Tehkää ne lapset nuorena. 60-vuotiaista isovanhemmista ei ole enää mitään apua lastenhoidossa
Kommentit (39)
kunnosta ja viitsimisestä kiinni. onko niistä apua.
Meinaan tiedän yhdenkin isovanhemma joka on n. 50 ja ei kyllä ole m issään kunnossa katsoakseen kenekään perään..
Ja oma isäni katsoi vielä liki 80 mun muksujeni perään. sääli kun kuoli hyväkuntosena papparaisena, autokolarissa :(
eiköhän he ole jo lapsensa hoitaneet, ja haluavat elellä omaa elämäänsä???
ja oli juuri viime viikolla lapsenvahtina meillä kun mies oli työreissulla ja minulla muutama ylipitkä päivä töissä.
4xäiti
Olisiko pitänyt "tehdä" lapset jonkun aikaisemman poikaystävän kanssa? Rehellisyyden nimissä on todettava, että vasta nykyinen puolisoni oli sellainen, jonka kanssa oikeasti pystyin edes harkitsemaan lapsia.
koska nykyisin lapset tehdään ikävälillä 25-45v, niin lapsenlapsia tulee väistämättä vasta kun on 60v., ainakin suurelle osalle.
Mielipiteeni siis:
1. En tee lapsia isovanhemmille
2. omat vanhempani ovat 75 ja 77v ja hoitavat edelleen 4 ja 7v. lapsiani vaikka viikon putkeen jos tarvis!
3. eläkeikä tulee olemaan 70v. kun meidän lapset on aikisia, joten mites sitä jaksaa töitä tehda kun ei jaksa lapsiakaan hoitaa?
Eli ei se ole ikäkysymys tuo hoito, vaan kunto ja viitisimiskysymys. Nykyisin moni 50v. ei HALUA hoitaa lapsenlapsia vaan ELÄÄ omaa elämää.
Meillä isovanhemmat ovat vielä töissä ja aikaa on tietty vähemmän, silti jaksavat ottaa lapsemme välillä yökylään ja harrastamaan. Isoisoäiti, 84v jaksaa myös jopa pienempiä pari tuntia hoitaa ja itse on aina tarjoutumassa. Toki otan huomioon hänen ikänsä jottei käy liian raskaaksi enkä edes anna lapsia sen pitemmäksi aikaa hänelle (ottaisi kyllä mielellään).
Mielestäni on siis täysin mummojen ja pappojen asenteesta kiinni. Toki jos on jokin sairaus niin se rajoittaa. Ja ehkäpä jotkut lapset vain ovat raskaampia hoitaa...meillä ainakin on selvät sävelet siitä kuka kasvatusvastuun kantaa - vanhemmat itse. Mummot saa mielihyvin vähän lelliä lapsenlapsiaan.
Äitini sai minut 32-vuotiaana, jolloin hänen oma äitinsä oli pirteä 65-vuotias eläkeläinen. Mummo hoiti minut eskari-ikäiseksi asti. Oman esikoiseni sain 31-vuotiaana, ja nyt häntä ja pikkusiskoa hoitaa oma eläkkeelle jäänyt äitini.
Käsissä olisi taloudellinen katastrofi ilman eläkeläismummoa, kuten olisi omillakin vanhemmilla ollut aikanaan, ja lapset saavat kiireettömästi varttua eskari-ikään melkein kotihoidossa.
Äitini 83v hoitaa poikiamme 3v ja 5v joskus, kun ovat esim. toipilaita eivätkä ihan vielä päiväkotikunnossa, Esikoisemme on välillä myös yökylässä vanhempieni luona, kun haluaa olla siellä välillä ihan rauhassa mummin ja papan luona. Myös isäni 89v voi tarvittaessa leikkiä poikiemme kanssa tunnin pari, jos äitini ei ole kotona. Tietystikään eivät jaksaisi hoitaa monta päivää peräkkäin eivätkä kauhean tiheästi. Muttei tähän ole tarvetakaan. Puolin ja toisin haluavat kylläkin tavata vähintään kerran pari viikossa ja nauttivat toistensa seurasta.
Mieheni vanhemmat ovat kuusikymppisiä, anoppi hoitaisi poikia mielellään, mutta asuvat sen verran kaukana, etti tapaa heitä kovin usein. Appiukkokin jaksaa poikia vähän aikaa ja on heistä kiinnostunut, mutta on isovanhemmista se, joka vähiten sietää poikien aiheuttamaa mekkalaa, Mikä taasen ei tunnu paljonkaan häiritsevän 89v isääni! Eli ei se ikä yksin....
Vanhempani olivat 55-vuotiaita ja aivan mahtava apu lastenhoidossa!
Nuijaa edes sanoa tollasta. Itse tapasin mieheni vasta päälle 30 vuotiaana, naimisiin mentiin nopeasti mutta lapsettomuuteen meni hyvin paljon rahaa ja ennen kaikkea aikaa. Nyt 40 v on nurkan takana ja lapsi täytti just kuukauden. Tietty sitä olis toivonut että kaikki olis mennyt nopeammin, toisaalta mulla on paljon vanhoja luokkakavereita, jotka edelleen asuvat yksin ja ei ole lapsia. Eli onnellinen olen kaikesta mitä olen saanut.
