Mitä tehdä kun mies ei huomio raskauttani??

luulis sit tajuavan ettet jaksa tehdä kaikkea. minä oon myös tehnyt niin että korjaan omat ja lasteni jäljet mutta jos herran on pakko jättää paskaset sukat lattialle niin ne on siinä just niin kauan kunnes hän itse korjaa ne pois.

meillä ainakin oli kumma juttu kun silloin kun kävin töissä, ei ollut mitään ongelmia pyykkikorin käyttämisen kanssa tai astioiden koneeseen laittamisessa mutta kun jäin kotiin, nämä jalot taidot unohtuivat päivässä.

mutta sitten ne likaiset sukat ja kalsarit olisi pitkin lattioita seuraavat 4 viikkoa. Kerran kokoeilin pestä 2 viikon ajan vain omia pyykkejäni + lasten, seurauksena mies kulki likaisissa ja haisevissa sukissa kun ei jaksanut/osannut/välittänyt pestä pyykkiä. Ja kun pyydän miestä tekemään jotain, ei useimmiten suostu, vetoaa siihen miten väsynyt on tms. Mies ei todellakaan huomaan mitään sotkua ympärillään joten ex tempore -avusta minun on turha haaveillakaan.



Mietin että jospa oikeasti hommaisin itseni sairaalaan lepäämään, niin miehellä ehkä silmät aukeaisi. Tai sitten ei, koska anoppi tulisi varmaan meille höösäämään, tosin sekin on yhtä sotkuinen kuin mies, mutta eivät yhdessä huomaisi sotkua. Lapset varmaan ensimmäisinä valittaisivat...



t. epätoivoinen ja väsynyt ap

miten joku tekee 4. lapsen tuohon systeemiin... Meinasitko että helpottaa, kun uusi vauva syntyy? Nyt sohvalle oikaise mars, mikä ongelma se sulle on jos mies kulkee likaisissa ja haisevissa sukissa. Tai pistä se palkaamaan teille siivooja 2 x viikossa. Kotityötkin voi kummasti nousta arvossa, jos niillä on joku hinta.



Ja sitten täällä av:lla vielä päivitellään feministejä, miten seurustelevat joidenkin maripaistaisten vässykkämiesten kanssa, jotka tekevät siis täysin epämiehekkäitä kotitöitä... naisen logiikkaa huipussaan.



haluatko ap että pojastasi kasvaa samanlainen? tai tytöstäsi miesten passaaja?

oletko varma ettei kihomatoja, sehän liikkuu yöisin ja voi saada aikaan tollasia oireita. Muutenkin se nukkuminen pitäis saada hoidettua sen pienemmän suhteen, ota sen sänky vaikka sun viereen, sillä miten ihmeessä jaksat tota rumbaa kun vauva on syntynyt. Toisaalta on vaikeeta käsittää että toinen on niin loppu väsynyt, jos ei itse ole ollut raskaana, itsekin väsyin vasta viidettä odottaessa, ja sitä ennen ajattelin et se väsymys mitä muut valitteli on vaan laiskuutta, kunnes sitten en jaksanut edes tiskejä tiskata, ja lapset joutu koville, kun piti kaikki tehdä itse, onneksi vanhin oli jo silloin 18. Eli olisko nyt ketään mahdollista sua auttamaan, miehillä se empatia on aika harvinainen luonteenpiirre, ja apua sä tarttet, muuten et jaksa.

itse jätin kolmannen lapsen tekemättä, kun jaksan yksin hoitaa vain 2 lasta ja kodin. Mies olisi halunnut 3. lapsen, mutta tiesin, ettei hän olisi siitä miksikään muutu, eli ei auta missään ja vähättelee kotitöitä. Olisin hoitanut kolmannenkin yksin.....

Et taida tietää, mitä yölliset kauhukohtaukset ovat. Luota minuun, niitä EI voi vahingossakaan sekottaa kihomatojen aiheuttamaan kutinaan.



Mutta asiaan. Ap, ole luja. Miehesi vedättää sinua kuin sokeaa emakkoa, ja sinä menet perässä. Tottahan lastenhoito sinulle kuuluukin siltä osin, kun mies on töissä, mutta olet kotihoidontuella, et koDINhoidontuella. Eli et ole 24h-ilmainen piika kodissanne, ja sinun ei pidä sietää tuollaista kohtelua mieheltäsi! Homma ei nimittäin mihinkään tuosta oikene itsestään, jos et pane kovaa kovaan vasten.



Eli nyt on vakavan perheneuvottelun paikka. Mukelot mummolaan tai anopille ja perheneuvottelu. käyntiin.



