Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde meni oudoksi kun vauva tuli:(
06.03.2009 |
Vauvamme on todella helppo ja ihana. Äitiys ja isyys on sujunut hyvin, molemmat nautitaan vauvan kanssa olosta.
MUTTA. Ensinnäkin, emme enää suutele, halaile tms. kuin ennen. Seksiä on paljon vähemmän ja se on jotenkin "omituista", emme ole läsnä enää siinä kahdestaan. Äsken oli seksiä ja vain mies laukesi eikä häntä kiinnostanut minun tilanne.
Olen puhunut miehelle mieltä painavista asioista (mm. olen kertonut että stressaan imetyksestä, häpeän muuttunutta vartaloani jne..) mutta mies ei keskustele. Ikään kuin pakenee tilanteesta. Lisäksi mies muistuttelee kaikesta mitä en ole tehnyt.. esim. en ole saanut aikaiseksi vielä mennä kuntokeskukseen jonne mulla on kortti. Kehuja taas en saa enää lainkaan. Ennen mies kehui minua usein, sanoi että rakastaa jne.. vauva syntyi 3kk sitten ja ekan viikon aikana mies kertoi rakastavansa, mutta sen jälkeen en ole rakkauden tunnustuksia kuullut.
mies on saanut omaa aikaa harrastuksille joka viikko, on ollut pari kertaa juhlissakin. eli ei voi olla sitä että miehellä ei ole omaa aikaa.
pahoitin mieleni jokunen viikko sitten kun ilmeni että mies flirttailee chatissa entisen heilansa kanssa. ihan viatonta flirttailua, mutta kuitenkin. mies kiusoitteli tuota naista tyylillä mitä ei ole mulle tehnyt pitkiin aikoihin, se tuntui pahalta. mies siis itse näytti keskusteluruudun kun kysyin mitä tekee. mies meni vaikeaksi mutta suostui näyttämään tekstin (taustalla myös muuten pettäminen, mies petti 3v sitten suhteen alussa, josta selvittiin parisuhdeterapian avulla). kerroin miehelle että tuntuu pahalta, ja itse asiassa tuosta lähtien olen saanut VIELÄ VÄHEMMÄN mitään huomionosoituksia.
esimerkiksi vaikka siivoan, teen ruokaa ja yritän laittautua nätisti, niin mies ei huomioi.
Eikä tässä ole kyse pelkästä kehumisesta, musta tuntuu että ollaan henkisesti kauempana toisistamme enkä ymmärrä mistä johtuu. ehdotuksia? niin ja häiritsee myös kun mies ei enää koske kroppaani paitsi korkeintaan seksin aikana kouraisee takamuksesta.
olen yrittänyt puhua miehelle, esim. tänään illalla sanoin että minua vähän häiritsee kun meillä ei ole seksiä kuten ennen, niin mies ikään kuin pakeni suihkuun. Naimisiin meidän piti mennä nyt syksyllä mutta mies ei halua puhua asiasta. Kun kysyin eikö hän olekaan varma, niin hän ikään kuin suuttui "just joo, jos ei heti ole innoissaan suunnittelemassa niin sekö sanoo etten ole varma"..
siis mitä tämä on, ja miksi alkoi vasta vauvan syntymän jälkeen? emme ole enää läheisiä!
Kommentit (25)
ja hienosti. Kun tulee töistä niin hoitaa vauvaakin illalla, ei odota että olisi vain minun tehtävä. Mielellään nukkuukin vauva vieressä jne... Eli sen suhteen ei ole ongelmaa.
minulla vaan on jatkuvasti semmoinen olo, ettei hän oikeasti rakasta minua. en tiedä johtuuko se kenties muutenkin heikosta itsetunnosta vai onko miehen käytös OIKEASTI ei-rakastavaa. tuntuu ettei hän edes halua "kohdata" mua oikeasti ja ns. syvemmällä tasolla. arkisesti jutellaan asioista mutta jotenkin hän on etäällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tulee kausia, että toinen tuntuu läheiseltä ja joskus kausia, että kaukaisemmalta.
siltä ettei mies välttämättä rakasta minua? Mikä on erityisen hälyyttävää?
