Lue keskustelun säännöt.
Pikku Ada-parka...
10.12.2008 |
Tapahtuipa tosielämässä eräässä helsinkiläisessä marketissa pari päivää sitten.
Paikalla oli nuori äiti vauvan ja 2-3 -vuotiaan taaperon kanssa. Isompi lapsi oli vilkas neiti, joka muiden ikäistensä tavoin halusi tutkia tavaroita ja työntää omaa lasten ostoskärryään.
Äiti oli tosi tiukka ja huusi lapselle koko ajan: Ada, käpälät kärryihin! Ei saa sattua! Käpälät kärryyn NYT!
Ok, jokaisella voi olla huono hetki ja univajetta ja muuta. Mutta oliko tuo järkevää? Jos pelkää lapsen sattuvan johonkin tai rikkovan jotain, miksi lasta ei panna vaikka autokärryyn? Jatkuva moittiminen ei mene lapselle perille, paljon parempi olisi vaikka antaa lapselle jokin helppo tehtävä tai kehumalla kannustaa pysymään kärryjen luona.
Hupaisinta on, että nämä yli-kontrolloivat äidit ovat sitten usein niitä, jotka täällä ja muualla leuhkivat, miten "meidän lapsi oppi jo kaksivuotiaana, ettei kaupassa saa koskea mihinkään ja on se niin tyhmää, että äidit kuljettavat isoja taaperoita kärryissä kaupassa, kun se on vaan kasvatuskysymys, että lapsi opetetaan oleman kunnolla..."
Kasvatuskysymyspä hyvinkin.
Kommentit (26)
Mutta halusin herättää keskustelua siitä, mikä on järkevää ja tehokasta.
Lapsen itsetunnon ja toimintarohkeuden voi viedä, jos jatkuvasti kieltää ja käskyttää.
Lastenpsykiatrit kehottaa mieluummin tarjoamaan lapselle sallitun tavan toimia.
Esim. sen sijaan, että käskee pitämään "käpälät" (kamala sana ylipäänsä, kun kyse on pienen lapsen käsistä) kärryjen kahvassa, voisi kehottaa tuomaan kärryt jonnekin ja vaikka pyytää lasta painamaan puntarin numeroa tai nostamaan tomaattipussin kärryyn.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas outoa murretta, en meinannut ensin tajuta millään...
Joo, siis neiti tosiaan (kuten sanoin), työnsi omia lastenkärryjään ja äiti vahti haukkana, ettei lapsi ollenkaan irrota käsiään kärryjen työntökahvasta = tartu mihinkään kaupassa.
ap
Onpas outoa murretta, en meinannut ensin tajuta millään...
Meidän lapsia on pakko pitää ojennuksessa, muuten tulee selvää jälkeä...
Varsinkin jos lapsille antaa omat kärryt on pakko muistuttaa koko_ajan, että "katso eteenpäin", "pidä kärrystä kiinni" yms, sillä muuten lapset juoksevat päättöminä ympäri kauppaa ja törmäävät ihmisiin.
Ehkä sinun lapsesi sitten on rauhallisempi ja tottelee kun kerran sanot? Siitä, onko se kasvatuksesta kiinni vai ei, en ala kiistelemään..........
meidän 3v:n kanssa taktiikkaasi niin seuraavan kerran saat hakea pojan infosta tai sitten saattaa keretä ulos koko kaupasta. Ei vaan vetele vilkkaan, kovakorvaisen pojan kanssa. Ja ei muuten pysy autokärryissä vaan käy koko ajan juoksentelemassa ja normaalikärryihin saat huudattamalla pakottaa ja ottaa muutaman napakan potkun ja huitaisun kaupanpäälle. On tasan ollut säännöt aina ja ensin yritetään aina hyvällä, mutta EI VAAN ONNISTU!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen lapsistani on autistinen, joten voit uskoa, että häntä on ajottain "haasteellista" pitää mukana ostoskeikalla.
Mutta en ymmärrä, miksi pitää koko ajan jankuttaa ja huutaa, se kärsii todella nopeasti inflaation.
Jos ei ehdi/jaksa myönteisesti ohjata lasta, miksi lasta ei sitten ESTETÄ vipeltämästä? Kyseisessä marketissa on runsain mitoin autokärryjä ja lapsi - joka siis oli minusta jopa erittäin kiltti, ei todellakaan mikään täystuho - olisi pysynyt nätisti sen hytissä.
ap
Meidän lapsia on pakko pitää ojennuksessa, muuten tulee selvää jälkeä...
