei sun tarvitse muuttaa itseäsi yhtään mikskään eikä varsinkaan lapsivuodeaikana sen takia että mies ei kykene olemaan sinua kunnioittava kumppani ja vastuullinen aikuinen. Hän varmaan sisimmässään tuntee itse itsensä kuvottavaksi- mutta mun kokemukseni mukaan (mm isäni ja ex-mies) ei kykene koskaan asialle mitään tekemään vaan jatkaa samaa rataa.
Muista että sulla on pieni vauva- älä missään nimessä luule että sun pitäisi ryhtyä miehes tukihenkilöksi ja terapeutiksi (tietysti jos hän hakee itselleen apua ja pyytää sua tukemaan tätä prosessia- mitä ei varmaan tapahdu kuin joka miljoonannelle miehelle)
Sinuna huolehtisin itsestäni ja vauvasta, surisin sitä ettet saa sulle kuuluvaa tukea (uroksen tehtävähän on tuossa vaiheessa huolhetia naaraasta jotta naaras voi omistautua pennulle) ja jättäisin miehen omaan arvoonsa.
Toisen ihmisen huonolle itsetunnolle ja kaikelle tuolle paskalle ei voi toinen mitään- ja vähintä mitä missä tahansa ihmissuhteessa voi olettaa on KUNNIOITUS- jota et osaksesi saa. Miehelläsi on suuria henkilökohtaisia ongelmia, se on selvä.
Jos ei tilanne korjaannu pikku hiljaa ja mies ala kasvaa aikuiseksi, niin pidemmän päälle tuollainen vastakaiku vetää sutkin suohon. Pidä huoli siitä että lähdet ennenkuin menetät itsesi.
on miehen velvollisuus ja vastuu lakata kohtelemasta sua tiskirättinä- sen tulee tapahtua ilman ehtoja, niin että hän itse ottaa vastuun siitä että hän se surkimus teidän perheessä on. ja hakee siihen apua.
Mua niin ketuttaa kun naiset syyllistävät toisiaan. Se on VÄÄRIN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta AP on nyt ihan liikaa uppoutunut mieheensä ja parisuhteeseen. Minuakin alkaa jo ahdistaa.
Ota lungisti. Jos sinua ahdistaa kotona miehesi kanssa, niin varmasti ahdistaa myös miestäsi sinun kanssa. Hoitele kauppa-asiat ja muut, kun mies on tullut kotiin. Mene lenkille, tee jotain. Tämä Aihe vapaa ei ehkä ole niitä harrastuksia parhaimmasta päästä.
Jotenkin hurjaa etta miehelle joka on just tullut isaksi, pitaisi antaa tilaa ja ymmarrysta. Antaa hanen menna...
Minusta sina saat naisena kylla nyt pistat pelin poikki ja sanoa etta kukas tassa onkaan tarkein.
tsemppia, kuulostat todella fiksulta ja ihanalta. Sinua pitaa kohdella myos niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että otat liian raskaasti tilanteen ja siksi ehkä "hiillostat" miestäsi liikaa, mutta kyllä minusta miehesi tässä on se, joka vaikuttaa psykopaatilta. Jos tosissaan aiot jatkaa moisen sosioemotionaalisesti häiriintyneen ihmisen kanssa, tee kaikkesi, jotta säilytät omanarvontuntosi! Miehesi heitot ovat täysin asiattomia ja epäreiluja, älä piittaa niistä yhtään. Minusta sinun ei tarvitse muuttua, ja selkeästi miehesi on se, jolla viiraa - et sinä.
Oli miten oli, on varmaan ihan hyvä ratkaisu antaa miehen olla. Älä hiillosta, kysele tai yritä keskustella, mutta älä myöskään ota henkilökohtaisesti hänen tekemisiään tai sanomisiaan. Hänen kaltaisensa vie helposti toiselta kaikki voimat ja itsekunnioituksen, jos nyt et sitten satu olemaan extravahva psyykkisesti. Arvosta itseäsi ja ota omaa aikaa (tiedän: helpommin sanottu kuin tehty). Hanki iloa itsellesi muualta kuin mieheltäsi! Ehkä tilanne menee ohi tai pystytte ajan myötä setvimään ongelmanne, mutta älä anna miehesi lytätä sinua maanrakoon.
koita rauhottua ja asennoitua niin että about noin se menee seuraavan vuoden vähintään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Sen paremmin et voi laihdutus/kunnonkohotusmielessä liikkuakaan kuin tehdä pitkiä, rauhallisia kävelylenkkejä vaunuja työnnellen. Silloin sun oma "moottorisi" kasvaa rauhallisesti, kunto nousee ja jaksat paremmin ja paremmin. Moni liikunnan aloittaja tekee sen virheen, että yrittää kauheasti rueta heti hikiliikkumaan ja rehkimään, rauhallinen alku takaa paremman lopputuloksen.
Esim. mun kuopus on nyt 2v. Ensimmäisen vuotensa aikana kävin pitkillä 1-2 h vaunulenkeillä 3-5 kertaa viikossa, mutten harrastanut mitään kunnon rehkimistä, luulin olevani rapakunnossa. Siskoni treenasi samaan aikaan maratonille ja minäkin päätin kokeilla hölkkäämistä, luulin etten jaksaisi 2 kilometriä enempää. Hölköttelin oikein rauhallista tahtia ja olin aivan äimänkäkenä kun hölkkäsin 7 km:n lenkin ja olisin ihan helposti voinut hölkätä vielä muutaman kilometrin enemmän. Juttelin hämmästyksestäni siskoni kanssa ja silloin vasta ymmärsin (siskoni oli saanut läjäpäin treenineuvoja tutulta trainerilta), että ihan arkipäiväisesti ja vahingossa olin lähtenyt liikkeelle aivan oikein. Pitkillä, rauhallisilla lenkeillä, jotka lisäävät hapenottokykyä, kunto nousee rauhalliseen tahtiin ja kestävyys paranee.