Mitähän miettisin tilanteessasi (näin kaikkia sävyjä tuntematta)...
Ehkä miettisin itselleni "oman elämän mallin" valmiiksi, etten kokisi miehen olevan ainoa vaihtoehtoni ja koko elämäni perusta. Ts. jos ero tulisi, olisi minulla suunnitelma, miten pyrkisin toimimaan.
Sitten kun tämä hätäsuunnitelma on valmis, pyrkisin saamaan miehen tajuamaan todellisen kehnon olotilani suhteessa. Pieniä jippoja: sano miehelle suoraan millainen olo sinulla on (vältä sanaa tunne, monet miehet menevät siitä lukkoon) ja miksi mies ÄRSYTTÄÄ sinua (ei siis "miksi miehen käytös tuntuu sinusta pahalta").
Kysyisin, haluaako mies ollenkaan olla kanssani, koska itse en enää käytöksen perusteella usko että hän sitä haluaa. Jos hän haluaisi, vaatisin parempaa kohtelua. Ja jos mies ei haluaisi, kysyisin (kun kerran olisi valmis hajottamaan lapsensa perheen yrittämättä edes rakastaa naista, jonka kanssa on perheen perustanut), kuinka mies aikoo osaltaan turvata tasapainoiset elinolosuhteet pienelle lapselle erotilanteessa.
Jos kaikkien mietintöjen ja reilun harkinta-ajan (1,5-2 vuotta synnytyksestä) jälkeen mies on valmis eroamaan, niin enpä siinä sitten kovin kummoista liittoa menettäisi. Elämä jatkuu kuitenkin. Sitten voi keskittyä itsensä ja lapsen hyvinvointiin eikä miehen mielenliikkeiden kyttäämiseen.
Kannattaa myös muistaa pienen vauvan äidin hormonitoiminnan olevan vielä aika ärhäkkää. Voi siis olla, että reagoit herkemmin kuin normaalisti miehesi tekemisiin. Toisaalta kannattaakin seurata omia tunnetilojaan tarkkaan, jotta osaa tunnistaa ajoissa synnytyksen jälkeisen masennuksen tms. alakulon oireet.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää Sinulle. Toivottavasti miehelläsi on "vain" joku ikäkriisi ja hän järkiintyy ennen kuin isompaa vahinkoa ehtii aiheutua.
Imettävä tai pienen vauvan äiti erittää myös itse feromonia joka lieventää lisääntymis- ym. haluja ja kohdentaa tärkeimmän huomion lapseen. Tämä on biologiaa tämä lisääntyminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Flirttailee chatissa, on pettänyt, pakenee kun haluat keskustella! Ei ole normaalitoimintaa terveessä parisuteessa. :(
siltä ettei mies välttämättä rakasta minua? Mikä on erityisen hälyyttävää?
mutta työnnänpä vielä minäkin lusikkani soppaan. Ihan ensimmäisenä, kun luin avauksesi, ap, tuli mieleen, että olisitko muuttunut äitiyden myötä miehesi silmissä jotenkin pelottavaksi? En osaa selittää tätä tarkemmin ... Kun olet synnyttänyt lapsenne hän ehkä näkee sinut jotenkin ylivertaisena tai vieraana, uutena? Oma mieheni ei alkanut vieroksua minua samalla tavalla esikoisen syntymän jälkeen, mutta koki minut erilaisena kuin ennen, sellaisena johon piti tutustua uudestaan. Lapsi oli yhteistuumin tehty ja toivottu, hän oli jotenkin heti ihan oiva isä, mutta kumppanuudessa oli toivomisen varaa! Tilanne ei ollut ihan noin nurja kuin mitä sinä kuvailet ja rakastuimme toisiimme uudelleen tytön ensimmäisen vuoden aikana. Emme riidelleet siis, olimme vain etäisempiä kuin ennen. Muiden lasten jälkeen ei ole ollut samanlaisia tuntemuksia (meillä on 3).
