Kerro minkälainen pääasiallisesti heavy-musiikista pitävä ihminen on luonteeltaan? entä
entä klassista pääsääntöisesti kuunteleva? tai poppia? tai gospelia?
Kommentit (9)
Kuuntelen sekä heviä että poppia, Coldplaystä Korniin ja klassisestakin tykkään paljon. Tosin popista en kuuntele mitään tanssipoppia, stereotypisiä tyttö- tai poikabändejä tms. valmiiksipureskeltua purkkamusaa.
Klassista kuunteleva on taiteellinen ja "erikoinen" persoona. Hän luultavasti soittaa jotain instrumenttia itsekin.
Poppia kuuntelevat ovat pissiksiä tai juhlijoita, jotka notkuvat discossa joka viikonloppu. He ovat sosiaalisia ja porukan painostus ajaa heidät pukeutumaan ja meikkaamaan samalla tavalla. Heille tulee kerran viikossa postissa SinäMinä.
Tarvitseeko gospelista edes kysyä, uskovaisia tai vähän vinksahtaneita.
Heviä kuuntelevat ovat sisäänpäinkääntyneitä, rehellisiä ihmisiä, jotka tosin silloin tällöin juovat verta kynttilänvalossa.
Heavya kuuntelevat ovat rentoja, huumorintajuisia ja mukavia. Heavyssa (tai metallissa, heavysta puhuvat vain ulkopuoliset tai jotkut Kiss-fanit) on eri genrejä, jostain tukkahevistä ja progetyylisestä kikkailusta ei oikein voi edes puhua saman päivänä ;). Ja puhun tässä siis aikuisista, wanna-be kovispojat ja muut rällääjät eivät liity tähän.
Klassista kuuntelevissa erottuu kaksi ryhmää: taiteelliset kulturellit, joissa on yleensä mielenkiintoisia ja kivoja tyyppejä ja sitten ne "olen hieno ja sinua parempi ihminen" -tyypit, joilla klassinen on osa imagoa.
Pelkää poppia kuuntelevat eivät yleensä välitä musiikista niin paljon, riittää, että musa on kivaa ja rentoa tai sitten koskettavaa tarinaa.
Gospel... Puhutaanko nyt sellaiseta mustasta kirkkokuorogospelista vai laajemmin kristillisestä popista? Joka tapauksessa useimmilla varmaan on vakaumus. Sitä enempää en osaa tyypitellä. Varmaan tuttavapiirissä on niin vähän gospelia kuuntelevia.
hieman infantiili, eikä ole hyväksynyt aikuistumista. Etsii musiikista kadonnutta teini-ikäänsä...
Poppia kuuntelevalle musiikki ei välttämättä ole niin tärkeää. Kunhan jumputtaa taustalla.
Klassista musiikkia kuunteleva on harjoittanut korvaansa jo siinä määrin että erottaa toisistaan esimerkiksi mollin ja duurin.
Gospel on paha. Toisaalta se voi olla sellaista kepeää riparijeesustelua, mutta lähes kaiken vanhan bluesin voisi laskea ainakin jossain määrin hengelliseksi musiiksi. Joku Blind Willie Johnson taisi mainita jokaisessa laulussaan sanan "Jesus" tai "Lord"... eli sanotaan että joko sileäposkinen hihhuli tai karhea kapakoiden hämyinen seikkailija...
hieman infantiili, eikä ole hyväksynyt aikuistumista. Etsii musiikista kadonnutta teini-ikäänsä...
Poppia kuuntelevalle musiikki ei välttämättä ole niin tärkeää. Kunhan jumputtaa taustalla.
Klassista musiikkia kuunteleva on harjoittanut korvaansa jo siinä määrin että erottaa toisistaan esimerkiksi mollin ja duurin.
Gospel on paha. Toisaalta se voi olla sellaista kepeää riparijeesustelua, mutta lähes kaiken vanhan bluesin voisi laskea ainakin jossain määrin hengelliseksi musiiksi. Joku Blind Willie Johnson taisi mainita jokaisessa laulussaan sanan "Jesus" tai "Lord"... eli sanotaan että joko sileäposkinen hihhuli tai karhea kapakoiden hämyinen seikkailija...
minullakin oli aikoinaan Iron Maidenin ja AC/DC:n julisteet seinällä...
Heavy (melodinen tms):
Rauhallinen, sisäänpäinkääntynyt, romantikko, näkemyksiltään mustavalkoinen, joskus melankolinen, ehkä taiteellinenkin?
Klassinen:
Sama kuin edellinen
Poppia: Ei ole varma itsestään, haluaa olla pinnalla, positiivinen, koko ajan vauhdissa, ei syvällinen
Gospelia: Tähän ryhmään kuuluu niiiin paljon eri musiikkityylejä laidasta laitaan ettei pelkät evankeliset sanoitukset riitä arvioinnin perusteeksi
Ystäväpiirissä on paljon hevareita, enkä kovin helposti osaa sanoa mitään muuta yhteistä tekijää kuin musiikin. Useimmat tykkää kyllä mustasta huumorista ja ironiasta, kirjallisuudessa ja leffoissa maistuu fantasia, scifi, historia ja kauhu (kaikilal kyllä muitakin). Oman tuttavapiirin hevarit ovat olleet myös ehkä keskimääräistä reilumpia, kaveria ei jätetä tai petetä (tyyliin vikitellä tyttöystävää/vaimoa), perhe ja ystävät ovat tärkeitä. Joku vähän vanhanaikainen kunniakäsitys näissä asioissa siis. En ole myöskään kuullut yhdenkään hevarikaverini pettäneen puolisojaan, mutta sehän nyt ei todista mitään.
tykkää ehkä myös fantasiakirjoista tms. Ei ole ehkä ihan "kasvanut aikuiseksi." Sellainen Nightwishin pomon tyyppinen hahmo tulee mieleen. TAI heviä kuunteleva voi olla sellainen karkea Saku ja Spiidi-tyyppinen hahmo. Yhteistä tuon eka hevarityypin kanssa on, että ei ole kasvanut aikuiseksi...
Klassista kuunteleva usein soittaa tai harrastaa klassista musiikkia itsekin, on musikaalinen.
Poppia kuuntelevalle musiikki on käyttötavaraa, taustaääni.
Gospelia.. hmm. Uskovaiset? Tai jos on jotain vanhaa blues-gospelia, juurimusiikin harrastajat.