Olen kauhean riippuvainen siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Kertokaa viisaammat!

Täällä toinen samasta kärsivä.

Mietin kaikkia sanomisiani, vielä vuosienkin jälkeen ja häpeän jos muistan että olen sanonut jotain typerää. Ajattelen että minusta liikkuu huhuja kuinka tyhmä olen jne. En uskalla siksi edes solmia pienehköllä paikkakunnalla uusia ihmissuhteitakaan.

Miten päästä tällaisesta alemmuuskompleksista eroon?

mäkin saan kylmiä väristyksiä kun mietin mitä olen joskus tehnyt, ja mitä muut siitä ajattelevat. kamalaa.

vaikka oikeastaan en välitä mitä mieltä muut ovat esim. ulkonäöstäni (en ole ihan tavallisennäköinen hissukka) Niin tuntuu että olen sosiaalisesti tosi kömpelö. Ajattelen että kukaan ei koskaan ota minuun yhteyttä koska olen niin tyhmä ja huonoa seuraa.

mun mies on just samanlainen ja hänen kanssaan on äärettömän vaikea elää!!



Lisäksi hän ei uskalla päättää itse mitään asiaa etei vain päätä "väärin" ja mistään tekemisistään/sanomisistaan hän ei kuitenkaan ota lopullista vastuuta...niin ja kaiken huippu on kun hän ei osaa antaaksi yhtään mitään!! Ei pienintäkään asiaa, vaan "raahaa" mukanaan kaiken "vääryydeen" mitä on joutunut kokemaan...



VAIKEA ihminen kerrassaan!! Toivottavasti te ette ole yhtä vaikeita...

mitä muut toisista ajattelevat, joten minusta sen pohtiminen on ajan hukkaa.



Varmaan tällainen tokaisu ei teitä auta, mutta mieti vaikka mitä pahaa ajattelet itse muista. Eipä nuo ajatukset asianosaisten elämää hetkauta millään tavalla, vai mitä?



Eikä mitkään sanotut jutut tyhmiä ole, vai asiat jotka on jätetty sanomatta, ovat tyhmiä. Varsinkin kauniit ja ystävälliset asiat ovat aina järkeviä.



Ole suopea ja rakastava itseäsi kohtaan, toista sinua ei ole. Voit myös liioitella pelkoasi, esim. miettiä miltä tuntuisi, jos tekisit julkisella paikalla jotain tosi hassua, esim. pudottaisit hameesi nilkkoihin ja tyynesti vain nauraisit huvittuneena tai käyttäyttyisit liioitellun nolosti tyyliin OHHOHH, tulipas vuosituhannen moka tällä paikkakunnalla, kyllä riittää puhumista pirteissä!!!

Luuletko, että muut ihmiset ovat jotenkin parempia ja viisaampia kuin sinä? Tiedätkös, suurin osa kansasta on tyhmiä kuin saappaat, eikä heitä kiinnosta mikään muu kuin oma napa ja omat asiansa. Näin se valitettavasti on.



Jos joku joskus muistaa jonkun toisen sanomisia, niin ihme. Sen verran "minäittejamunkakaratonmaailmannapa" -ihmisiä täällä tallustaa. AV:llakin.



No pidätkö itseäsi sitten tyhmänä? Tuskin sentään. Ala rakentaa itseluottamusta, nyt on jo korkea aika.

t. ei ap, mutta saman ongelman kanssa painiva

No pidätkö itseäsi sitten tyhmänä? Tuskin sentään. Ala rakentaa itseluottamusta, nyt on jo korkea aika.

Kaikkia kun ei voi miellyttää kuitenkaan, niin turha edes yrittää. Ottakaa rennommin, ei tässä elämässä pisteitä jaeta siitä, miten suoriudut

Milloin viimeksi olet itse muistellut vuosien takaisia tapahtumia siltä kannalta, että kylläpä se Maija sanoikin silloin typerästi, se on ihan aasi ja hölmö? Siis muisteletko itse toisten kämmäyksiä ja hölmöilyjä? Mietitkö, miten joku tietty ihminen on typerä ja levittelet hänestä juttuja?



Vastaus ongelmiinne piilee tässä. Kukaan ei mieti teidän sanomisianne tai tekemisiänne. Ketään ei kiinnosta, sanoiko Minna 3 vuotta sitten vappuna jotain pöljää. Eikä ketään kiinnosta pohtia teidän älykkyyttänne. Ihmisiähän me kaikki ollaan, omine vajavaisuuksinemme.

hyväksymäksi ja se on vaikuttanut hyvin syvällisesti persoonallisuuteesi. Et ole ehkä saanut ilmaista ns. kielteisiä tunteita, olet joutunut olemaan "kiltti ja helppo"

ja vain silloin olet saanut positiivista huomiota vanhemmiltasi?



Tällaisesta ns. häpeäpersoonallisuudesta on haastavaa kuntoutua, terapia on siihen ehkä ainoa toimiva ratkaisu. Jos pystyt erittelemään tunteitasi, elämänhistoriaasi yms. voit tehdä jotain yksinkin, vaikkakin se ei mitenkään korvaa terapiaa. Lue Ben Malisen kirja Häpeä (vai olikohan häpeän monet kasvot tms.)? Ben Malinen on kuitenkin kirjan tekijä. Ehkä sen avulla pystyt tunnistamaan paremmin syitä tapaasi ajatella sekä löydät myös joitakin ohjeita, miten asian kanssa voisi selvitä paremmin. Mitään helppoa ratkaisua asiaan ei ole, mutta helpotusta kylläkin.

Hakeudu terapiaan heti.



Kun ihminen avaa suunsa ja katuu sanomisiaan jotka ovat esim. hyvää päivää, on kysymys jo vakavasta ja elämää vahvasti rajoittavasta ongelmasta.



Sinä kadut sanomisiasi tapaan "voi miksi en ollut hiljaa" jauhat sitä ajatusta mielessä niin kauan kuin avaat jälleen suusi.



Olet varmasti jo huomannut että ongelma ei häiritse yhtä vahvasti täysin vieraassa ympäristössä vieraiden ihmisten läsnäolessa joita et tunne. Heillä ei ole sinuun kosketuspintaa olet suojassa.



Olet täysin autettavissa oleva ihminen, hae apua. Kiusallinen vaiva josta todellakin voi parantua.

Juuri samasta syystä olen itsekin ajatellut hakeutua terapiaan. Vaikka järjellä ajateltuna TIEDÄN, ettei ketään niin paljon kiinnosta kytätä miten minkäkin asian teen tai millainen pohjimmiltani olen, silti ahdistaa. Tuntuu, kuin eläisin suurennuslasin alla ja minun on vaikea hyväksyä itseäni.

siksi jatkuvasti epäilee omaa kelpaavuuttaan ja pelkää, ettei muutkaan hyväksy.