Jos miehesi "pelkää" sinua,se on miehen oma ongelma, ei sinun. Hänen on siitä selvittävä, mieluiten tietysti puhumalla sinun kanssasi. Minäkin toivon teille kaikkea hyvää, kun olin lukevinani rivien välistä että teillä on hyvä suhde. Se että mies pitää lapsestaan niin hyvää huolta on teidän tilantessanne arvokas asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut mielestäni teidän ehkä kannatais viettää aikaa perheenä ja sit iha kahestaanki. Meillä toimii toisen kanssa oleminen ihan vain vaikka hyvä ruoka jne.
voi lukea sen ajatuksella töissä.. mun on helpompi kertoa asioista kirjoittaen. kerroin että tunnen miehen olevan etäällä ja joistain miehen kommenteista on tullut paha mieli ja tunne etten ole tarpeeksi. saa nähdä miten reagoi vai reagoiko mitenkään :( .
noista häistä vielä, niin kun mies ei suostunut eikä jaksanut puhua niistä niin sanoin että onko järkeä sitten pitää kihlasormuksiakaan kerran ei lupausta avioliitosta pidetä.. sanoin tämän hieman kiivastuneena. no mies oli sitten ottanut sormuksen pois ja tuolla eteisen pöydällä se on ollut jo viikon. nyt illalla kysyin että eikö ne töissä ihmettele että olet eronnut niin mies vaan naureskeli..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi miehiä.
Mun mies pakeni jo raskausaikana, kun esikoista odotin. Meni esim. naistyökaverin luo jatkoille työkaveritapaamisesta, jossa sitten ei ollutkaan muita kuin nämä kaksi. Ennen ei koskaan ollut luuhannut missään. Minä soittelin hädissäni joka paikkaan viiden aikaan yöllä, kun miestä ei kuulu kotiin...
Eka vuosi oli ihan hirveetä tappelua, muutin sitten loppujen lopuksi pois. Palasimme sitten terapian ja kovan tahdon avulla yhteen, nyt meillä on toinen lapsi ja asiat paremmin, mutta keskimääräistä vaikeampaa silti.
Minusta lapset kyllä sitoo enemmän kuin avioliitto. Mutta ei naimisiin voi tollasissa olosuhteissa mennä, ei mitenkään, jää huonot muistot.
Äläkä hetkeäkään kuvittele, että sinussa on jotain vikaa!!! Miehen päähän tulee helposti vika kun saa ekan lapsen. Tulee ilmeisesti paniikki siitä että elämä on nyt ohi. Hae teille tai ainakin itsellesi tukea, ja koeta saada mies mukaan, jotta solmut saatasiin auki. On tosi surullista, että esikoisen kanssa ei voi nauttia täysillä lapsesta, kun miehen paapomiseen menee voimia, mutta lapsi on nyt kuitenkin se pääasia. Keskity hyvän kiintymyssuhteen luomiseen, mies sitten tokenee tai ei.
Tämä viimeinen viestisi sai minut vastaamaan.
Itse en ottaisi kevyesti sormuksen jättämistä pöydälle. Toki sormus on vain symboli, mutta kyllähän se teidän kihlaustanne kuvastaa.
Minusta tuntuu, että olet ihan liian kiltti. Voi kun pääsisin, niin tulisin sinne vähän puolestasi miehellesi puhisemaan! Yrität kaikin tavoin tehdä miehesi oloa hyväksi ja hän vain tarjoaa kylmää selkää.
Mietin myös, että ehkä sinun kannattaisi vähän aikaa antaa miehesi olla rauhassa näiltä sinua painavilta asioilta. Ehkä häntä pelottaa uusi tilanne ja hän ei osaa puhua asioista kanssasi. Ehkä olisi hyvä antaa hänelle vähän tilaa.
