vauva välttelee katsekontaktia
Hei, Meidän vauva on nyt hiukan yli 7 viikkoa. Huolestuttaa kun joka paikasta saa lukea ja kuulla, miten vauvan katse hakeutuu kasvoihin ja silmiin (varsinkin äidin). Ei meillä vaan pikemmoinkin tuntuu että päin vastoin. Vauva ei tunnu ottavan katsekontaktia vaan pikemminkin välttelee sitä. Kuuluisasta kuuden viikon hymystä voi vain haaveilla. Imettäessä olen yrittäyt tunkea naamaani vauvan kasvojen reitille, mutta vauva kääntää heti katseensa muualle ja lopulta laittaa silmät kiinni, jos ei muuten pääse katsetta pakoon. Onko jollakin samanlaisia kokemuksia, pitäisikö tästä huolestua? Voisikohan syynä olla traumaattinen synnytys: napanuora oli vauvan kaulan ympärillä ja sydänäänet laskivat ja vauva vedettiin sitten todella nopeasti imukupilla ulos. Toisaalta imetyksen kanssa oli alussa pahoja ongelmia. Nännit olivat verillä ja imetys sattui niin, että itkin aina imettäessäni ja vaikutin varmasti vauvasta tuskaiselta. Maitoa ei myöskään tullut tarpeeksi ja vauvan sai ilmeisesti ainakin viikon ajan ihan liian vähän ruokaa. Nyt imetys sujuu ja vauva saa lisäksi korviketta ja paino nousee taas hyvin. Muuten vauva on virkeä ja jäntevä, juttelee ja jumppaa, mutta vain itsekseen.
Kommentit (11)
Todellakin, ota puheeksi neuvolassa.
Minulla ei vastaavasta sinänsä kokemusta. Poika tapitti pienenä hyvinkin tarkkana, mutta mitä, se oli hänen mielenkiintonsa mukaan. Vieläkin (nyt 3,5kk), kun hermostuu, niin aloittaa huudon kääntämällä katseensa pois.
Miten vauva viihtyy sylissä?
Juttele asiasta neuvolassa. Voisko olla että silmät ei ole vielä niin kehittyneet että siksi katse harhailee. Seuraa kuitenkin tilannetta ja jos tilanne ei muutu niin pyydä päästä joko neuvolalääkärille tai käykää yksityisellä. Katsetta kannattaa kuitenkin hakea joka päivä. Helposti se onnistuu varsinkin vaipanvaihdon yhteydessä.
Koitas lauleskella jotain vaikka vaipanvaihdon yhteydessä jospa vauva kiinnittäisi silloin huomionsa sinuun ja lauluun.
Kiitos vastauksista. Täytyy tosiaan ottaa puheeksi neuvolassa, ellei tilanne korjaannu sitä ennen. Tuntuu kyllä, että vauva osaa tarkentaa katseensa esineisiin ja välillä naamatauluunikin. Mutta sitten tietoisesti kääntää katseensa muualle. Saattaahan olla vauvakohtaistakin, että kaikki ei vain tykkää katsella naamoja samalla tavalla. Mutta kyllä se vähän tuntuu pahalta kun vauva kääntää katseensa jatkuvasti muualle. Sylissä viihtyisi kyllä vaikka koko ajan, että se sentään kelpaa :)
Meillä on taapero jolla on/oli katsekontakti häiriö. En osaa antaa sulle neuvoja, muuta kuin että jos sun äidinvaisto sanoo että kaikki ei ole kunnossa niin vie asiaa sinnikkäästi eteenpäin. Mulla ei ole kokemusta vauvasta ja vielä noin pienestä, mutta tärkeintä oli aluksi sinnikkäästi vaan hakea sitä katsetta sieltä.
Kaikki ajallaan. Ei kannata heti hötkyillä ja kaikkea neuvolaan viedä.
Neuvolassa herkästi saavat muutenkin hysteeriseksi, kun kaikki PITÄÄ tapahtua niin ajallaan ja aikataulussaan.
Meillä poika teki samaa, ensihymyä sai odottaa ja katsetta vältteli. Lelua ei heti seurannut. Kyllä ne kaikki tuli sieltä, ei vaan just viikolleen niinkuin piti.
Kun ne sieltä tuli, niin kyllä äitiä hymyilytti ja helpotti.
Nyt 8kk poika on niiin aurinkoinen ja kaikinpuolen ok !!!
Olet ihan oikeassa Zeta ei turhia kannata hötkyillä, mutta asiaa kannattaa seurata ja jos tilanne ei jossain vaiheessa muutu niin sitten viedä asiaa eteenpäin.
Meidän neuvola ei reagoinut mitenkään. Se oli kyllä ihan minusta kiinni että vein asiaa eteenpäin. Että ei ne joka neuvolassa hötkyile aikatauluillaan ja käyrillään.
Vauvani on tosiaan vielä pikkuinen eli voi varnmaan seurata vielä tilannetta, mutta miten tuo teidän katsekontaktihäiriö sitten todettiin ja miten sitä hoidettiin? Vai menikö ohi ihan itsessään?
Me itse alettiin epäillä että kaikki ei ole kunnossa. Tuli kaikenlaisia pikku juttuja jotka alkoi mietityttää. Kuten esimerkiksi se että katsoi välillä ohi ja vaikka veit omat kasvosi siihen eteen niin ei edelleenkään kääntänyt katsetta vaan katsoi ohi. Siitä kun sain neuvolasta lähetteen eteenpäin niin melkein vuosi meni ennenkuin diagnoosi tuli. Ja ei se mene itsekseen ohi JOS on kysymyksessä todellinen katsekontakti häiriö. Hoitomuoto on se että haet sitä katsetta joka päivä. Yksi hyvä konsti on se että laulat tai kerrot lorua joka päivä ja saat sillä katseen kiinnittymään itseesi. Tai kun vauva kasvaa niin leikitte jotain yhdessä. Teidän vauva on niin pieni että luulempa että asiaa jäädään seuraamaan. Mutta jos jotain ongelmaa on niin mitä aikaisemmin on liikkeellä sitä nopeammin saa apuja kuntoutukseen.
Niin ja sen lelun tai leikin pitää olla sellaista mistä vauva/lapsi tykkää, on kiinnostunut jotta saat siinä leikin yhteydessä sen katsekontaktin.
asia ei jää vaivaamaan mieltäsi.
Muuta en osaa kommentoida kuin että en usko että ainakaan nuo imetyskokemukset olisivaty syynä: mulla oli myös nännit verillä ja itku herkässä ekoina kuukausina ja silti poika hymyili kun sen aika koitti.