Onko synnytyspelko itsekeskeisyyttä, turhamaisuutta?

mulle on ihan sama mitä joku ajattelee. Pyysin pelkosektiota ja sainkin sen mitään kyselemättä kun odotin kaksosia. Leikkaus oli helppo ja olen hyvässä kunnossa, turha siellä on vikistä jos on itse valinnut kärsimisen, minä valitsin toisin.

Synnytyspelko on itsekkyyttä ja voisivat nyt jo unohtaa sen.

Ja masentuneet voisivat ottaa itteään niskasta kiinni.

Ja köyhien köyhyys nyt tietty johtuu siitä, et ne on tuhlanneet kaikki rahansa.

Ja lapsetkin vois vaan heti sanoo sen ärrän, ni ei tarvis sitä missään puheterapiassa opetella.

Ja kaikki pahaa oloaan täällä purkavat vois vaan päättää olla onnellisia.

Oiskohan asiat nyt kuitenkaan ihan näinkään?

Ps. Sen, että joku muu kokee synnytyspelkoa, ei ole mitenkään tarkoitus vähätellä niitä, jotka eivät koe.

Mun mielestä synnytyspelkoisten ei pitäisi tehdä lapsia. Simple as that. Ehkä luontoäiti ei ole tarkoittanut pelkureita synnyttämään, voi käydä huonosti.

Synnytyksessä voi lähteä henki. Miksi olisi outoa pelätä tällaista tilannetta, ap-trolli?

Ajatella, surmanajajan tai stuntmiehen jonkinasteista kuolemanpelkoa ennen temppujen tekemistä pidettäisiin aivan normaalina. Sen sijaan synnytyspelkoon suhtaudutaan aivan omituisesti, vaikka riskialtis tapahtuma on yhtä lailla kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti kertoo pelkäävänsä, että virtsanpidätyskyky tai seksielämä kärsivät, hän ei ole valmis äitiyteen. Vaikka kyse on todella perustavista toiminnoista ihmisen elämässä ja vastikään uutisoitiin, että joka 10. alatiesynnyttäjä kärsii ulosteen- ja virtsanpidätyksen ongelmista.

Koska nainen ei saa missään vaiheessa ajatella itseään? Varsinkaan lasten saamisen jälkeen. Kaikki vauriot ja ongelmat mitä raskaudesta ja synnytyksestä tulee naisen pitää vaan hyväksyä. Sitten ihmetellään miksi osa naisista ei halua lapsia. Päästän aiheeseen itsekkäät naiset eivät tee veronmaksajia.