Chattaily exan kanssa saisi meilla myos aikaiseksi "ison ilon". Varsinkin flirttailu. En katsoisi läpi sormieni. Olet kyllä aika ihana! Toivottavasti miehesi tämän ymmärtää eikä käytä hyväntahtoisuuttasi ja haluasi suhteenne rakentamiseen väärin.
Voimia sisko! Kyllä se elämä vielä hymyilee. Ehkä ne häätkin järjestyvät. Voisihtan pyytää miestäsi vaikka miettimään johonkin päivämäärään mennessä milloin asiasta puhuisitte. Kirkko / hääpaikkahan pitää varata jo tuota pikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
annan sulle vinkin kokemuksen syvällä rintaäänellä.meillä oli sama ongelma kun vauva syntyi...nyt niitä vauvoja on jo 4 ja viides tulossa:)eli ukko rupes temppuilemaan,sitä kesti jonkun aikaa en jaksanut panostaa itteeni tai olla kiinnostunut oikeastaan mistään muusta kun vauvastani:)tottakai..sit rupes kyrsii ku ukko ei arvosta lainkaan ja aattelin että tuohan pitää mua itestäänselvänä oohho..ei se vauva kuitenkaan kahta aikuista sido toisiinsa niin oon aina aatellu niinp aloin kanssa tietosesti olemaan välinpitämätön aloin laittautua ja harrastaa omia juttuja tuli kauhee paniikki ukolle ja nyt on kiltti mies ja tietää etten oo hänen vaan aina vaan jos en saa siitä mitään...koitappa samaa;)varma toimivuus
Miehellä on varmaan joku kriisi sen suhteen kun tuli vauva. Miehet voi kokea että ovat nyt hirveessä vastuussa taloudellisesti jne. Meille toi vaihe(flirttailua, salailua, valehtelua) tuli vasta tokan lapsen jälkeen mutta parisuhdeterapia vähän auttoi. Luottamusta ei ole vielä ollenkaan mutta toivon että tilanne on joskus parempi kun aikaa kuluu. Lapset ovat nyt tärkeimpiä mun mielestä.
Mutta olen samaa mieltä että sun hommas ei ole nyt miellyttää miestä loputtomiin. On jättänyt sormuksen pois joten haluaa kai osoittaa ettei ole kovin sitoutunut nyt suhun? Nyt ei toki kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä mutta johonkin pariterapiaan olis hyvä hakeutua jos tilanne ei laukea(kirkon perheasiainneuvottelukseskus tarjoaa ilmaista apua eikä tarvii kuulua kirkkoon)koska et loputtomasti jaksa tuollaista kurjaa oloa. Mun mielestä eroa ei kuitenkaan pitäis toteuttaa ainakaan ekan vuoden sisällä vauvan syntymästä. Kun vauva kasvaa, löydätte oman roolinne suhteessa taas uudelleen ja on helpompi löytää yhteisiä hetkiä kun vauva nukkuu säännöllisemmin. Vuokratkaa vaikka joku hyvä filmi ja nyhjätkää yhdessä sohvan nurkassa lähekkäin. Vähän ensiapua mutta jostain se on lähdettävä! Hyvä ajatus laittaa miehelle sähköpostia, joskus on vaikea puhua asioista ilman että tulee heti riitaa/syyllistämistä/itkua tms. kun olo on kurja. Ja ne hormonit! Niitä piisaa tuoreilla äideillä joten reagoit varmasti herkemmin kun ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helponkin vauvan kanssa se vie voimia niin isältä, kun äidiltäkin.
Minusta eroaminen vauvan ensimmäisen vuodenaikana pitäisi olla kiellettyä.
Se on oikeasti henkisesti rankkaa-aikaa ja vaatii paljon.
Mutta on totta, että sitä puolisoakin pitäisi miettiä.
