Lue keskustelun säännöt.
Hyvä liitto alkaa rakastumisesta ja säilyy rakastumalla aina uudelleen - ei puolisoa valita.
06.03.2009 |
Vai voiko sinun mielestäsi tulla onnelliseksi valitsemalla puolison joidenkin ominaisuuksien takia? "Hänellä oli ihanat silmät tai ääni." "Meillä oli samat harrastukset ja periaatteet, viihdyimme vain todella hyvin yhdessä."
Tai ajauduitko vain liittoon jonkun mukiinmenevän ihmisen kanssa sattumalta? "Kaikki vain tapahtui ja pian muutimme yhteen. Rakkaus kasvoi vuosien myötä."
Vai olitko ensin rakastunut ja sitten rakkaus hiipui? "En rakasta häntä enää, mutta elämme edelleen yhdessä." Miten liitto jatkuu näin ilman rakkautta? Vai erositteko?
Onko sittenkin onnellisempaa, jos voi muistella valtavaa rakastumisentunnetta ja alkuaikoja, jolloin koko muu maailma lähes menetti merkityksensä? "Tuijotimme toisiamme sängyllä maaten loputtomiin ja olimme aivan huumaantuneita toisistamme." "Voiko tuollaista ihmistä ollakaan - ihmistä, joka puhui mitä mielenkiintoisimpia asioita ja tuntui ymmärtävän omat oudoimmatkin ajatukseni. Meillä oli käsittämättömän ihanaa yhdessä, vihdoinkin tunsin eläväni."
Onko joku kokenut ensin valtavan rakkaustarinan, mutta sitten rakkaus onkin kasvamisen sijaan hiipunut pois?
Miten itsellesi on käynyt? Minä olin ensin jonkinlaisessa ajautumisliitossa eli oli ihan kivaa: juttua riitti, emme ikinä riidelleet ja pidimme muutamista samoista asioista. Minä oli rakastunut aiemmin muutaman kerran ja jutuilla oli onnettomat loput. Olin jo väsynyt uusiin ihmisiin ja puolison etsintään, kun tapasin tämän mukavan ja mukautuvan ihmisen. Kävi niin, että muutaman vuoden kuluttua minulla oli melko tylsää, mutta aina vain mukavaa ja meillä oli
yksi lapsi. Olin hyvin valmis rakastumaan ja niin tapahtui. Tunne oli valtava ja nyt elän uudessa liitossa onnellisesti. Yhteisiä lapsiakin on. Rakastumme aina uudelleen, alun voimakas tunne kantaa. Riidelläkin osaamme, mikä kuuluu ihmissuhteeseen - aiemmassa liitossa mies taipui lähes kaikessa tahtooni, tämän ymmärsin myöhemmin.
Miten oma liittosi alkoi ja oletko onnellinen?
Kommentit (2)
Puoliskon täytyy olla sellainen jonka kanssa on luontevaa, rentoa ja hyvä olla.
Rakastuminen on äärimmäisen ahdistavaa. Yhtä tunnemyllerrystä. Mielummin minä skippaan sen hullaantumisen ja rakastumisen vaikka siihen että huomaa yllättäen että on rakastanut hyvää ystävää jo pidempään. Tunne on silloin lämmin ja autuas. Tavallaan löytää toisensa ja huomaa että näin kuuluu ollakkin.
Kamala ajatus että pitäisi jatkuvasti rakastua päätäpahkaa uudelleen ja uudelleen. Kyllä rakkaudentunne ja kiintymys pysyy hyvää kumppania kohtaan. Ehkä toisinaan otetaan enemmän huomioon ja hellitellään kuin taas toisina hetkinä, mutta sitähän elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on mitä verrata, huomaa kuinka onnellinen voikaan olla, kun alkaa mennä hyvin...saa luotettavan ja rakastavan ihmisen kanssa elää. Olin kihloissa erittäin vastuuntuntoisen ja ihanan nuoren miehen kanssa. Koskaan enmme ridelleet mistään, kuinka voikin olla sellaista suhdetta. Kaikki oli ihanasti, ihanin anoppi ja appi. Kun aloin olla valmis vauvan saantiin, sulhaseni oli nuorempi minua ja opinnot kesken. Hän teki raskaan päätöksen ja kertoi että ei voi pitää minua, voisin hankkia jonkun mun kanssa lapsia, hän kokee tekevänsä väärin jos jatkaa eikä ole valmis lasten hankintaan ja isäksi. Itkimme ja halasimme ja kuitenkin hän sanoi että on parempi erota, löytäisin jonkun jonka kanssa perustaisin perheen. Olin kyllä "vauvahullu" mutta olisin ollut valmis odotamaan hänelle okeaa hetkeä. Hän kuitenkin tunsi jotenkin tekevänsä väärin , jos jatkaa...
Sattui kohdalleni uusi mies joka kuuli mistä syystä kihlaukseni purkautui....
Sain kaksi lasta, kolmatta odottaessani otin eron, syy oli, uusi mieheni ei lupauksistaan huolimatta kopettanut haitallista juomistaan.
Kun kolmas lapseni oli 9kk:n ikäinen, ensimmäinen sulhaseni halusi aloittaa lasteni ja minun kanssa sihen mihin jäimme - menimme naimisiin ja nyt meillä on vihdoin myös kolme yhteistä lasta. Kaikki lapset ovat olleet miehelleni yhtä rakkaita. Lasten isä ei vaainut tapaamisoikeutta eikä tavannut lapsia, ei kyllä koskaan hoitanut elatusmaksuja, mieheni on elättänyt myös toisen miehen lapset, ollut ihana esikuva ja turvallinen aikuinen.
Olemme onnellisia, mieheni sanookin, että oltaisiinkohan näin onnellisia jos olisimme olleet koko ajan yhdessä, ilman tätä muutaman vuoden eroa. On ainakin mitä verrata, osaan antaa tosi paljon arvoa tälle hyvälle elämälle.