Varsinkin jos lapsille antaa omat kärryt on pakko muistuttaa koko_ajan, että "katso eteenpäin", "pidä kärrystä kiinni" yms, sillä muuten lapset juoksevat päättöminä ympäri kauppaa ja törmäävät ihmisiin.Ehkä sinun lapsesi sitten on rauhallisempi ja tottelee kun kerran sanot? Siitä, onko se kasvatuksesta kiinni vai ei, en ala kiistelemään..........
Eipä tuon alkuperäisen kirjoituksen perusteella mitenkään pahalta kuulostanut.
Nyt ap puhuu kuuppa punaisena huutamisesta?!
Selvennäpä vähän jos keran haluat myötäileviä mielipiteitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat erilaisia. Mutta onko sinusta silti niin, että PARAS ja lapseesi tehoavin taktiikka on huutaa käskyjä kuuppa punaisena? Minä veikkaan, että juuri se tekee lapsestasi "kovakorvaisen".
ap
meidän 3v:n kanssa taktiikkaasi niin seuraavan kerran saat hakea pojan infosta tai sitten saattaa keretä ulos koko kaupasta. Ei vaan vetele vilkkaan, kovakorvaisen pojan kanssa. Ja ei muuten pysy autokärryissä vaan käy koko ajan juoksentelemassa ja normaalikärryihin saat huudattamalla pakottaa ja ottaa muutaman napakan potkun ja huitaisun kaupanpäälle. On tasan ollut säännöt aina ja ensin yritetään aina hyvällä, mutta EI VAAN ONNISTU!
halua takertua yhteen esimerkkitapaukseen, vaan puhua myös yleisemmin järkevästä kasvatuksesta.
Mutta kuten sanoin, kyseinen äiti huusi lapselleen, kuten tuossa kuvasin. Toistuvasti ja niin lujaa, että koko kauppa raikasi.
Miten paljon tarkemmin sitä nyt on mahdollista selittää?
ap
Eipä tuon alkuperäisen kirjoituksen perusteella mitenkään pahalta kuulostanut.
Nyt ap puhuu kuuppa punaisena huutamisesta?!Selvennäpä vähän jos keran haluat myötäileviä mielipiteitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toki, hän sanoi aika tiukasti, MUTTA, ehkä tässä on aikaisemmin ollut ongelmia, ja lapsi lähtenyt juoksemaan pitkin kauppaa? Ja sen takia pitää pitää vähän tiukempaa linjaa? Ap varmaan taas antaa lastensa juosta tuolla kaupassa räpelöimässä kaikkea, kun ei saa kieltää? Ehkäpä hän oikeasti halusi opettaa lapsensa käyttäytymään kaupassa, voi kun moni muukin opettaisi!
Hupaisinta on, että nämä yli-kontrolloivat äidit ovat sitten usein niitä, jotka täällä ja muualla leuhkivat, miten "meidän lapsi oppi jo kaksivuotiaana, ettei kaupassa saa koskea mihinkään ja on se niin tyhmää, että äidit kuljettavat isoja taaperoita kärryissä kaupassa, kun se on vaan kasvatuskysymys, että lapsi opetetaan oleman kunnolla..."
Kasvatuskysymyspä hyvinkin.
Ne lapset ihan oikeasti VOI opettaa kulkemaan siellä kaupassa nätisti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toki, hän sanoi aika tiukasti, MUTTA, ehkä tässä on aikaisemmin ollut ongelmia, ja lapsi lähtenyt juoksemaan pitkin kauppaa? Ja sen takia pitää pitää vähän tiukempaa linjaa? Ap varmaan taas antaa lastensa juosta tuolla kaupassa räpelöimässä kaikkea, kun ei saa kieltää? Ehkäpä hän oikeasti halusi opettaa lapsensa käyttäytymään kaupassa, voi kun moni muukin opettaisi!
Kertaanpa ketjussa jo aiemmin kertomaani. Lapsi ei häiriköinyt, oli normaali 2-3-vuotias. Ei juossut, saattoi hiukan hipelöidä jotain perunaa tai olla muutaman askeleen jäljessä äitiään.
Missä sanoin, että annan omien lasteni juosta ympäriinsä? Älä tee minun lapsistani johtopäätöksiä.