Ei tässä ole paljoa lastenvahtiapua tarvinut, mutta kyllä kaikki isovanhemmat ovat apua tarjonnut, ei ole tarvinut pyytää.
Tiedän perheen jossa isovanhemmat kävivät oikein vuorossa päivittäin viemässä vauvaa vaunuilla ulos päiväunille, syöttivät soseet purkista ja suorastaan asuivat vauvan vanhempien luona.
Mieheni kanssa monet kerrat sekä nauroimme että ihmettelimme. Haluamme hoitaa omat lapsemme, isovanhemmat eivät ole lastenlasten hoitajia!
Äitini on YLI 70v, eikä ole mitään ongelmia jaksaa yksivuotiaan kanssa, tosi usein hoitaa taaperoamme. Mutta ei olekaan mikään rupukuntoinen eläkeläinen, vaan pirteä ja hyväkuntoinen, eikä ole sairauksia.
Mutta kyllä uskon, että monet 60-vuotiaat eivät jaksa... Jotkut yksittäiset jaksavat sitten vanhempina.
vaan mielellään lisäisin sanat läsnäolo ja ohjaaminen.
Vanhempani 70+ viettävät mielellään aikaansa 6 ja 7 v. lastemme kanssa, n. 2 kertaa kuukaudessa heidän vointinsa mukaan. Yötä ovat n. krt/2 kk. Muuten n. 3-4 tuntia kerrallaan.
Lapset ovat oppineet innokkaiksi metsässä samoilijoiksi, jälkien tunnistajiksi, shakin pelaajiksi, lettujen paistajiksi, sadun kertojiksi, vanhojen tarinoiden kuuntelijoiksi yms.
Olen niin kiitollinen vanhemmistani, jotka pystyvät antamaan kiiretöntä aikaa lapsillemme silloin tällöin! He myös kertovat oppineensa meidän lapsiltamme yhtä jos toista uutta, mm. Star Wars, disco dancing yms.
Pitäkää huolta toisistanne! Tapaamme säännöllisesti myös koko perhe.
Jokaisesta hetkestä olen kiitollinen heille. Ei vain meidän vanhempien vapaata ajatellen, vaan myös "perinnön" saamisesta.
olen samaa mieltä, mieheni äiti on saanut hänet yli 20vuotta vanhempana kun minun äitini minut, ja kyllä huomaa eron.. johan lapsiltamme kuolee mummo kohta!
miehen äiti on 62v ja isä 68 eikä ne kestä ollenkaan taaperon uhmakiljumista ja jos lapsi vähän itkee niin ne suurinpiirtein on soittamassa hätänumeroon.
Kiva kun isovanhemmista ei ole mitään apua.
usein nämä 60 vuotiaat isovanhemmat ovat vielä työelämässä mukana.
Olemme vielä nuoria vanhempia ja juuri vasta mieheni äiti kuoli. Ompas sitten lapsillamme kivaa, kun ei ole koskaan tutustunut isovanhempiinsa.
Kun alkavat olla eläkkeellä ja eivät ole enää koko ajan niin kiireisiä. Tai siis ainakin pystyvät järjestelemään menojaan paremmin, omani ovat ainakin hyväkuntoisia. Miksi heistä ei olisi apua?
Eiköhän se jälkikasvun hoitaminen ole niitä hankkineiden hommaa, isovanhemmat lienee siis jo oman hommansa hoitaneet. Jos ei pärjää niin pitää jättää ne lapset hankkimatta. Jättäkää myös tädit, sedät ja kummit rauhaan omilta lapsiltanne, he ottavat ne kylään omasta aloitteestaan, jos heitä hoitaa haluavat.
Jossain määrin samaa mieltä. En siinä että tartteisi olla apuna lastenhoidossa, vaan lähinnä toisinpäin. Meillä kolme pientä lasta ja miehen vanhemmat lähes kahdeksankymppisiä, joita pitää käyttää asioilla ja lääkäreissä viikottain. Miehellä ei ole sisaruksia (sisko kuollut lapsena), niin tuntuu että kaikki hoitovastuu vanhemmista on meillä. Anoppi saanut lapsensa vasta yli nelikymppisenä, nyt se tavallaan kostautuu. Lasten ääniä eivät kestä yhtään, käydään siis siellä yksin, joko mies tai minä vuorotellen. Päivittäin myös soittelevat kun aina pitäisi jonkin syyn takia olla siellä ja ovat kovia syyllistämään jos ei kahteen päivään ole kumpikaan käynyt. En ihan tällaista odottanut, mutta minkäs teet. Omat vanhempani ovat alle kuusikymppisiä, ei heitäkään lapset kiinnosta, liikaa omaa elämää ja harrastuksia.