Viikko erossa 11kk vauvasta?

riippuen siitä kuka vauvaa hoitaa.

Eihän tässä nyt vauvaa mihinkään matkaan olla vaihtamassakaan! Olisi vaan toisaalta ihan kiva saada viettää aikaa miehen kanssa, mutta en vaan usko pystyväni siihen... Mies on kyllä katkera jos en lähde.



Ap

saat vastauksia että et voi lähteä yms..mutta itse lähtisin.Syyskuuhun on aikaa ja alkaisin totuttamaan vauvaa jo nyt pikkuhiljaa olemaan hoitajan kanssa joka hoitaa häntä loman ajan.Tutun ja turvallisen henkilön kanssa vauva pärjää hyvin.

Parisuhdettakin pitää hoitaa välillä ja tuo loma olisi oiva irtiotto teille=)

mahdollista ottaa lastakin mukaan. Viikko on aika pitkä aika noin pienelle. Itse tiedän etten pystyisi nauttimaan erossa lapsesta. Ja kotiinpaluu voi olla karu kun lapsi protestoi eroa sinusta/teistä.

Kaikkea ei vaan voi saada.

Mutta tehän sen päätöksen teette, en minä

Vauvaa hoitaisivan miehen äiti ja sisko (oma perhe asuu liian kaukana).

lähden vajaan viikon työmatkalle kun lapsi 4kk. mutta täällä maassa ei olekaan kuin 3kk äitiysloma.

Tuo on pahin mahdollinen ikä olla erossa vauvasta. Lue vaikka Keltinkangas-Järvisen lastenkasvatusopus.

8kk on varmaan helpompi mukana kuin 11kk ( ei liiku vielä niin paljoa)

Nyt olen lähdössä neljäksi päiväksi pois kun vauva on 1v2kk ja sekin tuntuu tosi vaikealta...

Vauvaa ei valitettavasti voi ottaa matkalle mukaan.



Jos oletetaan että lähtisin, olisiko parempi lähteä kesäkuussa kun vauva olisi 7-8kk?



Ap

äiti ei saisi hävitä hetkeksikään silmistä. En voisi kuvitellakaan lähteväni tässä vaiheessa, kun yksi iltakin tekee tiukkaa.

Ei siihen mitään mätkoja tarvita, vaikka matkustelu kivaa onkin.

Meillä isovanhemmat vauvan syntymästä asti hyvin tiviisti arjessamme mukana. Lapsille isovanhemmat todella tärkeitä ja iloisesti ovat lapset vilkuttaneet kun ovat isovanhempien kanssa lähteneet yksi vuotiaista lähtien viikon mökkireissulle.

Mitään traumoja ei ole lapset saaneet.

Minusta parasta lapsille on että heillä muitakin luotettavia hoitajia kuin vanhemmat.

Aluski lapsi on isovanhempien kanssa omassa kodissa muutamia tunteja siitä aika pidennetään. Sitten mennään mummolaan ja vanhemmat ovat poissa vähän aikaa.

Minusta vanhemmat tekevät väärin jos lapsilla ainoastaan kaksi luotettavaa aikuista elämässään.

Minä olen kaikissa raskauksissa joutunut olemaan sairaalassa hoidossa, onneksi oli tutut ja turvalliset isovanhemmat. Pahempi olisi ollut jos lapset oli pakosti joutuneet johonki outoon paikkaan hoitoon kun äiti makaa sairaalassa ja isä töissä.

Joten minusta voit hyvin lähteä kunhan nyt jo valmistelet.

matkalle lähtöänne, mutta samoilla linjoilla monen muun kanssa eli minä en lähtisi ilman lastani. Meillä 1 v 2 kk lapsi ja ollut pahaa eroahdistusta jo pari kuukautta, en saisi hävitä näkyvistä ollenkaan tai lapselle tulee hätä ja surupuseroon. Ja tässä tilanteessa kun ei meinaa oma isäkään kelvata, joten en voisi kuvitellakkaan olevani viikkoa pois kerrallaan.



Mutta tehän itse tiedätte mikä teille sopii.

En voi mitään mutta minä taas olen sitä mieltä, että voi lähteä. Viikko on pitkä aika mutta lyhyt aika kuitenkin lapsuudessa. Lapsi tuskin tulee tuota edes muistamaan myöhemmin ja varsinkin jos hoitajina tutut ihmiset eikä montaa hoitopaikkaa. Syliä, rakkautta ja turvaa varmasti saa muualtakin. Oma ikävä on varmasti suurin kysymys.

meillä ei lähtisi mieskään. Ajatuskin olisi meille molemmille tosi vieras.

eli en lähde moralisoimaan häntä. Mutta jos ajattelen mitä itse tekisin niin en lähtisi. Meidän pienin on 11kk,ja on kyllä kovasti vielä aidissä kiinni. Puhumattakaan kuinka kiinni äiti pikkuisessa.)) Pisimmillään ollaan oltu erossa muutamia tunteja. Minä ainakin ikävöisin liikaa.

Lapsen ja aikuisen aikakäsitykset on ihan erilaiset, ei ton ikäinen lapsi ymmärrä sitä että kyllä äiti vielä tulee takaisin jos tuntuu siltä että on hylätty. Mun ymmärtääkseni eroahdistus tuossa 8 kk eteenpäin on juuri pahimmillaan, joillakin vielä vuoden jälkeenkin. Lapsihan ylipäätään vasta opettelee sitä, että asiat ovat olemassa vaikka eivät ole näkyvissä.. Monet on olleet täällä kauhean diplomaattisia sanoissaan, mutta musta teet yksiselitteisesti väärin sekä lasta että itseäsi kohtaan jos lähdet. Ja mitä muistoihin tulee, ei sitä voi sanoa, jääkö lapselle alitajuntaan kolhu noin pitkästä erosta.

siis pienemmät ajat ja asteittainen hoitoon oppiminen ovat musta kyllä ok, mutta eivät pidemmät ajat