Oletko varma, ettei miehesi tuntee olevansa jostain syystä mustasukkainen vauvalle. Tämä ei nimittäin ole mikään harvinainen asia
mutten tiedä uskallanko kertoa sitä täällä....
syy on lihavuus. ilmeisesti "muutama" raskauskilo jäljellä vielä. mun mies ei ainakaan koskenut munhun pitkällä tikullakaan raskausaikana tai sen jälkeenkään ennen kuin olin taas edes kohtuullisessa kunnossa. Vieläkin huomauttelee painosta kun pituudesta pois vasta104 kg, vähintään 110 kg pitäis olla pituudesta pois että ois siinä kunnossa että voi seksiä harrastaa.
Helponkin vauvan kanssa se vie voimia niin isältä, kun äidiltäkin.
Minusta eroaminen vauvan ensimmäisen vuodenaikana pitäisi olla kiellettyä.
Se on oikeasti henkisesti rankkaa-aikaa ja vaatii paljon.
Ensimmäinen, ja toinen vuosikin on vielä melkoista totuttelua. Jos niitä lapsia tulee enemmän, niin tilanne saattaa olla "omituinen" aika pitkään.
Kannattaa vaan rauhoittua ja miettiä tulevaa, koittaa kestää. Ei se vauva-aika oikeasti kellään ole mitään parisuhteen kulta-aikaa, tai sitten joillain harvoilla ;)
kummallakin on töitä tehtävänä että sopeutuu uuteen itseensä, ja sitten vielä sopeutua muuttuneeseen toiseen. Tämä vie aikaa.
Itse huomasin, että meillä mies ei päässyt yli muuttuneesta roolistani vaan unohti että olisi rakastajani ja alkoi kohdella kuin äitiään. mainittakoon että vuosien yrityksen jälkeenkään tilanne ei muuttunut. Toivottavasti sun mies on nopeammin sopeutuva ja oppivainen.
Vartalon muutoksillakin on hiukan tekemistä asian kanssa mutta esikoisen syntymän jälkeen on enemmänkin henkinen puoli käymistilassa.
Sun miehellä on ongelma. Nimittäin normaalimies ei ole noin rajoittunut.
t. 93 pituudesta pois ja hyvin kelpaa, ei mitään eroa hoikempiin aikoihin
syy on lihavuus. ilmeisesti "muutama" raskauskilo jäljellä vielä. mun mies ei ainakaan koskenut munhun pitkällä tikullakaan raskausaikana tai sen jälkeenkään ennen kuin olin taas edes kohtuullisessa kunnossa. Vieläkin huomauttelee painosta kun pituudesta pois vasta104 kg, vähintään 110 kg pitäis olla pituudesta pois että ois siinä kunnossa että voi seksiä harrastaa.
Onko tämä exä jonka kanssa flirttaili hoikka? Jos on niin on saattanut fantasioida hänestä. Miehet vaan on juuri tuollaisia...ikävä kyllä...
-yksi joka yrittää pitää painonsa kurissa ja toistaiseksi onnistunut siinä pituus - 114 kg.
Älä perusta elämääsi sille, että Sinun täytyisi yrittää miellyttää miestä siivoamalla, tekemällä ruokaa ja laittautumalla nätiksi.
Älä mene naimisiin, jos Sinusta ei tunnu _ihanalta_ olla juuri tämän miehen kanssa. Jos tunnet jatkuvasti, että mies ei halua Sinua vaimokseen, niin Sinulla on oikeus ajatella, että mies on kelvoton Sinulle (eikä toisin päin). Uskoisin, että parempia miehiä löytyy , jos et halua yksinkään olla (kuvailemasi perusteella kaikki tuntemani miehet arvostavat naisiaan ihan eri tasolla kuin tuo kyseessä oleva omaansa.)
Millainen isä mies on, ja minkä ikäinen? Huomioiko hän vauvaanne?