Rv30, millaisina olette tunteneet liikkeet???

ja vanhempana temperamenttinen, aurinkoinen ja sosiaalinen lapsi.



Onneksi vauvan kasvaessa ei jää niin paljoa tilaa mojoville potkuille. Minulla ainakin viimeiset, noin viisi viikkoa, eivät olleet enää niin kivuliaita potkuviikkoja.



Synnytin rv 40+ ja synnytys käynnistyi arvatenkin lapsivesien menolla. Kyllähän vauva saa kalvot rikki, kun oikein riehaantuu! Yöllä oli helpompi potkiskella ja silloin meni vedet.

Tuntuu kuin joku kaivaisi elimistöä sisältä päin. Minulla ei varsinaisesti tunnu "irrallisia" potkuja, vaan enemmän tuntuu siltä kuin joku hieroisi ilkeästi nyrkkiä paikallaan. Nyrkkihän se ei tuossa ylävatsassa minulla kuitenkaan ole, vaan todennäköisesti kantapää. Alempana tuntuu sitten sellaista hennompaa kaivelua eli tyyppi on ilmeisesti asettunut jo aika hyvin aloilleen pää alaspäin, kun liikkeet tuntuvat säännöllisesti samoissa paikoissa.



Lasketun ajan lähestyessä sikiön liikkumatila vähenee entisestään. En muista, että liikkeet olisivat edellisessä raskaudessa olleet loppuvaiheessa paljon kivuliaampia. Epämukavia tietysti toisinaan, varsinkin jos osuu virtsarakkoon.



Yleisesti ihmettelen, että mihin ne sisäelimeni oikein mahtuvatkaan. Edellisessä neuvolassa sf oli juuri tuossa navan yläpuolella, nyt se tuntuu nousseen kolmessa viikossa tosi ylös.

Voiko "riehakas" vauva todellakin puhkaista itse kalvot?



Toivottavasti tästä pienokaisesta ei ole koliikki vauvaa tulossa:/

ap

Potkun jälkeen kuului pieni naps ääni ja vettä tuli vähän. Myöhemmin enemmän. Myös kolmas lapseni oli kova muttei aivan yhtä kova kuin esikoinen potkimaan ja hänenkin kanssaan meni lapsivedet (jo rv 38+).



Ei muuta kuin muovitettu froteesuojus sänkyyn, vaikka froteepyyhkeen kanssa, niin on mistä ottaa suojaa, jos vedet alkavat lorisemaan:).



2.

Koliikista...Ehkä sitä voi ehkäistäkin. Jos vauva on levoton, niin välttäisin täysin kodin ulkopuolella liikkumista (tai ehkä kantoliinassa jos saat viihtymään) ensimmäisenä kuukautena tai niin kauan kuin vauva hermostuu kodin ulkopuolella olosta. Pitäisin paljon iholla ja antaisin kuunnella sydämensykettä. Yrittäisin sopeuttaa oman pääni omituiseen tilaan, jossa ollaan jumissa kotona.



Meillä kolmas lapsi oli myös levoton, mutta rauhoittui kun sai jatkuvaa lähellä oloa ja äidillä ei ollut kiirettä kauemmaksi kuin 5 min päähän yksin happihyppelylle jolloin lapsen isä sylitteli. Välillä tuli itkuinen kutsu kotiin... Ei tullut koliikkiakaan. Kotona ärsykkeitä vähennettiin eli TV pienemmälle ja valot himmeälle.



Esikoisella koliikki kesti sen tyypillisen ajan eli kaksi viikkoisesta noin 3 kk vanhaksi. Yritin käydä hänen kanssaan kaupassa ym ja huudon kanssa liikuttiin kaupungilla. Nyt kun on jo kolme vauvaa ollut, niin olen rohkeammin jättäytynyt kotiin pienen vauvan kanssa. Ei tarvitse enää näyttää, että elämä muka jatkuisi samanlaisena kuin ennen vauva! Lapsista kasvaa "helppoja", kun heidän tarpeensa huomioidaan pienestä pitäen.



2.