Että jatka samaan tahtiin, -10 kg on loistosaavutus, kyllähän sekin kertoo, että olet tehnyt asioista oikein!
Meillä on parisuhteessa roolit vähän toisinpäin eli mies on se, joka haluaa roikkua minussa kiinni ja minä haluan mennä, kokea ja ELÄÄ. En jaksa nyhjöttää sohvalla mieheni kainalossa joka ilta elämäni loppuun asti, en vaan jaksa sellaista elämää. Kaipaan aika paljon sitä kuuluisaa omaa aikaa ja tilaa enkä suostu elämään ihmisen kanssa, joka ei sitä minulle suo.
Mieheni kyllä tavallaan ymmärtää minua ja antaa minun mennä, (ehkä luulee, että tämä on väliaikaista?) mutta kun yritän painostaa häntäkin menemään niin hän ei mene MIHINKÄÄN. Hänellä ei ole kohta varmaan ainuttakaan ystävää kun hän ei koskaan näe heitä, kökkii vaan jokaisen vapaahetkensä minun kanssani tai minua odottaessaan! Se ärsyttää minua suunnattomasti, koska minusta tuntuu, että minua sanattomasti syyllistetään menoistani ja heti kun palaan takaisin niin pitäisi hypätä samantien miehen syliin.
En jaksa juurikaan pussailla ja halailla, koska mieheni on muutenkin kaulassani kiinni koko ajan. En ikinä ehdi tehdä aloitetta. En koskaan ehdi edes ikävöidä miestäni, koska hän kimpussani koko ajan. Jos en ole paikalla niin puhelin pirisee jatkuvasti ja tätä on jatkunut jo vuosien ajan, aluksihan tämä tietysti oli ihan kivaa. Musta tuntuu, etten mä pysty hengittämään, että mies tukahduttaa mut! Puhuminen ei tuota juuri mitään tulosta. En voi käsittää miten todella fiksusta ja itsenäisestä miehestä voi tulla kotona sellainen ovimatto?
Hän palvoo maatani jalkojeni alla, vaikka en ole todellakaan täydellinen. Mietin vain, että kypsyykö hänkin jonain päivänä vai voiko hän jaksaa elää näin loputtomiin? Hän rakastaa minua yli kaiken ja minä rakastan häntä, mutta en tiedä miten kestän tätä enää, tuntuu että köysi kaulalla kiristyy vaan. Mä tahdon hengittää!!
Olen nyt lukenut tätä ketjua sillä silmällä, yrittänyt poimia ne oleellisimmat asiat
tilanteesta ja yrittää kokonaiskuvaa.
Jos olet onneton, ja tätä on jatkunut pitkään niin en ymmärrä miksi yrität kitua suhteessa. Jos muutosta ei ole luvassa, miksi jäädä odottamaan sitä pitkäksi aikaan samalla kärsien itse. Nyt on kyse sinun hyvinvoinnista. Nosta kissa pöydälle ja sano miten asiat on, jos ei muutosta tule niin se on Au Revoir. Kyllä sinä pärjäät ilman sitä miestä.
Ota oma tilasi, nalkuta ja teetä miehellä kotitöitä ja lapsen hoitoa. Unohda hetkeksi rakentavat keskustelut, koska miehesi pyrki vain käyttämään valtaa ja jättämään sinut alakynteen, jos ruikutat.
Keskity nyt johonkin muuhun kuin mieheen. Jos mies kieltää yökyläilyt vauvan ikävöintiin vedoten, niin sano että sinun on PAKKO mennä, koska et jaksa katsella miestä!
Ilmoita miehelle että etsit toisen kumppanin itsellesi ellei mies toimi niinkuin kumppanin täytyy.
Laittaudu, mutta älä miestä vaan itseäsi varten. Laittaudu ja lähde kaupungille. Ryhdy saavuttamattomaksi!
Nälvimiseen minä vastaisin nälvimisellä, eli jos sinun ilmeesi ei miellytä, niin keksi varastoon miehestä vastaavia "vikoja". Ei kenelläkään ole oikeutta arvostella noin toista, eli pidä puolesi ja varasi.
Jos mies ei aio keskustella, niin siihen et voi häntä pakottaakaan. Kiehukoon omassa liemessään nyt hetken, eli jätä painostaminen vaikkapa puoleksi vuodeksi kokonaan pois.
ennen lähtöä mies kouraisi takamuksesta, pitkästä aikaa vähän laittauduin niin tuo oli se huomio siitä. kun tulin kotiin niin mies oli välinpitämätön. ei kysellyt mitään, oli lähinnä sen näköinen että evvk. tein ehkä sen virheen että sanoin miehelle että pliis, puhutaan niistä asioista jotka hiertää kun ne vaikuttaa arkeen. mies sanoi ettei jaksa puhua, hänellä ei ole mitään puhuttavaa ja lähti pois. eikä taaskaan sanonut hyvää yötä vaan lähti vaan nukkumaan. ahdistaa..