Kellään MS-tautia?

Olen hajamielisempi ja muistini on huonontunut. Muutenkin on hitaampi sytytys aivoissa. hermokipuja on jaloissa ynm. Olen alkanut kärsiä myös näköhäiriöistä, siis vähän kuin olisi katsonut päin aurinkoa ja sen jälkeen näkee valoilmiöitä ja vähän kuin sumun läpi katselisi. Näkö on muutenkin alkanut hieman heiketä ja tämän myötä on tullut voimkasta päänsärkyä.

Vatsa ei oikein toimi tai siis on useasti kuralla.

Väsyn jos teen jotain fyysistä. Sen jälkeen on pakko nukkua. Pakko kuitenkin liikkua.

Lihaksisto ei aina toimi niinkuin aivot käskee, Meinaa mennä jalat alta tai käden nostaminen on vaikeaa tai sanojen tuottaminen puhuessa vaikeaa.



Välillä on siis parempia kausia ja välillä huonoja.



Eräs kaverini epäili minulla tätä tautia ja menin lääkäriin valittamaan oireista ja tämä antoi lähetteen tutkimuksiin.

Miten taudin kanssa voi elää? Mihin tauti pahimmillaan voi johtaa, tai ajatteleeko sitä koskaan? Perinnöllisyys...? Lapset on jo tehty.

Alkavatko noin oireet yleensä rajuina yhtäkkiä vai iskeekö sairaus hiipien?

Joka lieventää oireita ja pitkittää taudin etenemistä.

Pahimmillaan se johtaa sänkynpohjalle. Tiedän yhden joka pystyy puhumaan, mutta ei lihakset enää toimi. Minulta tulee kyllä puhekykykin menemään.

Välttämättä tauti ei ikinä etene niin pahaksi että tarvitsisi edes pyörätuolia.

Voi olla kausia jolloin on pyörätuolissa ja siten taas kykenee kävelemään.



Suurimmalla osalla tauti on sellainen, että tulee huonoja kausia ja siinä välillä ei ole mitään oireita. esim. flunssa saattaa laukaista oireet.



Minulla tämä pahenee hitaasti mutta varmasti. Toivottavasti lapset kerkeää kasvaa aikuiseksi ennenkuin jalat pettää tai olen ihan idiootti.

Tiedän, että lopulta makaan suunnilleen kasvina sänkyn pohjalla, mutta en ajattele sitä ja toivon, että kuolen ennen sitä vanhuuteen.



Tähän sairauteen ei kuitenkaan kuole.

ennen toteamista sillä tavalla, että olin jatkuvasti ikäänkuin väsynyt.



Väsynyt on siinä mielessä väärä sana, että se ei ollut sellaista väsymystä joka tulee jostain ja paranee lepäämällä. Toki lepo auttoi jaksamaan paremmin. Mutta se oli ikäänkuin jotain pysyvämpää heikotusta, voimattomuutta. Ja mulla on sentään luonnostaan iso lihasmassa...siksi sitä ihmettelinkin. Osittain laitoin peruskunnon huonouden piikkiin.



En todellakaan ollut jaksamiseni puolesta koskaan ikätasoinen! En jaksanut pitkiä päiviä, monia menoja, harrastuksia, ne rasittivat minua suunnattomasti jo kouluaikoina. Ihmettelin miten muut jaksavat. Epäilin siis sairastavani jotakin jota ei vain ole löydetty.



Sitten 3-kymppisenä pinnalle alkoi tulla selvempiä neurologisia oireita kuten raajapuutumista ja -pareesia. Sitten tutkittiin ja kuvattiin ja pam: selvääkin selvempi ms-tauti, joka on ollut jo pitkään, ei epäilystäkään.