En kyseenalaista sen äidin pyrkimystä opettaa tapoja lapselleen. Kyseenalaistan hänen TAPANSA opettaa niitä. Jatkuva huuto ja käskytys eivät ole tehokkaita. Tehokasta on opastaa lasta myönteisesti ja tarvittaessa estää ei-toivottu käytös.
ap
Tässä asiassa todella olenkin hiukan viisaampi. Monessa muussa asiassa taas varmasti neuvojen ja oikaisun tarpeessa.
Sattuuko se kovasti myöntää, että kukaan meistä ei ole täydellinen, et sinäkään?
ap
SINÄ olet hyvä kun jaksat jopa autistisen lapsen kanssa!!
No minäpä nyt kehun että ootpas mahtava äiti ja peittoat kyllä kaikki muut äidit mennen tullen!!
nyt voit siis poistua palstalta arvostelemasta muita...se joka itsensä ylentää se alennetaan, mutta se joka itsensä alentaa se ylennetään...mietipä sitä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SINÄ olet hyvä kun jaksat jopa autistisen lapsen kanssa!!
No minäpä nyt kehun että ootpas mahtava äiti ja peittoat kyllä kaikki muut äidit mennen tullen!!
nyt voit siis poistua palstalta arvostelemasta muita...se joka itsensä ylentää se alennetaan, mutta se joka itsensä alentaa se ylennetään...mietipä sitä!!
Myönnetään, on aina provosoivaa panna esimerkki aloitukseen. Moni ottaa nokkiinsa. Mutta jos en olisi pannut, aika harva olisi viitsinyt lukea tai kommentoida, sekin on täällä tavallista.
ap
Jatkuva huuto ja käskytys eivät ole tehokkaita. Tehokasta on opastaa lasta myönteisesti ja tarvittaessa estää ei-toivottu käytös.ap
Aloituksesi on provosoiva, mutta asiasta olet oikeassa.
Jatkuva huuto ja käskytys eivät ole tehokkaita. Tehokasta on opastaa lasta myönteisesti ja tarvittaessa estää ei-toivottu käytös.ap
Aloituksesi on provosoiva, mutta asiasta olet oikeassa.
kerropa sitten, että mistä sinä tiedät, että edellisillä kauppareissuilla tämä lapsi ei ole tyytynyt siihen, että on vaan vähän jotain perunaa räpelöinyt? Oletko seurannut heidän jokaista kauppareissuaan? Oletko nähnyt, että tämä äiti ei ole lainkaan kokeillut myönteisiä keinoja, vaan on suoraan ottanut tiukan linjan? Katsos ap, kun aina se myönteinen opettaminen ei vaan tehoa, joskus on otettava ne tiukat linjat käyttöön. Onneksi olkoon, jos Sinun lapsiisi ne tehoavat, mutta ymmärräthän, että lapsia on erilaisia?
ei kotona, eikä kaupassa. Aikuisen ihmisen pitäisi tämä perusasia tietää. Itseäni risovat sellaiset kasvattajat, jotka huutavat lapsilleen muutamien metrien päästä, että hei älä tee noin, älä ota sitä- menisivät sen lapsen viereen ja lapsen tasolle sanomaan sen asian.
Minulla on ylivilkkaushäiriöinen lapsi joka on pahasti myös tapaturma-altis. JOUDUN komentamaan koko ajan, koska asioita joista on huomautettava tapahtuu koko ajan. Vai tahtoisitko sinä ostaa vaikka jauhelihaa joshon lapseni on puhkonut reikiä tai maitotölkkiä jonka päälle hän on istunut?
Pyrin antamaan koko ajan jotain hommaa. Vaikkapa kahden vissypullon tai aika raskaan ostoskorin kantaminen aina rauhoittaa (voiman tuntu helpotaa hypervilkkautta) ja muistan kyllä kehua kauniista käytöksestä oli se miten pientä tahasa. Mutta silti joudun kieltämään. Minulla on myös kova ääni, joten taatusti jotkut ihmiset katsovat pitkään. Siitä vain.
Mutta tulos on se, että lapseni on oppinut hämmästyttävän hyvin tilanteeseensa nähden käyttäytymään kauassa, osaa toimia liikenteessä jne. Ei hävetä.
Itse olen aika rento äiti, mutta kaveri taas kieltää lasta heti, kun vähänkään liikahtaa.