Kannattaa varmaan lähtölaukauksena kysyä, miten mies perheessänne viihtyy ja mitä haluaisi muutettavaksi. Vaikuttaa nimittäin siltä, ettei miehesikään ole kamalan onnellinen, jos kaikki illat menevät apaattisena tv:tä töllöttäessä. Puolisoonsa ja elämäänsä tyytyväinen mies älyäisi auttaa raskaana olevaa vaimoaan ilman erillistä pyyntöäkin.



Joten joo: työnjaossa on kosolti muutettavaa, mutta se voi olla myös oire muusta tyytymättömyydestä.

Normaalit ihmiset käyvät noilla raskausviikoilla vielä töissä JA hoitavat kodin.

Kutsu vaikka ihan vain kylään ja sitten pitelet vatsaasi ja voivottelet koko hänen käyntinsä ajan. "Nukahdat" heti sohvalle istuttuasi ja valitat, että on niin vaikea pysytellä edes hereillä, kun lapsi valvottaa öisin. Näytät oikein kunnolla, että olet todella avun tarpeessa. Kunnon anoppi alkaa tuossa vaiheessa komentamaan poikaansa auttamaan, toiseksi paras anoppi alkaa itse auttamaan.



Tykkänään toinen asia on, miten saat enää tuossa vaiheessa koulutettua sen miehesi tekemään töitä kotona. Jos hän on töissä toimistossa, niin kysy, onko heillä siellä työpaikalla laatujärjestelmää? Siinä on kaikille töille määritelty vastuuhenkilöt. Sitten istutte pöydän ääreen ja pistätte ihan paperille kaikki ne työt, joita kotona tehdään. Ei ylimalkaisesti "ruuanlaitto", vaan koko prosessi: suunnittelu, käynti kaupassa, ruuan valmistus, ruuan valmistuksen jälkien korjaus, pöydän kattaminen, lasten syömisestä huolehtiminen, ruokailuvälineiden tiskaus ja siirto säilytyspaikkoihinsa. Sama yksityiskohtainen purku muidenkin töiden suhteen, niin luulisi insinöörillekin valkenevan, minkälaista projektia kotona pyörität. Reiluuden nimissä tietenkin pyydät häntä kuvaamaan oman työnsä prosessit.

Tällä eukolla on kaksi lasta, joista toinen on virikelapsena päiväkodissa pitkää päivää. Eli pitäisi pärjätä ihan peräti yhden lapsen kanssa himassa makaamassa. Onpa raskasta, ihan tässä alkaa itkettää puolestasi.



Kaikkea inisijää sitä maailmaan mahtuu. Ärsyttää varmaan kun et ole töissä, niin et voi mennä hakemaan saikkua.



Hanki nyt äkkiä sille toisellekin lapselle virikepaikka, kun on niin kamalaa.

että minä olenkin syypää tähän, ei olisi pitänyt hankkia kolmatta lasta.

Eli kaikki pitää yksin kestää valittamatta, sekö on meininki?



Kaksi lastani olen AINA hoitanut lähestulkoon yksin ja koskaan en ole valittanut, olisiko pitänyt etukäteen tietää että kolmannen odotus onkin jostain syystä raskaampaa? V*tuttaa todella paljon nämä kommentit, selvästikin kirjoittajat ovat itse lapsettomia tai yhden lapsen äitejä... Pitäisikö esikoinen ottaa pois rakastamastaan hoitopaikasta vain siksi että minun pitäisi jaksaa hoitaa 3 lasta kotona?!??! Alun perinkin esikoinen meni hoitoon siksi kun kaikki pihan kaveritkin menivät (pääsi samaan hoitopaikkaan), ei siis siksi etten olisi selvinnyt kahden lapsen kanssa kotona. Haistakaa pitkä p*ska virikehoitohattuilujenne kanssa!!



Pitää varmaan tehdä tuo mitä nro 11 ehdotti, eli istua pöydään ääreen ja listata asiat joita miehen pitää tehdä. Vaan luulen ettei suostu mihinkään, hän kun on töissä ja minä kotona, eli minun "kuuluu" yksin vastata kodista vaikka voimat ei riittäisikään.



Onko kellään kokemusta jostain palkatusta kotiavusta tms.? Ajattelin että jos mikään muu ei auta, hommaan sellaista ja annan vaan laskun miehelle, hän kun käy töissä niin hänen kuuluu hoitaa laskut! En niinkään tarkoita nyt siivoojaa vaan muunlaista apua, jotakuta joka auttaisi päivittäisissä askareissa kun itse olen väsynyt.

Anopillakaan ei ole mahdollisuutta olla täällä kuin vähän aikaa kerrallaan, ja useimmiten vain viikonloppuisin. Melkein mieluummin otan vieraan ihmisen tänne avuksi kuin anopin joka sotkee asuntoa melkein enemmän kuin lapset.



ap